Sebastian Fitzek: "Potilas /Der Insasse" - ex Libris...

 

"Potilas", Sebastian Fitzek, Bazar Kustannus Oy, 2020, 383 s., suomentanut 

Heli Naski. Kansi Perttu Lämsä.

"Sebastian Fitzek  (s.1971) on Saksan kaikkien aikojen menestynein ja lukuisia kirjallisuuspalkintoja niittänyt jännityskirjailija. Hänen kirjansa löytyvät vuosi toisensa perään myydyimpien kirjojen listan kärkipäästä. Lakia ennen kirjailijanuraansa opiskellut Firzek julkaisi esikoiskirjansa Terapia vuonna 2006. Fitzekin kirjoja on myyty yli 13 miljoonaa kappaletta 36 maassa. Potilas oli vuoden 2018 myydyin kirja Saksassa." (Lievelehti)

                                            ©FinePic München/H. Henkensiefken

"Sebastian Fitzekin Potilas on armoton trilleri miehestä, joka soluttautuu kovimman turvaluokituksen psykiatriseen vankisairaalaan selvittääkseen kidnapatun poikansa kohtalon.

Kaksi ihmistä kylmäverisesti murhannut mies on saatu satimeen Berliinin poliisin toimesta. Lakimiehensä komennuksesta hiljaisena pysyvä murhaaja istuu tuomiotaan pahamaineisessa psykiatrisessa vankisairaalassa. Rikokset eivät ole kuitenkaan päättyneet tähän: mies on kidnapannut ennen kiinni jäämistään kuusivuotiaan Max-pojan, eikä poliisilla ole yhtäkään johtolankaa, jonka avulla he pääsisivät pojan jäljille. Todisteiden puutteessa poliisi ei voi tehdä muuta kuin odottaa kidnappaajan tunnustusta.

Maxin isä ei kuitenkaan voi seurata tilannetta sivusta. Hänen täytyy saada selville poikansa kohtalo, vaikka sen saavuttaminen kääntäisi hänen elämänsä peruuttamattomasti päälaelleen. Hän tietää ainoan keinon olevan totuuden nyhtäminen kidnappaajalta vaikka väkivalloin. Ja tätä varten hänen täytyy soluttautua potilaana samaan vankisairaalaan." (Takakansi)

 

 

Pysykologiset trillerit ovat kerrassaan houkutteleva laji ja tässä oli luvassa myös tutustuminen uuteen loistavasti menestyneeseen saksalaiskirjailijaan; mainiota!

Mutta vaikkei minua kukaan herkkähipiäiseksi erehtyisi luonnehtimaan, jouduin alkumetreillä törmäyskurssille vastenmielisen rikoslaadun suhteen, sillä oma kynnys lasten kaikenlaisen kaltoinkohtelun suhteen on varsin matala, 

minkä ilomielin myönnän.  Mutta hypätäänpä enempiä vikuroimatta uteliaasti ja leppoisasti tarinan herkille alkujuurille:

 

Näin odottavaisissa tunnelmissa naapurin Annan luokse Max on Millenium Falconia, legoavaruuslaivaansa lähdössä ylpeänä esittelemään tavanmukaan fiksusti tunnussanalla, joka on tällä kertaa "Jääpala", varustettuna, kun kierre hyrähtää käyntiin.

- Naapurintyttö oli Maxin ensirakkaus ja todellinen kaunotar, se Tillin oli pakko myöntää. Anna oli myös fiksu, mukava ja kohtelias - kerrassaan täydellinen miniä. 

ainoa mutta oli kaksikon pikkuriikkinen ikäero. Anna oli seitsemäntoista ja valmistautui ylioppilaskirjoituksiin, kun taas Max oli vasta ekaluokkalainen ja aikoi palomieheksi.

Kuten isänsä. Anna oli kuitenkin leikissä mukana. Hän ei pannut pahakseen Maxin kaihoisia katseita, salli pojan toisinaan halata häntä ja jopa vastasi tämän kömpelöihin rakkauskirjeisiin. Hän tervehti Tilliä aina huikkaamalla:"Hei, appiukko !" eikä kertonut Maxille, että seurusteli vakituisesti nuorukaisen kanssa, joka haki hänet toisinaan moottoripyörällä. Anna ei tahtonut Maxin pienen sydämen särkyvän. 

Jonka jälkeen tulikin se mutta, mutta...  Ihmisen mieli on kuitenkin ihmeellinen, monimuotoinen ja herkkä aparaatti. Itse teoksen idea on kekseliäs kuin ihmisen mieli kiemuraisimmillaan. Fitzek pyörittääkin surutta kerrontaansa harjaten vimmatusti pulloharjan lailla "sankareidensa" pääkopan sisustaa. Jos eivät kekseliäisyys, verbaliikka ja juonenkuljetus äkkikäänteineen olleet näin sutjakkaa suoltoa, osin virtuoosimaista kehittelyä, niin...

 

 Lukukokemus tiivistyy tunteeseen, että kirjailija istuu rennosti edessäni käsissään  kirjava lankavyyhti, jota itse yhä nopeammin ja kireämmälle kerälle vimmatusti kieritän.   

Huomattakoon vielä, että itse kiitokset - osiokin kulkee tyylillisesti teoksen sävyssä rinta rinnan:)

 

Kuluvana vuonna ilmestyvät vielä Fitzekin Matkustaja 23 toukokuussa  ja Ikkunapaikka 7 A marraskuussa 2021.    

-   Olen onnellinen ollut, tosin unessa vain. Edgar Allan Poe, Dreams

Also, Bis bald,  tschüss: