"Yksinäisyyden jälkeen", Benedict Wells, Kustannusosakeyhtiö Aula & Co, 2021, 321 s., suomentanut Raimo Salminen.
"Benedict Wells (s.1984) on sveitsiläis-saksalainen kirjailija, jota pidetääm nuoren polven kirjallisena lupauksena. Yksinäisyyden jälkeen on ensimmäinen Wellsiltä suomennettu romaani. Teos on käännetty 37 kielelle ja sitä on myyty yli 3 miljoonaa kappaletta. Se voitti ilmestyessään Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon." (Liebelehti)
©Roger Eberhard
"Yksinäisyyden jälkeen kuvaa ihmisyyden pohjimmaista yksinäisyyttä ainutlaatuisella herkkyydellä. Romaani paljastaa kuinka hauras kahden ihmisen välinen yhteys on ja kuinka se siitä huolimatta on kaikki, mitä meillä on.
Jules Moreaun lapsuus päättyy hänen vanhempiensa äkilliseen kuolemaan.
Hänet lähetetään sisarustensa Martyn ja Lizin kanssa sisäoppilaitokseen.
Eloisa ja peloton Jules kääntyy sisäänpäin ja elää mieluummin muistoissaan. Sitten hän tapaa Alvan, joka tahollaan kamppailee oman surunsa kanssa.
Aikuistuttuaan Jules ajelehtii etsien oma paikkaansa. Jaetusta tuskastaan huolimatta sisarukset saavuttavat yhteyden toisiinsa vain satunnaisesti,
ja myös välit Alvaan ovat katkenneet. Yksinäisyyden päättymisen tielle ilmestyy ylitsepääsemätön este toisensa perään. Onko onni silti mahdollista saavuttaa?" (Lievelehti)
Benedict Wells mielenkiintoisine taustoineen tuli vastaan sattumalta kuten monet positiivisesti yllättävät asiat tapaavat tehdä ja itse teoksen nimikin houkutteli. Uteliaana lähdinkin katsomaan, mitä seuraavat kutsuvasti nimetyt luvut sisälleen kätkevät: Virtauksia, Väärälle raiteelle, Kristallisoituminen, Kemiallisia reaktioita, Sato, Tie takaisin, Ajan lento, Pelon synty, Se mitä ei voi muuttaa ja Toinen elämä.
- Kaikki tämä olisi ollut mahdollista, ja se, että tuhansista muunnelmista juuri yksi kävi toteen, näytti minusta pitkään sattumalta. Nuorena minusta tuntui,
että vanhempieni kuoleman jälkeen elän toista, väärää elämää.
Vielä sisaruksiani kiihkeämmin halusin tietää, miten paljon lapsuuteni ja nuoruuteni tapahtumat määräävät millainen olen, ja vasta myöhemmin ymmärsin, että todellisuudessa vain minä itse olen oman olemassaoloni arkkitehti. Olen se mikä olen, kun sallin menneisyyteni vaikuttaa minuun,
ja toisaalta olen se mikä olen myös vastustaessani sitä. Ja minun täytyy ajatella vain hetkiäni Alvan ja lasteni seurassa ymmärtääkseni, että tämä toinen elämä, jossa olen jo jättänyt niin selvät jäljet, ei millään muotoa voi olla väärä.
Sillä se on minun...
Huomasin, että olin lukiessani tehnyt ennätysmäärän muistiinpanoja teoksen tiimoilta, joten on parasta tyytyä toteamaan, että Yksinäisyyden jälkeen on Wellsin lahja lukijoille, paketti,. joka on parasta avata itse. Muutamia ajatuksia:
Wellsin kannattaisi luottaa kykyihinsä sillä teos olisi kantanut vallan
mainiosti ilman Alvan kohtalon dramaattista loppurutistustakin, josta
jäi hieman päälle liimatun häivettä.
Tyylikäs ja herkkä sekä syväluotaava kuvaus itsensä kadottamisesta, etsimisestä ja punaisen langanpään löytämisestä sekä yrityksestä pitää siitä kiinni.
Elämä
kuljettaa sisaruksia erilleen, mutta kuitenkin he loppuviimeksi
"löytävät" toistensa luo, vaikka elämän erämaassa voi käydä toisinkin...
Perheen joulurituaaleihin kuuluu äidin kitaralla näppäilemä
Moon river,mutta teoksen taustalle soimaan sopii tunnelmaltaan oivasti Julesin äidin levylautaselle pyöräyttämä Paolo Conten
Via con me.
Lukiessa omassa päässä alkoi ärsyttävästi pörrätä päässä Koskenniemen Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä...
Kypsä ensisuomennos; surumielinen, mutta monivivahteinen kuin elämä itse. Pitkää ja antoisaa kirjailijanuraa!
- Siirrä tuolisi aivan kuilun partaalle, niin kerron sinulle tarinan. F.Scott Fitzgerald
Missä mietteissä oli Yksinäsyyden jälkeen oli Kirjojen kuisketta -blogin Anneli A, selviää klikkamalla:)
Wellsin seurasta nautti:
Samoin minäkin nautin Wellsin seurassa ja toivon hänelle yhtä pitkää ja antoisaa kirjailijan uraa. Bloggaus on tulossa lähiaikoina.
VastaaPoistaLumisateista sunnuntaita ja lukuiloa :)
Mai, mukavaa, että tykästyit! Odotan mielenkiinnolla, missä mietteissä kirjan kannet suljit.
PoistaTuulta, lunta ja liukkautta, mutta suunta on oikea, joten leppoisaa sunnuntain jatkoa Sinulle:)
Onpa kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit tästä. Kiinnostuneena odottelen, mitä Wells kirjoittaa seuraavaksi. Hyvä on, kun saadaan kirjallisuutta myös saksankielisiltä alueilta. - Mukavaa sunnuntaita ja huomista naistenpäivää!
VastaaPoistaNyt kelpaa meidän olla uteliaita, tämä oli yllättävän valmis esikoinen! Eikä ihme, sillä löytyyhän hänen suvustaan myös kiinnostava kirjailija Ferdinand von Schirach, jolta suomennettu Rikoksia, Collinin tapaus ja Syyllisyys.
PoistaLokoisaa sunnuntain jatketta ja mainiota huomista naistenpäivää:)
🎼 Moon river, wider than a mile... La la laa Ihana laulu 💕
VastaaPoistaPaljon ajatuksia heräsi. Voiko olla niin että ihminen elää "väärää elämää"? Hyvä että heräsi huomaamaan että oma elämä on oma.
Kiitos Rita A, ihanasti keinuttaa tuo Moon river!
PoistaYtimeen osuva kysymys! Olisiko niin, että jos elää jonkun toisen elämää/toisen kautta vaikka jonkun rinnalla tai ei muuten tunne olevansa kotonaan omassa elämässään, ja olo on jatkuvasti vieras sekä epämukava, on eksynyt väärille jäljille on kompassin tarkistuksen paikka?? Kinkkinen juttu!
Hassu sattuma, lainasin tämän kirjastosta ja samana iltana hänestä oli henkilöjuttu Saksan ZDF:n uutisissa :)
VastaaPoistaYksinäisyyden jälkeen ei muuten ole Wellsin ensimmäinen kirja vaan neljäs, on ensimmäinen suomennettu ja myös ensimmäinen jolla hän on saavuttanut laajaa kansainvälistä mainetta ja kunniaa.
Sattuipa vekkulisti:)
PoistaIso kiitos oikaisusta, tämähän lupaa hyvää myös jatkosuomennoksille!
Toivotaan että saa myös täällä menestystä, jotta muitakin kirjoja käännetään! Tykkään muuten tuosta kansikuvasta tosi paljon, olisin varmaan tarttunut kirjaan jo ihan vaan sen perusteella :)
PoistaKiitos Henna, tuota sopii tosiaan toivoa, sen verran mielenkiintoinen tämä ensikosketus hänen tuotantoonsa oli!
PoistaLaura Noponen tekee kaunista ja kutsuvaa jälkeä.
Kansi loi tunnelman siitä, että kun lähdet kävelemään ajatuksia selventääksesi, kuinka ne häiritsevät haihtuvat sirpaleina ulkoavaruuteen ja astelet kohti seesteisempää mielentilaa...
Tämä yllätti upeudellaan. Kirja on lahja meille lukijoille, kuten sanot. Tekstissä oli joku maaginen imu, joka vei, vaikka proosallisista ja traagisista asioista kertoikin. Jos Wellsiä suomennetaan lisää, haluan ehdottomasti lukea!
VastaaPoistaKiitos riitta k; Wells sai kerrasta sukat makkaralle ja aseettomaksi, loistava teos ja kyllä vaan lisäsuomennokselle on tilaus!!
PoistaMukavia loppukesäisiä lukutuokioita Sinulle:)