Jyrki Erra: "Lyijyvalkoinen" - ex Libris...

"Lyijyvalkoinen", Jyrki Erra, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2021, 488 s.

Jyrki Erra (s.1950) on helsinkiläinen arkkitehti ja kirjailija. Hän sai laajaa huomiota esikoisromaanillaan, kansainvälisellä trillerillä Kaunasin sivut (2012). Vuonna 2015 ilmestyi jaettuun Berliiniin sijoittuva kiitetty romaani Berliinin ajokoirat:" (Lievelehti)

                                                    ©Jouni Harala - Otava

 "Axel Warras on suomalainen Caravaggio-spesialisti, jolta taidehistorian professori  pyytää aitoutuslausuntoa Caravaggioksi epäilemästään tuntemattomasta maalauksesta. Axel ei pysty antamaan varmaa arviota. Seuraavana aamuna professori löydetään murhattuna ja maalaus on tiessään.

Yllättäen Axelin vaimo ei myöskään ole palannut työmatkaltaan Roomasta. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa?

Axel matkustaa etsimään puolisoaan, mutta joutuu keskelle tuhoisaa valtataistelua. Montako ihmishenkeä miljoonien arvoinen maalaus vaatii, 

ennen kuin se paljastaa salaisuutensa?" (Lievelehti)

 

 

Caravaggio on tullut tutuksi ja hänen valonkäytöltään kauniita maalauksiaan ihailluksi Firenzessä Uffizin galleriassa ja toisaalta myös vankan tietopaketin sisältäneessä  Milo Manaran sarjakuvateoksessa   

Caravaggio Miekka ja paletti , joten innolla ja suurin odotuksin lähdin tutustumaan Jyrki Erran tuotantoon ja kirjan nimen lyijyvalkoinen käsitteeseen  sekä poikkeavaan yhdistelmään taidemaailma suurine rahoineen ja dekkari. Tästä matkasta muodostuikin mielenkiitoinen ja avartava kokemus, jonka sulattelemisessa sekä sisällön runsauden että vieraamman terminlogian (chiraoscure, krakeloituminen, lyijyvalkoinen eli bocca,  provenienssi, staflia etc.) Rooman rakennusten ja katujen tallailemisen, sekä eri intressiryhmien keskinäisten suhteiden selvittämiseen meni tovi jos toinenkin.

 

Lyijyvalkoinen sai inspiraationsa Etelä-Ranskasta Toulousen läheltä ullakolta sattumalta löytyneestä Caravaggion ennen tuntemattomasta,  n. 400-vuoden ikäisestä teoksesta Judit leikkaa Holoferneen pään irti , jonka hinta-arvio on vaatimattomat n. 120 miljoonaa euroa.

Kerronnassa on juoheasti ympätty rinnakkain kaksi erillistä kulkua eli itse dekkarijuonen kuljetus ja ääneen on myös päästetty Caravaggion apulainen, ystävä ja lähelläeläjä Cecco, joka kuvaa pitkää, tapahtumarikasta taivaltaan ja tuntojaan taiteilijan matkaseuralaisena:

 

-  Niin, kukapa ei tietäisi Amor vincit omniaa? Siinä olen minä, Cecco. 

Se maalauksen enkelipoika, cupido. Cecco de Caravaggioksi kutsuttu, vaikka se oli vähän liikaa sanottu. Sillä isäntäni Caravaggio ei omistanut minua. 

Melkein, mutta ei aivan. Oikea nimeni on Francesco Boneri. Olen ammatiltani taidemaalari, niin kuin mestarinikin. Siksi minusta ehkä tuli hänen ystävänsä, mallinsa ja palvelijansa. Ja rakastettunsakin. Joku ehkä sanoisi, että pelkästään hyväksikäytetty eikä sellainen panettelija olisi toisaalta ajautunut kovinkaan kauas totuudesta.

Minä tiedän, sillä tunsin hänet kaikki ne vuodet, jolloin hän maalasi suuret ja ihmeelliset työnsä,  juuri ne, jotka saivat paavin kuurian ja Rooman kirkkoisät niin sekaisin, etteivät he tienneet olisiko pitänyt pelätä, vihata vai rakastaa. Useimmat päätyivät samaan  kuin minä. he sekä pelkäsivät ja vihasivat, että rakastivat häntä... 

 

Alex: -    Tiber soljui verkkaisesti alhaalla uomissaan. Aprikoin mitä kaikkea muuta isä Iacob mahtoi tietää. Seuraavaksi koetin arvuutella itsekseni mistä kaikesta hän vaikeni, sillä se oli kannaltani tärkeintä. Kaikki isä Iacobin kertoma - syy miksi oli Roomassa - kiersi päässäni kuin ahdistava painajainen. En saanut ajatuksiani ja hänen kertomaansa asettumaan loogiseksi ja yksiselitteiseksi kuvioiksi.

Muuttujia oli liikaa, osapuolet uskomattomia, kuin jostain operetin tai sadun kaameasta irvikuvasta. Heidän tavoitteensa, olemattoman kruunun ja kunnian tavoittelu oli absurdia, koomistakin se olisi ollut, ellei se olisi pitänyt sisällään toista todellisuutta - raakaa, julmaa ja säälimätöntä, jossa ihmishenki järjettömän periaatteen ja päämäärän hintana ei ollut minkään arvoinen...

 

Lyijyvalkoinen ei ole mikään action-dekkari, vaikka juonenkulku ja tapahtumarikkaus sen tunnusmerkkejä ovatkin. Se on täyteläinen, runsain henkilöhahmoin varustettu, ilmeikäs ja huoliteltu teos. Lukemisen edetessä ensin nyrpistelin nenääni  Ceccon astuessa areenalle omine tarinaniskentöineen,

mutta pian hämmästyksekseni  huomasin tämän eriperspektiivisen rinnakkaiskerronnan täydentävän panoksen. Itse asiassa viehätyin Cecco-osiosta vieläkin enemmän kuin  Axelin, professori eremita Riitan, komisario Selkämän, Lauran, Elinan etc.  ja kirjavan, vastakkaisin intohimoin ja eturistiriidoin varustettujen, juonittelevien  italialaistoimijoiden ja -tavoittelijoiden edesottamuksista. 

-  Lapselle vaikeat asiat aina valehdellaan...

 

Nyt kun  ei vuoteen ole mahdollisuutta matkailuun eikä taidenäyttelykäynteihin ja ties kuinka pitkään sama tilanne on edessä, tämä teos teki hyvää sielulle ja sydämelle tarjoten piipahdukseen Roomaan ja pikavisiitin Caravaggion maalausten kiehtovaan maailmaan. Tästäkin kiitos Jyrki Erra!

Täyteläinen, runsain henkilöhahmoin varustettu, huoliteltu ja ilmeikäs kokonaisuus. Olen itse taiteen  ja taulujen ystävä, vaan en asian- tahi taiteentuntija. Jälkimmäisille teos varmasti avautuu vallan toisesta ja/tai laajemmasta perspektiivistä.  Seikka, joka ei suinkaan estänyt minua viihtymästä Lyijyvalkoisen parissa ja täydesti nauttimasta tästä yhteisestä matkasta.  Edukseen poikkeava ja ennakkoluulottomasti uudenlainen dekkari!

Vahvennoksia klikkaamalla saat halutessasi lisätietoa ao. asiasta.

Ars Longa, vita brevis...

Ciao: