tiistai 18. huhtikuuta 2017
Yrsa Sigurdardottir: Perimä / Dna" - ex Libris...
"Perimä", Yrsa Sigurdardottir, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2017, 412 s., suomentaneet Tapio Koivukari ja Tuula Tuuva-Hietala.
"Yrsa Sigurdardottir (s. 1963) on kirjoittanut lasten- ja nuortenkirjoja sekä maailmanlaajuiseen suosioon yltäneitä rikosromaaneja. Koulutukseltaan hän on insinööri. Yrsa asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa Reykjavikin lähistöllä. Yrsa Sigurðardóttirin teoksia on käännetty yli 30 kielelle, ja häneltä on aiemmin suomennettu romaanit Kolmas merkki (2007) ja Joka toiselle kuoppaa kaivaa (2008). Perimä on uuden Freyja ja Huldar-sarjan aloitusosa." (Kustantaja)
"Murhaaja kertoo antaneensa uhrilleen rangaistuksen. Mutta mikä rikos maailmassa pitäisi sovittaa näin julmalla kuolemalla? Tärkein todistaja on äitinsä murhan nähnyt 7-vuotias tyttö Margrét. Komisario Huldar Reykjavikin poliisista ottaa yhteyttä lastensuojelussa työskentelevään Freyjaan, jonka tehtävä on paitsi auttaa tyttöä myös saada tältä todistajanlausunto, ennen kuin murhaaja iskee jälleen." (Takakansi)
- He näyttivät muodostavan jonkinlaiset rappuset penkillä istuessaan.
Tyttö oli pienin ja istui penkin päässä vierellään kaksi isoveljeä. Yhden, kolmen ja neljän vuoden ikäiset lapset. Laihat sääret roikkuivat kovan penkin reunan yli. Toisin kuin lapset yleensä, kukaan heistä ei kiemurrellut istuessaan lainkaan
eikä yksikään heistä heilutellut jalkojaan. Uudet kengät heidän jaloissaan eivät hievahtaneetkaan kiiltävän lattian yllä. Lasten ilmeissä ei voinut havaita merkkiäkään uteliaisuudesta, ikävystymisestä tai kärsimättömyydestä.
He tuijottivat kaikki tyhjää valkoista seinää edesään aivan kuin siinä näytettäisiin piirrettyjä, Tomia ja Jerryä. Kauempaa katsottuna he olivat kuin valokuva
- kolme lasta penkillä....
Mitä saadaan aikaiseksi, kun pataan laitetaan adoptio ja lastensuojelu,
toisistaan vieraantunet ja maailman erottamat vellokset Karl ja Arnur, syrjäytymisen reunamilla horjuva radioamatööri Barkur- ja Halli -kavereineen, harvinainen perinnöllinen sairaus sekä puuseppä, joka ei sahaa vinguta eikä vasaralla paukuta ynnä heitetään koko komeuden päälle seitsenvuotias ainoa silminnäkijä sekä häntäänsä heiluttava Essi-karvataassu. Missä luuraa syyllinen, tuo murhaava mätämuna?
No, saadaan luettavaksi omansävyisensä, hyvinkulkeva dekkari, jossa elementtejä ja roolituksia riittää. Lastensuojelullisen näkökulman esiinotto ja pienen tytön ainoana murhan todistajana käyttö ovat onnistuneita pointteja. Jos jonkinlaista hengenottovälinettä on dekkareiden murhaajakaarti (epä-)inhimillisessä innovatiivisuudessaan tuonut tyrkylle, mutta näitä Perimän lanseeramia ei ennen nähty...
Jahka Sigurdardottir uskaltaa luottaa elinkelpoiseen ja hyvinvoipaan taimeensa ja uskaltaa nyppiä turhina luikertelevat rönsyt pois, sopii kiintoisaa jatkoa Freyja & Huldar sarjalle odottaa, kirjailija kun tuottaa islantilaiseen tapaan varsin mukavalukuista tekstiä!
"Tango Foxtrot Three Kilo Papa standing by":
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihan outo minulle, lienee kuitenkin tutustumisen arvoinen. Kiitos hyvästä selostuksesta!
VastaaPoistaCara eipä kestä; ensituttavuus minullekin. Islantilaisilla on vaikeasti määriteltävä oma "sävynsä", joten jopa Keplerin ja Nesbøn jälkimainingeissa kesti kivasti kannesta kanteen:)
PoistaIhan sattumalta hotkaisin juuri trillerin, jossa murhan todistaja oli 7-vuotias tyttö. (Gillian Flynn; Paha paikka.) Kovasti fundeerasin lastensuojelun näkökulmasta hänen kohtaloaan. Kiitän sinua adjektiivista "hyvinkulkeva". Juuri sellainen on hyvä trilleri.
VastaaPoistaSinulla on aina tarjolla näitä erikoisempia kirjailijoita (jos näin voidaan sanoa). En tiedä olenko koskaan lukenut yhtään islantilaisen kirjailijan teosta. Hyvä hyvä ! 🙂
Rita A, no jopas sattui! Arnaldur Indriadasonin "Reykjavikin yöt" oli myös kelpo dekkari ja ainoa ongelma näissä islantilaisissa ovat nuo erisnimet, joihin ei voi olla kompuroimatta;)
PoistaEräällä tutullani on ollut tapana muuttaa lukemiensa romaanien henkilöitten nimet suomeksi heti alkuvaiheessa ja sillä hän sitten pärjäilee 😀Esim. Arthur on Arttu ja McDonald on Mäkinen. Sigurdadottir olisi kai Sikonen tai Sikala. 😀
PoistaNäppärää; konstit on monet sano häntä kun koiraa heilutti:)
PoistaLuen tätä parhaillani. Rönsyää kyllä aika ikävästi, mutta kun siitä ei välitä, erittäin lupaavalta vaikuttaa!
VastaaPoistaKiva kuulla, mihin lopputulokseen päädyt! Kirjailija voisi vallan mainiosti uskaltaa luottaa siihen, että tarina kantaa ilman koukerointiakin, mutta ehkä jatko-osissa...
VastaaPoistaMinä juuri viime viikolla satuin löytämään kirpputorilta Sigurdardottirin Kolmannen merkin. En ole lukenut sitä vielä. Siksi luin postauksesi mielenkiinnolla. En ole muutenkaan lukenut yhtään islantilaista dekkaria tähän mennessä. Ja tosi vähän islantilaisia kirjoja muutenkin, hyvä jos yhden joskus kauan sitten... Pitää kyllä tutustua Islantiinkin paremmin!
VastaaPoistaUusia on aina kiva löytää ja toivottavasti islantilaiset tuottavat lukuiloa! Indridasonin tuossa jo mainitsikin ja Sjøn on kirjoittanut vekkulin "Poika nimeltä Kuukivi"-teoksen. Kommenttisi ilahdutti, kiitos ja mainiota viikonjatkoa:)
VastaaPoista