Yrsa Sigurðardóttir: "Synninpäästö / Aflausn" - ex Libris...

"Synninpäästö", Yrsa Sigurðardóttir, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2019, 366 s., suomentanut Tuula Tuuva.


"Yrsa Sigurðardóttir (s.1963) on islantilainen kirjailija. Hän on julkaissut viisi lasten- ja nuortenkirjaa vuosina 1998-2003, ja useita rikosromaaneita vuodesta 2005 alkaen. Hänen teoksiaan on käännetty useille kielille, ja lastenkirjat ovat saaneet Islantilaisen kirjapalkinnon. Yrsa on koulutukseltaan rakennusinsinööri ja työskentelee kirjailijan työnsä ohella edelleen insinöörinä." (Wikipedia) Synninpäästö on Huldar ja Freyja -sarjan kolmas, itsenäinen osa. Aiemmat osat Perimä ja Pyörre.

                                                         ©Sigurjon Ragnar


"Hyytävien teinisurmien sarja järkyttää Reykjavikissa. Teinityttö surmataan julmasti työpaikallaan elokuvateatterissa, ja naamioitunut murhaaja raahaa hänet talvipakkaseen. Tytön ystävät saavat karmaisevia Snapchat-viestejä, joissa hän anoo armoa. Kun ruumis vihdoin löytyy, se on merkitty numerolla 2.
Onko jossain numero 1? Rikostutkija Huldar tutkii numeromurhia, joissa tarvitaan myös lastenvalvoja Freyjan näkemystä. Freyja epäilee heti, että kyse voisi olla koulukiusaamisesta. Kaksikon välejä hiertää eikä Freyja haluaisi olla tekemisissä Huldarin kanssa. Yhtä mieltä he ovat vain siitä, että totuus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Kuka on raakojen tekojen takana?" (Takakansi) 

Perimästä, 2017, totesin loppukaneettina:  Jahka Sigurdardottir uskaltaa luottaa elinkelpoiseen ja hyvinvoipaan taimeensa ja uskaltaa nyppiä turhina luikertelevat rönsyt pois, sopii kiintoisaa jatkoa Freyja & Huldar sarjalle odottaa, kirjailija kun tuottaa islantilaiseen tapaan varsin mukavalukuista tekstiä!  Ja niinhän tässä nyt päivänpolttavaan, yhä rajummaksi intoutuvaan  koulukiusaamiseen tarttuvassa uutukaisessa hyvinkin pääsee käymään.

 Huldar-rihvelillä ei oikein naislykky kukoista: jännitteitä löytyy niin Erla-pomon kuin Freyjankin suhteen, ja siinäpä on sankarillamme kippuroimista ja taiteilemista kahden tulen välissä. Tuoreen työparin kera löytyy yhteistyön punainen lanka, kunnes jotain outoa Guðlaugurin käytöksessä tutkinnan edetessä esteeksi  ja arvoitukseksi nousee...

-  Vaikka Huldar olisi joskus halunnut kokeneemman työtoverin, hän oli alkanut arvostaa Guðlauguria. Tämä oli useinkin teräväpäinen. Silloin kun ei antanut huonon itsetuntonsa ja ujoutensa pidätellä itseään.     

 Rehtori :   - "Toivottavasti ymmärrät, että kiusaamiseen suhtaudutaan täällä hyvin vakavasti. Emme siedä sitä ja teemme parhaamme sen kitkemiseksi. Mutta se ei ole yksinkertaista, kuten jo aiemmin sanoin." Freyja myönsi. Luettuaan nettiä, hän tajusi sääliä koulun johtoa. He hoitivat asiaa niin tiukasti kuin pystyivät, mutta olosuhteet olivat heitä vastaan. Kiusaajilla oli rajoittamaton  pääsy häiriköimään uhrin elämää somen kautta. Ei riittänyt, että lapset pidettiin erillään koulussa.

Psykologi:  -  Kiusaaminen on jakautunut kahtia, niin että sitä tapahtuu toisaalta perinteisesti ja toisaalta tekniikan avulla nettivainoamisena. Lasten ja teinien tapauksessa nämä usein yhdistyvät. 
 - Tavallinen kiusaaminen, jonka muistamme lapsuudesta, oli rajoitetumpaa. Sen näkivät vain ne, jotka olivat paikalla, ja se näkyi tekijän kasvoista ja läsnä olevista kasvoista ja reaktioista. Siihen kuului ilkeitä huomautuksia, joskus fyysistä väkivaltaa ja uhrin omaisuuden tärvelemistä. Netissä kiusaaminen keskittyy huomautteluihin ja kuviin, jotka pyrkivät satuttamaan, nöyryyttämään ja loukkaamaan uhrin kunniaa. 
- On helppo piiloutua nimettömyyden taakse ja antaa pahimille vieteilleen vapaat kädet. Asiaa pahentaa entisestään se, että sosiaalisen median julkaisut voivat kantautua kenelle tahansa ja milloin tahansa. Kohde joutuu kuvittelemaan mielessään äärettömän ihmisjoukon, joka naureskelee hänelle.

Niinpä: paljon on vettä virranut sitten omien koulu- ja nuoruusaikojen, jolloin lällättely ja rallattelu uskallettuine nipistyksineen tai peräti tönimisineen olivat
ns. kova juttu.

Huldarin ja Erlan välinen kissanhännänveto ja nuoralla tasapainoilu kulkee vaihtelevalla menestyksllä läpi teoksen ja toisaalta Huldar haikailee Freyjan kanssa virittelemiensä suhdekukkasten kuihtumista. Kuitenkin tutkinnassa yhdistetään voimavarat ja pinnistellään eri metodein välillä hapuillen, mutta aina kuitenkin  pala palalta eteenpäin kohti ratkaisua.

Aihe on tärkeä ja Sigurðadóttir on kutonut teeman ympärille sutjakkalukuisen, sujuvasti soljuvan  ja kiinnostavalla henkilökaartilla miehitetyn keskitasoa paremman dekkarin maailmassa, jossa lällättelyyn pitäytyvä ja sormella osoitteleva  koulukiusaamisjuna on aikaa sitten romuna  rymistellyt eläkepäiviensä varikolle. Ei tämä Synninpäästö silti silkkaa psykologiaa ja pedagogiaa sisällään pidä, vaan kyllä teos myös aimo annoksen sinnikästä ja ehtaa rikostutkintaa lukijalleen tarjoaa.  Kirjailijan taimi on versonut ja päätynyt vankalle kasvu-uralle!

Nollatoleranssilla: