Ge Fei: "Näkymättömyysviitta/Yinshen Yi 隐身衣" - ex Libris...

"Näkymättömyysviitta", Ge Fei, Aula & Co, 2021, 144 s., suomentanut 

 Rauno Sainio, kansi: Tuomo Parikka.

"Ge Fei  , s.1964,  (oikealta nimeltään Liu Young) on yksi Kiinan lahjakkaimmista ja omaperäisimmistä nykykirjailijoista. Näkymättömyysviitta on Ge Fein kunnianosoitus Pekingille, klassiselle musiikilla ja huippuluokan äänentoistolle."

                                                         © 2015 Sui Sicong

 

"Kirjan päähenkilö on eronnut, lapseton ja köyhä mies Pekingissä - kaupungissa, jossa kaikki haluavat menestyä. Hän haikailee ex-vaimonsa perään ja majailee siskonsa omistamassa asunnossa, jonka haljenneesta seinästä pohjoistuuli puhaltaa sisään. Hän tienaa niukan elantonsa rakentamalla huippulaatuisia vahvistimia rikkaille asiakkaille, joita ei voi sietää sen enempää kuin itseäänkään.

Eräänä päivänä salaperäinen asiakas tilaa häneltä "maailman korkealaatuisimman äänentoistojärjestelmän" - eikä hinnalla ole väliä - liikoja ei kuitenkaan kannata kysellä. Hetken vaikuttaa siltä, että kaikki saattaa sittenkin kääntyä päähenkilön elämässä parhain päin.

 

 Luvassa on tarina epäonnesta, kohtalosta ja huippuluokan äänentoistosta. Mainiota, sillä kiinalaista kaunokirjallisuutta ei ole runsaudenpulaksi asti tarjolla ja toisekseen uppo-outo teema, sillä kaiuttimista, Acapella tms. sellaisista, torvidiskanteista, tahi putkivahvistimista ja imettäjälevyistä  ei ole niin harmainta aavistustakaan,  musiikki sen sijaan kuuluu kyllä jokapäiväiseen elämääni, joten hyppy tuntemattomiin vesiin houkutteli suuresti.

 

Lukijana tunnustan näillä alkumetreillä olleeni hukassa malliin: asensin englantilaisen CEC:n KT88-pääteputket ja amerikkalaisen RCA:n 5U4-tasasuuntaajaputken, sitten tarkistin käyttöjännitteen, ja kun olin vielä kytkenyt signaali- ja kaiutinkaapelit, homma oli melko pitkälti paketissa. ???

 

Pakettiin ja pois meinasi minullakin mennä näillä alkumetreillä ja koko huima hyppy tuntemattomaan lässähtää mahaplutikseksi, mutta jokin sai jatkamaan,

ja se kannatti! Kertoja tapaakin sitten torikenkäkaupassaan Puma-tossunsa riisuvan  tulevan, olevan ja ex-vaimonsa Yufen, jonka kera Pekingin ankalla herkuttelu johtaa äidin ensin kehuvista ja sitten varoittavista, paljonpuhuvista  kommenteista: tyttö on oikein  nätti, tytöllä on luonnetta ja hän vaikuttaa hyväntahtoiselta, tiukkaan toteamukseen:  mutta häneltä puuttuu tasapainopiste Yufen mainittuihin rooleihin.

Teos sisältää luvut: KT88, Peer Gynt, Imettäjälevy, Lyhytaaltoradio, Tie taivaaseen, Autograph, Lootus 12, Satie Gnossiennes, Punainen aamunkoitto, Leonhardt ja 300B.

- Olin rakentanut asiakkaalleni KT88-pääteputkiin perustuvan vahvistimen hänen juuri hankkimiaan Acapella-kaiuttimia varten. Acapella-yhtiön kirjahyllyn korkuiset Campanile-kaiuttimet torvidiskantteineen eivät ole Pekingissä mikään poikkeuksellinen harvinaisuus, mutta upouusia, käytännössä suoraan tehtaalta saapuneita yksilöitä en silti nähnyt kuin alan erikoislehdissä. 

Oli raatanut kaksi viikkoa vuorokaudet läpeensä rakentaakseni kaiuttimien kanssa yhteensopivan putkivahvistimen. Silti minun on myönnettävä, etten ollut ensinkään varma, osoittautuisiko äänentoiston laatu toivotunlaiseksi...

Ge Fei kuvaa toki muutakin:  oivin ja valaisevin siveltimenvedoin sekä Pekingiä, että kiinalaista yhteiskuntaa, köyhyyttä ja pyrkimystä parempaan, vauraiden ja professorien eloa ja oloa,  ynnä vaimojaan, kiemuraista ystävyyssuhdettaan 

Jiang Songpingin kanssa,  omaa haparoivaa minuuttaan ja menneeseen kaihoilevaa sisintään. Kaikki tämä klassisen musiikin siivittämänä, jonka  skaala onkin kerronnan taustalla laaja:  Bartôkia, Mendelssohnia , Griegin Aamutunnelmaa jne.

 

- Kun nyt istuin siinä kynnyksellä ja katselin ilta-auringon säteissä kylpevää, 

niin kovin muuttunutta lapsuuteni kujaa, kaikki tuntui yhtäkkiä kovin vieraalta. 

Mieleni tavoittama katkelmat menneiden aikojen elämänmenosta olivat kuin kauan sitten vaimenneiden äänten kaikuja, jotka herättelivät kohmeista muistiani. En kovin usein sorru haikailemaan menneitä ja tämänkertainen raskas surumielisyyteni taisi johtua siitä, että olin kerran kutsunut tätä paikka kodikseni.

Lopuksi ja eräänlaiseksi kiteytykseksi teoksen sävystä ja laadusta kertojan kommentti professorille:

-  Ethän pane pahaksesi, jos ilmaisen oman pinnallisen näkemykseni? 

 Jos malttaisit edes hetken olla halkomatta hiuksia ja nyhtämättä joka ikistä karvaa juurineen päivineen, ja jos opettelisit katsomaan asioita läpi sormien ja olemaan koko ajan syyttelemättä aivan kaikkia aivan kaikesta, saattaisit äkkiä huomata, että elämä on itse asiassa aika helvetin kaunista. Vai olenko väärässä?

 

Ge Fei on yksinkertaisesti taitava ja herkkäviritteinen. Kauniskielinen, erilainen ja erikoinen, yllättävä ja mukaansakietova kirjoittajansa näköinen teos, joka omasta normilukemisesta iloisesti poikkeavana saa kyllä jatkossa seuraamaan entistä tarkemmin kiinalaiskirjallisuuden suomennoksia ja etenkin Ge Fein suhteen sekä hyvä muistutus siitä, ettei kaikkea lukemaansa tarvitse ymmärtää ja että vieraus ja hyppy tuntemattomaan saattavat - kuten tässä tapauksessa - 

olla lukukokemusta rikastuttava tempaus!

-  Kun katsoo päästä varpaihin, siveys jää jalkoihin. Ja kun katsoo varpaista tukkaan, siveys nousee taas kukkaan...

Omia peruskajareitaan uusin silmin tapittelee: