Frédéric Gros on 1965 syntynyt Pariisin yliopiston Michel Focaultiin erikoistunut filosofian professori."Ranskalaisen kirjailijan ja filosofin Frédéric Gros’n Kävelyn filosofiaa tarjoaa monta näkökulmaa kävelemiseen. Ei ole samantekevää, taivaltaako pyhiinvaelluksella vai marssiiko mielenosoituksessa, sillä kävelemisen tapa vaikuttaa sekä ruumiiseen että sieluun. Oivaltava ja viihdyttävä teos pohdiskelee myös kuuluisien ajattelijoiden ja taiteilijoiden kävelytapoja, näiden elämään vahvasti eläytyen. Rimbaud käveli raivon vallassa,
kun taas Rousseau ja Nietzsche hakeutuivat kävelylle haaveilemaan ja ajattelemaan. Kant puolestaan käveli kotikaupunkinsa läpi joka päivä - aina tismalleen samalla kellonlyömällä." (Teoksen takakansi)
Tästä ajankohdasta näkyi muodostuvan varsinainen filosofinen lukupläjäys, aina tervetullut ja ajattelemisen aihetta tarjoava sellainen. Kävely on aina ollut ominta itseäni, luontevin tapa liikkua sekä tarkoituksellisesti pisteestä A pisteeseen B, vaeltaen reppu tai rinkka selässä selkosilla, kiivetä tuulten tuiverrukseen tunturienlaelle, tarpoa pitkin Jäämeren rantoja, tassutella lämminhiekkaisella Brasilian silmänkantamattomiin ulottuvalla praialla, olla flanöörinä kaupunkien kaduilla ja kujilla sekä etisytyä puistoihin tahi painua mieluisille metsäpoluille Äitiluonnon pehmeään syliin, joka aina ottaa vastaan ja sulkee käsivarsiensa suojaan. Subjektiivisesti kävelyillä voin Grosin sanoin kokea mielihyvää, iloa, onnea, täyteyttä ja löytää kaivattua mielenrauhaa. Voin nollata korvienvälin ja itkeä nysveröidyt surut pois turvallisessa yhteydessä luontoon, olemisen ja ikiaikaisen osasena. Ajatukset ja ideat kirkastuvat turhan hälyn ja pölyn pyyhkiytyessa toissijaisina rauhan tieltä kauas pientareille ja ojanpohjille. Kun se parasta on, koen löytäväni lapsuuden ajatonta aikaa ja uppoutuvani siihen kuin pumpuliin...
Tässä Gros'n teoksessa kävelevät mm. Nietzche, Rimbaud, Rousseau, Thoreau, Nerval ja Gandhi, kukin omalla ominaisella tyylillään ja tarpeidensa ja temperamenttinsa mukaan. Kuvataan järkeenkäypää Lakotaintiaanien tapaa pitää itse Maata pyhän voiman lähteenä ja voimansiirtoelementtinä.
Kirjan annista noukittuja sitaattipoimintoja:
- Käveleminen on niiden todellisuuksien kokemista, jotka kestävät ääntä pitämättä, nöyrästi - kalliolohkareiden keskelle kasvanut puu, ympäristöään tähystävä lintu, uomaansa avaava puro - eivätkä odota mitään. Se on liikkumaton ikuisuus, joka värähtelee paikallaan.
- Kävellessämme emme tee mitään, kävelemme vain. Mutta silloin kun meillä ei ole muuta tehtävää kuin vain kävellä, voimme löytää uudestaan puhtaan olemisen tunteen, saada takaisin olemassaolon yksinkertaisen ilon, josta lapsuutemme täyttyi.
- Kävely on kutsu kuolla seisten.
- Seistessäni taivasalla nostaa tuuli mieleni korkeuksiin pyyhkien siitä alhaisen itsekkyyden pois. Minusta tulee silkkaa läpinäkyvää silmää. Olen ei-mitään. Näen kaiken. (Ralph Waldo Emerson)
- Kävely ei ole ajantappamista tai sijaistoimintaa: "Ikäänkuin aikaa voisi tappaa vahingoittamatta ikuisuutta." (Thoreau)
Vivahteikas ja kävelyn filosofian tavoittanut käännös Aki Räsäseltä! Kuin myös Ina Majaniemen sympaattinen kansi!
"Kun ihminen on kerran noussut pystyyn, hän ei pysy paikallaan." Siispä Rimbaudin kehotuksin:"Hattu päähän, takki päälle, kädet taskuun ja matkaan! Eteenpäin, matkaan! Liikkeelle!"
Jorma tervetuloa mukaan, tossut jalkaan ja yhdessä matkaan kohti uusia seikkailuja!
Kävelemisiin:
Kiitos vinkistä, tilaan heti kirjan kirjastosta, vaikutti todella mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaMukavaa, että kiinnosti! Tämä on jotenkin parahultaisesti ajankohtaan, vehmaaseen luontoon sopiva, kiintoisa ja köpöttelemään houkutteleva sekä ranteitarasittamaton teos. Viihtymisiin Gros´n parissa:)
VastaaPoista