"Syvyys", Yrsa Sigurðardóttir, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2021348 s., suomentaneet Tuokas Kauko ja Tuula Tuuva-Hietala.
"Yrsa Sigurðardóttir (s.1963) on islantilainen kirjailija, joka on julkaissut lasten- ja nuortenkirjoja sekä maailmanlaajuiseen suosioon yltäneitä rikosromaaneja. Hänen teoksiaan on käännetty jo lähes 30 kielelle. - Oman lisänsä piinaa tihkuviin tarinoihin tuo Islannin karu maisema. Syvyys on Huldar ja Freyja -sarjan neljäs, itsenäinen osa. Kansainvälisesti menestyneen sarjan aiemmat, itsenäiset osat ovat Perimä, Pyörre ja Synninpäästö."
©Otava, Lilja Birgidsdóttir
"Reyjavikin lähellä sijaitseva kallioinen turistinähtävyys näyttää palautuneen vanhaan käyttöönsä teloituspaikkana, kun varakas sijoittaja löydetään sieltä hirtettynä. Miehen rintaan naulattu lappu todistaa, ettei kyse ollut itsemurhasta. Kuolleen miehen asunnolta löytyy pikkupoika, joka ei osaa selittää, mitä tekee talossa. Pojan ja murhatun miehen väliltä ei löydy yhteyttä, eikä poika tiedä, missä hänen vanhempansa ovat. Lapsen piirustukset kuitenkin vihjaavat,
että tämä on todistanut jotain kamalaa. Rikostutkija Huldar ja lastensuojeluviranomainen Freyja voivat vain toivoa, että löytävät pojan vanhemmat elossa." (Takakansi)
Tämä islantilaisen dekkarikirjallisuuden lahja suomalaisille lukijoille on tullut minulle tutuksi aiempien lukemieni Perimä (2017) ja Synninpäästö (2019) tiimoilta, ja kerta kerralta olen yhä enemmän tykästynyt hän rauhalliseen ja oivaltavaan tapaansa kirjoittaa.
Tässä uutukaisessa jatkuu edelleen Huldarin ja Erlan välinen kissanhännänveto ja nuoralla tasapainoilu ja toisaalta Huldar
haikailee Freyjan kanssa virittelemiensä suhdekukkasten perään. Tutkinnassa toki puhalletaan yhteen hiileen, joskin välillä komentosuhteiden välillä kippuroiden, mutta aina kuitenkin ratkaisukeskeisesti.
Kirjailija aloittaa tiivistunnelmaisesti suoraan edellisillan juhlimisesta pöpperöityneen Helgin murhasta, hänen tajunnan väläytyksistään ja havainnoistaan sekä aatoksien poikasistaan sen kestäessä. Hän muistelee lapsuuttaan isoisänsä kanssa haahkanpesien tarkkailuineen, kunnes:
- Jotakin sujautettiin hänen päänsä yli, ja hän näki paksun käyden roikkuvan rinnallaan kuin kömpelö kaulakoru. Hän oletti köyden olevan jonkinlainen turvatoimi: hän ei voisi pudota alas, jos hänet olisi sidottu kiinni kallioon.
Mutta sitten köysi kiristettiin hänen kaulansa ympärille. Helgi ei saanut suustaan äännähdystäkään yrittäessään huomauttaa, että tästä ei voisi seurata mitään hyvää. Parempi olisi kietoa köysi keskivartalon ympärille. Hänen hengityksensä oli vaivalloista rinnassa jomottavan kivun vuoksi. Hän ei pystynyt puhumaan.
mutta ei sillä ollut väliä. Tämä oli unta. Pian hän heräisi, ja silloin häviäisivät sekä kipu että päässä olevan sumun aiheuttama epätodellinen olo...
Ja tästä intensiivisestä sytytyslangasta alkaa keriytyä murhatutkinta motiivien selvittämisineen ja syyllisen löytämisineen. Varsin mielenkiintoisen ja maassammekin erittäin ajankohtaisen lastensuojelun ja sen ongelmakenttien kutominen mukaan juonenkulkuun pikku-Siggin kauniisti ja koskettavasti luonnehditun persoonan myötä tuo lisäbonusta kudelmaan.
Myös näin pandemia-aikana ikävästi lisääntynyt perheväkivalta saa ansaitsemansa huomion uhrien sisäisine tunnemyrskyineen: pelkoa, raivoa, rakkautta, vihaa, syyllisyyttä, itsesyytöksiä, ahdistusta, halveksuntaa ja häpeää.
Edesmenneen Helgin kaverikvartetilla: Þormarilla, Tommilla, Gunnilla, Bjarnilla on oma someen ja Tor-verkostoon liittyvä kerhonsa, joka ilottelee keräämällä sulkia herrojen hattuun julkaisemalla sängynpäätyvideoita.
Henkilögalleria on huolella laadittu ja personoitu: herkästi kuohahteleva Erla,
joka ei osastolle päästyään ehdi takkia riisua eikä perinteistä kahvikupposta siemailla saati työkavereidensa kanssa jutustella, vaan hyökkää suoraan kynnyksen yli astuttuaan käsiksi töihin, on Lína nuori työharjoittelija Akyreurin yliopistosta, ensimmäinen yliopistotason poliisiopiskelija, joka herättää tarmokkaana ja "tietorikkaana" ennakkoluuloja tuodessaan raikasta nuoruudeninnon tuulahdusta ryhmään ja Heiðrún joka tupasentäydessä turvakodissa kaitsee pieniä suojatteja sekä Guðlaugur, joka sopivasti ja sovitusti "muljahduttaa" nilkkansa päästäkseen ahertamaan videoidensa parissa.
Pikku- Siggi tokaisee usein: En minä tiie, mutta sen minä tiedän, jotta Sigurðardóttir osaa asiansa ja onnistuu luomaan monitahoisen, elämän kirjoja välittävän saumattomasti islantilaiseen luontokehykseen ympätyn lukukokemuksen, joka on pelkkää perusdekkaria huomattavasti laaja-alaisempi ja antoisampi. Jännite pitää loppuriveille asti, ja eikös vaan Sigurðardóttir pääse ilkikurisesti naurahtaen riemastuttamaan lukijaansa malliin: luulitko, että kaikki oli tässä? - Ähäpiti;)
Kirjailija tuntuu parantavan teos teokselta tahtiaan, joten toivottavasti ura iloksemme jatkuu yhtä suotuisissa merkeissä!
Islannissa pyörähti:
Luin Synninpäästön aikoinaan. En ollut huomannutkaan tätä uutta, menee varaukseen. Islantilaisia hyviä dekkarin tekijöitä on harvassa mutta nyt onneksi niitä on alkanut ilmestyä.
VastaaPoistaps. Tänään aamulla lumiTÖISSÄ, 15 cm märkää lunta, muskelit kasvavat ja bikinikisan voitto on lähempänä kuin jäiden lähtö :)
Kiitos Cara! Islanti on kiehtova maa ja Sigurðardóttirilla on armoitettu taito kutoa sen luonnosta, päähenkilöistään ja ajankohtaisuuksista tasapainoinen kuuluisa ja nyt muodikas "villapaita" lukijan mieltä lämmittämään.
Poistaps. pirskeles, ei usko hevin Yläkerran Ukko meitä. Mitä tehdään, luotetaanko allakan etenevään voimaan?
Meillä kuului aamusella ihmeellinen ropina: sadepisaroita ikkunanlaudoille, joten leyhyttelen ja patistan niitä sinne suuntaan, sillä alkaa jo aprikoittaa tuo Sinun ylikuntosi uhka kisoja silmällä pitäen;)
Minulla on nämä Sigurðardóttirit vielä lukematta, vaikka yksi on omassa hyllyssäkin. Islantilainen dekkari kiinnostaa ehdottomasti! Juuri nyt en kylläkään ole oikein dekkarituulella, paitsi Jane Harperin uutta suomennosta odottelen jo innolla.
VastaaPoistaKommentistasi kiitos ja sittenpä Sinulla on hyvää luettavaa tiedossa, kun dekkarivaihde iskee päälle!
PoistaJane Harper on varauksessa ja kevät näyttää uutuustarjonnaltaan muutenkin varsin kiinnostavalta.
Mukavaa alkavaa viikkoa;)
Islanti on kiinnostava maa, joten oliskohan aika tutustua kirjailijan kirjoihin :)
VastaaPoistaMukavaa sunnuntaita. Meillä sitä vietetään sateisessa säässä. Kipakat pakkaset taisivat jäädä jo taaksepäin.
Kiitos Mai, Sitä Islanti edustaa minullekin! Reissu oli kerran jo iduillaan, vaan vallitsevissa olosuhteissa ja ajan vaan vieriessä...
PoistaMutta tämä nojatuolimatkakin oli mainio,sillä kirjailijalla on myös luontoelementti mukavasti taustalla pilkahtelemassa.
Jep: ihmeellistä ropinaa kuulostelin unisena aamusella pressoa viritellessäni, sadepisaroita; - jippii, harvoin niistä on näin paljon riemastunut!
Leppoisaa sunnuntaipäivää ja alkavaa (loma? -) viikkoa Sinne länsirannikolle:)
Näihin kirjoihin voisi kyllä tarttua. Tykkään dekkareista. :)
VastaaPoistaNämä islantilaiset ovat hyvää luettavaa, joten tilaisuuden tullen...
PoistaKommentistasi kiitos ja mukavaa alkanutta helmikuun vimoista viikkoa Sinulle:)
Laadukkaalta vaikuttaa ja jotenkin tähän aikaan sopivalta. Yritämme juuri saada auton ikkunoita skabattua, jotta päästäis kaupppoihin, ovat uskomattoman lujan jään peitossa. Piti tula välillä sisälle odottamaan että lämmitin tekisi tehtävänsä Onkohan Islannissa tämmöistä?
VastaaPoistaKirjan loppu-ylläri kiinnostaa..
Kiitos Rita A. En tiedä Islannista, mutta kokemus jämähtäneistä autonlaseista kotvanen sitten on kanssanne jaettu sellainen. Eipä ole moiseen jynssäykseen lämmityksistä huolimatta aikoihin jouduttu. Jää istui kiinni kuin täi tervassa, - hrhh.
PoistaKirjailijan jännite pitää todellakin vimppariveihin asti, ja hänen kirjoitustyylinsä on muutoinkin laadukasta luettavaa, joskin islantilaisnimien kanssa tulee aika ajoin kompuroitua ja tehtyä paluuperiä.
Leppoisampaa ja jäätöntä lomaviikkoa Sinulle:)