perjantai 12. maaliskuuta 2021

Erling Kagge: "Kaikki paitsi käveleminen on turhaa/Å gå: Ett skritt av gangen" - ex Libris...

 

"Kaikki paitsi käveleminen on turhaa", Erling Kagge, Art House, 2020, 152 s., suomentanut Kari Koski.

"Erling Kagge  (s.1963) on norjalainen kirjailija, kustantaja, seikkailija, taiteen keräilijä ja juristi, joka on kävellyt etelänavalle, pohjoisnavalle ja Mount Everestille. Hänen kirjojaan on käännetty 38 kielelle."

 

                                                        ©Lars Petter Pettersen 

 

" Homo sapiens on aina kävellyt.
Käveleminen on välttämätöntä, käveleminen on terveellistä. Kävellen voi päästä vuorille, jäätiköille tai omaan sisimpään. Käveleminen on meditaatiota, eteenpäinmenoa, elinehto. Kävellessä ehtii huomata maailman ja elämä tuntuu pidemmältä.  Lyhyesti: kaikki paitsi käveleminen on turhaa.
Erling Kaggen viihdyttävä kirja on yhdistelmä tarinoita ja tietoa, historiaa, biologiaa, seikkailuja ja pohdintoja kävelemisestä. Se on kävelevän ihmisen, luonnon ja hitaamman elämän ylistys." (Takakansi)

 

 

Käveleminen on kivaa! Olen luonnoltani kävelijä. Olen aina ollut. Käveleminen on ollut oma liikunnan ykköslajini jo pitkään, ja se on tuonut iloa ja mielenrauhaa etenkin näinä aikoina. Kävelyn filosofiaan tuli tutustuttua Frédéric Grosin seurassa v. 2015 mm. näissä mietteissä: - Käveleminen on niiden todellisuuksien kokemista, jotka kestävät ääntä pitämättä, nöyrästi -  kalliolohkareiden keskelle kasvanut puu, ympäristöään tähystävä lintu, uomaansa avaava puro - eivätkä odota mitään. Se on liikkumaton ikuisuus, joka värähtelee paikallaan.
Olikin varsin kiintoisaa ottaa selvää siitä, millaisia mietteitä tämä varsinainen monitoimimies ja Telluksen tallaaja meille tarjoaa.

Kagge kyselee teoksessaan itseltään ja miksei myös meiltä lukijoiltaan:  
Miksi me kävelemme? Miksi minä kävelen? Mistä minä kävelen ja minne?
Ja toteaa, että asian selvittääkseen paras  sujauttaa kengät jalkaan ja 
alkaa reippaasti laittaa töppöstä toisen eteen.
 
-  Käveleminen luo vapauden tunteen. Se on vastakohta pyrkimykselle päästä "nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin". Kun kävelen, kaikki liikkuu hitaammin, maailma tuntuu pehmeämmältä, enkä enää hetken kuluttua hahmota elämääni pelkkinä päivittäisinä puuhina, kuten siivouksena, kokouksina ja käsikirjoitusten lukemisena. Käveleminen on vapaa vyöhyke. 
Perheen työtoverien ja tuttujen mielipiteet, odotukset ja tuntemukset menettävät 30 minuutiksi tai muutamaksi tunniksi kokonaan merkityksenä. 
Tunnen olevani oman elämäni keskipiste. Ja pian sen jälkeen unohdan itsenikin.
- Juuri tämä on kaikkein kävelijöiden yhteinen salaisuus: kävellen elämä kestää kauemmin. Käveleminen tekee hetkistä pitempiä. 

Paljain jaloin käveleminen on miestäni yksi elämän pieniä suuria nautintoja, kävelemisen kuninkuuslaji. Kaikensorttiset töppöset ja poposet  irtoavat jaloista oitis aina kun mahdollista:
-  Jalat ovat parhaat ystäväsi. Ne kertovat kuka olet. Jalat käyvät vuoropuhelua silmiemme, korviemme, nenämme, käsiemme, yläruumiimme ja tunteidemme kanssa. Vuoropuhelu tapahtuu niin nopeasti, ettei pää pysy mukana. 
Jalat kuljettavat meitä  täsmällisesti eteenpäin. Ne tunnustelevat alustaa. 
Ne rekisteröivät aistimuksia ottaakseen sitten askeleen eteenpäin tai sivulle.
 
Kagge heittä ilmaan myös mielestäni erittäin relevantin ja tervetulleen kysymyksen koskien vallanpitäjiä:
- Mitä tapahtuisi, jos vallanpitäjät joutuisivat kävelemään päivittäin tavallisen kansa keskuudessa? Uskoisin, että se tekisi hyvää kaikille. Demokratia perustuu siihen, että näemme toisemme lähietäisyydeltä. Että ihmiset  eivät jakaudu liiaksi "meihin" ja "niihin." Asiat mutkistuvat heti, kun joku saa liikaa valtaa. 
Häntä aletaan kuljettaa hienolla mustalla autolla...
 
Niinpä, tervetuloa todellisuuteen! Olisiko meillä vielä 1990-luvulla katukuvaan ilmestyneitä, tuolloin tilapäisiksi tituleerattuja ja yhä piteneviä ruokajonoja, huono-osaisuutta, terveyskeskuksissa ruuhkaa ja kasvavia hoitojonoja, makaisivatko vanhukset sidottuina ja hoitamattomin ns. hoivakodeissa? Heiluisivatko lapset, nuo armas-kulta-mussukkamme yötä myöten stiletit sukanvarsissa pitkin poikin  ostareita riekkumassa? Jne...
 
Kirjailja tietää varmasti vähintäinkin riittävästi kävelemisestä. Kaggen kerronta onkin laaja-alaista, kiinnostavaa ja hänen kokemusperäiset mielipiteensä sekä havaintonsa  ajatuksia herättäviä. Loppupuolella alkaa kirjailijan ote hieman herpaantua, ja tekstinkuljetus sirpaloitua, mutta kaiken kaikkiaan tervetullut ja mukava teos keleissä, jotka eivät viime päivinä juuri ole lenkille houkutelleet. Kaggen seurassa kelpasi kävellä ja löytää uusia ja tuttuja näkökulmia tähän harrastukseen tai oikeammin elämäntapaan.

Varteenotettava on Hippokrateen  neuvo monen konfliktin välttämiseksi ja
omien hermojen rauhoittamiseksi sekä sakkaamisen estämiseksi: Jos olet pahalla päällä, lähde kävelylle ja jos olet senkin jälkeen pahalla päällä, lähde uudelleen kävelylle.

- Käveleminen on ihmisen parasta lääkettä.

Kaggen seurassa taivalta on taittanut myös Kirjaluotsi millaisin askelin,
selviää klikkaamalla:)

Jahka kelit tässä lämpenevät, taidanpa tehdä Shinrin-Yokun eli kotoisesti ottaa metsäkylvyn. Etsiä ja löytää mieluisan rauhallisen paikan metsän siimeksessä odottavalta nurmikolta, niityltä tahi lämpimältä rantakalliolta, heittäytyä selälleni makaamaan, katsoa ympärilläni olevia puita, merta, nuuhkia ilmaa ja käydä reporankana pilvipaimeneen.

Keveisiin kävelemisiin:

14 kommenttia:

  1. Jopas jotakin ja vau! Kävely kunniaan! Tuo kävelyn kuninkuuslaji ei minulta kyllä onnistu, koska olen niiiiin arka tassunpohjistani :D Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja K, se on sitten Sinulla tassut tossuihin!
      Leudompaa ja mukavaa viikonloppua:)

      Poista
  2. Käveleminen on uskomattoman monipuolinen harrastus näemmä! Mainiota että toit kirjan framille. 👢 Minulla on ollut työuralla sellaisia kausia jolloin olen työskennellyt kotona ja silloin olen pitänyt huolta siitä että olen joka päivä kävellyt. Meillä onkin hyvät ulkoilumaastot joka puolella, pikkuisen metsääkin. Itseltäni jäi ikävä kyllä luonnon havainnointi kuuloaistin avulla sillä kuuntelin aina kuulokkeilla erikielistä musiikkia 🎼 Siten tulin usein kävelleeksi pidemmän lenkin kuin olisin ilman musiikkia tehnyt. Harmi kyllä olen korona-aikana pysytellyt pienemmissä ympyröissä enkä ole pitkään aikaan tehnyt kävelylenkkejä, vaan olen hoitanut liikuntaa pihatöillä ja zumbatanssilla.

    Erittäin hyvä näkökohta tuo kansanterveydelllinen. Eli eiköhän pyritä pistämään töppöstä toisen eteen. Reipasta viikonvaihdetta sinulle, metsäkylvyista haaveillen 🌲🌲🌲

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita A, mukava kuulla, että Sinäkin voit suoria suoraan kotiovelta luonnon helmaan, se madaltaa kynnystä lähteä! Jännä tieto tuo musiikin kuuntelun matkaa pidentävä voima.

      Hei: pihatyöt ja zumba ne vasta kunnonkohotusta ovatkin, joten hyväksytty:)

      Satavarmaa on, että tulevana suvena tämä tyttö jossain luonnon helmassa köllii ketarat ojossa ja haistattaa kukkaset kaikelle muulle. Siihen on vielä matkaa, joten leppeimmissä ja tällä hetkellä sateettomissa kevätkeleissä: omanoloista viikonloppua & zumbabbaa:)

      Poista
  3. Kävely on parasta liikuntaa ja varsinkin koiruliinin kanssa se on hauskaa ja paras tutustumiskeino muiden kävelijöiden kanssa ja koirien kanssa. Ja mikä ettei muidenkin kävelijöiden kanssa, kuten tässä yksi ilta ketun kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai tuo on NIIN totta!
      Omia koiriahan meillä ei nyt ole, mutta kun Kuopuksen koirat ovat hoidossa, jää aina suustaan kiinni toisen ulkoiluttajan kanssa.
      Eipä tämä koirattomuuskaan este ole, sillä koira koiran tuntee. Kohtasin vast'ikään miehen, jolla oli 5kk:n ikäinen, energinen labbarinpentu hihnassa, joka paukkui pennun sinnikkäästi koettaessa tulla hieromaan tuttavuutta. Siinä sitten kolmen oman labbarin ent. mattena jäimme puoleksi tunniksi riittailemaan ko. rodun koulutusta, pentu kun oli hänen ensimmäinen rotuaan;) Antoisaa!

      Ei kuin tossua ja tassua toisen eteen, Sinulle & Ozzylle leppoisia lenkkejä ja turinatuokioita sekä mainiota viikonlopun jatkoa!

      Poista
  4. Minäkin pidän kävelystä, vaikkakin haaveilen taas juoksemisesta. Jospa taas sulan maan aikaan... Kiitos mielenkiintoisesta arviosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki, mukavaa lukea! Kelit ovat viime aikoina olleet jalalle tosi hupaa, Icebugit jalassa on mennä tepasteltu välillä pingviinimalliin:) Hölkkäilyä ja pyöräilyä tuli aikanaan harrastettua, mutta nyt tuntuu kävely omemmalta tavalta liikkua...

      Mutta juoksukelit ovat Sinulle edessä, sillä kyllä se kevät allakankin mukaan etenee, jolloin tossua jalkaan. Leppoisaa viikonloppua!

      Poista
  5. Täällä yksi kävelijä, joka heti varasi teoksen. Kiitos infosta, kirja kuulostaa mainiolta.

    Kävellen tosiaan pääsee lähes meditatiiviseen tilaan, vaikka järvessä pääsen vielä paremmin. Mutta kävellä voi talvellakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara, mukava kuulla, toivottavasti viihdyt Kaggen matkassa!
      Thoreaun "Kävelemisen taito" on Grosin teoksen lisäksi oiva essee kävelemisestä ja luonnosta.

      Kävellessä pääkoppa tuulettuu ja tuntee itsensä kokonaisemmaksi. Uiminenkin on mieluista, mutta näin friolerona sen veden lämmön pitäisi olla kohillaan, avannot jätän Sinulle ja Kanssakulikijalle suosiolla;)
      Mukavaa sateetonta viikonloppua!

      Poista
  6. Minäkin tykkään kävelemisestä ja patikoimisesta, eli jalkaa toisen eteen vain! Näin talvisin rakastan kyllä aivan erityisesti hiihtämistä, ja sitä onkin onneksi tänä talvena päässyt harrastamaan sydämensä kyllyydestä!

    Tämä on varmasti kiinnostava kirja, ja kylläpä tuon kirjoittajan jalat ovatkin vieneet häntä eksoottisiin kohteisiin! Kai hän niistäkin kertoo kirjassaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän talven positiivinen piirre on ulkoilijoille ehdottomasti ollut lumi, ja hiihtäjiä onkin näkynyt laduilla sekä on ollut hilpeää katsoa lasten riemua pulkkamäessä tuossa ihan akkunamme alla sekä kuulla ohimennessä naureskellessa kohtelias kysymys:
      "Täti hei, tahdoks säkin laskea?"

      Paljon on tosiaan ehtinyt Kagge kokea ja kyllä tässä mm. Etelämanterellakin poiketaan.

      Kommentistasi kiitos ja mainiota viikonlopun jatkoa Sinulle:)

      Poista
  7. Käveleminen on kyllä parasta tekemistä mitä tiedän. Vasta kuukausi sitten luin taas kerran Grosin Kävelyn filosofiaa ja nyt tiedänkin minkä kirjan etsin käsiini seuraavaksi.

    Kiitos mielenkiintoisen kirjan esittelystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, kun kiinnosti! Käveleminen on sikälikin mainio laji, ettei se juuri vaadi kuin tossut jalkaan ja mars matkaan.
      Kommentistasi kiitos ja kepein askelin kohti kevättä!

      Poista