"Niin metsä vastaa (selkokirja)", Tuija Takala, Avain, 2021, 106 s.
"Tuija Takala on äidinkielen ja suomen opettaja Helsingistä, ja hän on
aiemmin kirjoittanut esimerkiksi selkokielisiä runoja ja romaanin ja mukauttanut
suomalaista kirjallisuutta selkokielelle. Vuonna 2019 hänelle
myönnettiin Seesam-palkinto selkokirjallisuuden edistämisestä." (Kustantaja)
©Ella Airaksinen
"Salaperäisiä novelleja täynnä metsän tunnelmaa. Tämän kirjan novelleissa metsällä on tärkeä rooli. Metsässä tapahtuu yllättäviä asioita. Kirjan novelleissa on myös jotain salaperäistä. Ihmiset ovat ennen uskoneet, että metsässä ja puissa on salaperäistä voimaa. Onko niissä myös nyt?" (Takakansi)
Tuija Takala on monelle meistä tuttu kiinnostavan ja antoisan bolginsa
Henkilökohtaisesti metsä edustaa minulle itselleni useita asioita, mutta ennen kaikkea Luontoäidin syli on se koskaan pettämätön, joka vastaanottaa kulkijansa kädet levällään kuiskaten tervetuloa Sinä ihmislapsi. Paikka, jonka uumenista palaat aina ehyempänä ja seesteisempänä, virkistäytyneenä ja paremmilla mielin kuin mennessäsi, olitpa mennyt sinne missä tilassa tai tilanteessa tahansa.
Metsä on monimuotinen kasvustoltaan, alati muuttuva ja sinut syliinsä sulkeva kokonaisuus. Metsässä on tilaa hengitttää. Metsässä sattuu ja tapahtuu.
Rauhaa, aistiviritteisyyttä ja tarkkailtavaa tarjoavaa luontoa.
Niin metsä vastaa:
Ajatukset pyörivät päässäni
samaa tahtia kuin tuuli puiden oksissa.
Miksi sanotaan,
että asiat "menevät metsään"
tai "päin mäntyä"?
Miksi ne tarkoittavat,
että silloin kaikki epäonnistuu
ja menee pieleen?
En ymmärtänyt vanhoja sanontoja.
Minulle metsä oli paikka,
jossa minulla oli kaikki hyvin.
Teos sisältää 13 novellia : Hirveä hetki, Treffit, Joulukuusi, Metsä peittää, Kanervat, Mielikki ja Tapio, Juuso, Kohtaaminen, Haapa, Kolibri, Polku, Pihlaja ja
Niin metsä vastaa.
Makupaloja, läheiseksi koettua ja tähän aikaan sidottuja ilmiötä:
Kanervat:
Monella ihmisellä oli koira
Kun he kulkivat metsässä.
Sasa ihmetteli sitä,
että ihmiset koiran kanssa tervehtivät.
Muuten ei kukaan sanonut "hei!"
tai pysähtynyt puhumaan.
Kaikki olivat silloin mukavia,
kun koira oli mukana.
Mielikki ja Tapio:
Tässä on sinulle suorat sanat.
Olen ihan mitä vain.
Sinä et sitä päätä.
Saan esittää
myös vanhaa naista.
Siis jos haluan.
Ja minä haluan.
Haluan olla oma itseni,
nuori ja vanha,
kaunis ja harmaa.
Ja myös vanha ja harmaa
voi olla kaunis.
Ja mieti vielä,
mitä voit omistaa.
Voitko omistaa metsän tai ihmisen?
Vain vapaa voi elää hyvin.
Polku:
Mies istui kivelle
ja katsoi ympärilleen.
Kevään vihreys peitti kaiken,
Mies alkoi laskea,
miten monta vihreää sävyä hän näki.
Taas hän sekosi laskuissa.
Mies oli eksynyt.
Silti hän tiesi,
että hän oli päässyt perille.
Metsä tuntui oikealta paikalta.
Mies tunsi,
miten hyvä olo täytti hänet.
Lukeminen on selkeästi ja vahvasti periytyvää. Jo yksin sen vuoksi ynnä huolestuttavan lukutaidon heikentymisen ja sanavarastojen köyhtymisen sekä kieliopin tuntemuksen rapautumisen takia koen, että selkokirjallisuudella on nyt tilauksensa ja tärkeä sijansa lukemisen kynnyksen mataloittajana ja kirjojen pariin houkuttelijana nykykirjallisuuden laajalla kentällä.
Hän, ken hallitsee sanat ja dialogin, on aina vahvoilla.
Takala on kirjoittanut runsaan, elämänläheisen teoksen täynnä syvempiä ja harkittuja teemoja ja merkityksiä sekä kiehtovia, oivaltavia ajatuskulkuja, Säemuotoinen esitystapa istui hyvin sisältöön. Lukeminen oli täynnä mielihyvää, hymyä, pysähtymisiä ja päännyökyttelyä. Kokonaisuudesta jäi seesteinen olo. Kooste, joka on ehdottomasti nautittava itse, kaikessa rauhassa makustellen, vaikka novelli kerrallaan.
Tuija Takala: lämmin kiitos Sinulle tästä lukukokemuksesta:)
- Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa...
Allakka työskentelee eduksemme, joten innolla odotan pian koittavaa upeaa aikaa, jolloin pääsemme laskemaan vihreiden eri sävyjä.
Metsän siimeksestä:
Kyllä, selkokielisyyttä tarvitaan! Vaikuttaa ihanalta kirjalta näytteiden perusteella. :)
VastaaPoistaKiitos Anki, olen tismalleen samaa mieltä, ja tämä kokoelma oli viehko osoitus sen tenhovoimasta:)
PoistaHienoa, että bloggasit tästä. TuijaTa on aktiivinen myös tuossa selkokielisyydessä, mikä on hyvin kunnioitettavaa.
VastaaPoistaKiitos Jokke, TuijaTa tekee arvokasta työtä selkokielisyyden saralla ja uskon vakaasti, että sillä on oma tilauksensa nykypäivänä!
PoistaHurraa-huuto selkokielisyydelle ja oikein raikuvan kaikuva hurraa metsälle 💚 🐾 🐿 Töihin lähdössä. Katson aina kaihoisasti kaikkia kuusia, pensaita, latvuksia ohikulkiessani... ellei ole kiire. Iltapäivällä taas ihana palata luonnollisempaan ympäristöön kaupungin kohinasta ja betonista. 🌲
VastaaPoistaKauniisti kirjoitat omasta metsäkokemuksestasi kirjan esittelyn lomassa.
Oivalliselta vaikuttava kokoelma 🌷
Hip-hurraat täältäkin oitis aamutuimaan!!
PoistaKyllä luonnon helmassa on ihmisen hyvä olla tai vaikka vaan katsella kodin ikkunoista arvokkaita ikikuusia, joissa kesäisin vikkelöivät oravat ja visertelevät linnut, - ja raakkuvat varikset...
Metsä edustaa minulle äidin syliä. Seikka joka peräytyy niihin koskaan loppumattomiin varhaisnuoruuden kesiin Mummini kanssa mökillä merenrannalla. Hän luontoa tuntevana ja rakastavana jätti myös tältä osin arvokkaan tieto- ja rakkausperinnön kantavaksi voimaksi elämälleni.
Arvelen, että Sinä saattaisit viihtyä ja tuntea olosi kotoiseksi näiden esseiden parissa;)
🌲 Metsän kaipuu valtasi mieleni... Onni että tässä lähellä on pikkuisen metsää.
PoistaMummisi on antanut sinulle upean lahjan. ♥️
Saattaisinpa tosiaankin viihtyä esseiden parissa.
Kiitos Rita A, pitää paikkansa ja hän asuukin sydämeni hiljaisudessa...
PoistaMetsäillen tai lököillen nautinnollista viikonloppu Sinulle:)
Ihanasti kirjoitit upeasta kirjasta. ♥ Minulle tämä on työkirja, sellainen, joka vei mennessään. Kävelen päivittäin metsässä, talvellakin, ja nyt olen ajatellut paljon tätä Tuijan kirjaa.
VastaaPoistaKiitos Katja! Tuija on näissä novelleissaan tavoittanut jotain olennaisinta, joka koskettaa ja jossa on paljon kaikupohjaa omaan elämään.
PoistaTeos, joka ei kulu lukiessa.
Antoisia metsäkävelyitä kevein askelin kohti pian koittavaa kevään runsautta ja jokavuotista ihmettä:)
Voi kiitos, saipa lomaviikkoni hienon loppuhuipennuksen, kun huomasin juttusi. Se, metsäsuhteesi kuvaus ja kommenttiketjun sanat lämmittävät todella.
VastaaPoistaKiitos Tuija ja kiitos itsellesi tästä harmonisesta ja valloittavasta novellikoosteesta!
PoistaHyvää alkavaa kevättä ja jatkoa mielenkiintoisten kirjoitusprojektien parissa:)