torstai 7. tammikuuta 2021

Lee Child & Andrew Child: "Salaliitto /The Sentinel" - ex Libris...

"Salaliitto", Karisto, 2020, 334 s., suomentanut Marja Mutru.

"Lee Child   syntyi Englannin Coventryssä vuonna 1954, ja hän opiskeli aikanaan oikeustiedettä ja toimi parikymmentä vuotta TV-käsikirjoittajana.
 Hänen ensimmäinen jännitysromaaninsa julkaistiin 1997. Jack Reacherin seikkailut ovat nousseet suursuosioon jo yli 40 maassa ja keränneet ylistäviä arvosteluja taitavilla juonilla, terävällä tekstillä ja räjähtävällä toiminnalla.

Tammikuussa 2020 Jack Reacher -fanit kuulivat ilouutisen: Jack Reacherin tarina ei pääty, vaikka kirjailija Lee Child vetäytyykin sivummalle. Lee uskoo vaativan tehtävän sarjan jatkamisesta pikkuveljelleen Andrew Grantille, joka julkaisee sarjaa kirjailijanimellä Andrew Child. Omalla nimellään Grant hän on kirjoittanut yhdeksän suosittua jännitysromaania, joita on käännetty italiaksi ja tšekiksi. Salaliitto on ensimmäinen veljesten yhdessä kirjoittama Jack Reacher -jännäri. Suomennos ilmestyy lokakuun lopulla yhtä aikaa alkuteoksen kanssa. " (Kustantaja)

                                                         ©Jonathan Ring
 
"Jack Reacher liftaa levottoman bisnesmiehen kyydissä pikkukaupunkiin Nashvillen liepeillä. Kaupunki vaikuttaa uneliaalta, mutta pinnan alla kytee kaaos: kiristysohjelma on pakottanut kaupungin tietojärjestelmät polvilleen.
Virastojen tietokoneet eivät toimi, liikennevalot ovat pimeinä eikä palkkojen maksusta ole varmuutta. Syyn niskoilleen ja potkut työstän on saanut kaupungin tietotekniikka-asiantuntija Rusty Rutherford. Reacher näkee kuitenkin heti,
että Rutherfordilla on paljon vaarallisempiakin ongelmia kuin naapureidensa viha..." (Takakansi)

Tässäpä meillä on vanha tuttu Jack Reacher, yksinäinen kulkija, joka reissailee ympäriinsä pitkin poikin maata hammasharja, luottokortti ja passi takataskussaan omia polkujaan eikä sekaannu matkapuhelimiin ja vastapoolina tiukasti omiin kuvioihinsa jumittunut, koko kaupngin vihaama, irtisanottu ja kolmiotaan kiertävä

Rusty Rutherford: - Reacher pystyi kuvittelemaan sen nyt selvästi:  
Ruokapaikan. Kerrostalon. Kahvilan. Se oli pieni kolmio. Siinä oli Rutherfordin koko toiminta-alue lukuun ottamatta lyhyitä pistäytymisiä poliisiasemalle. 
Hän oli tehnyt homman kovin helpoksi sieppaajilleen.
 
Reacher & on-off:  Hän ei ollut koskaan tappanut ketään autolla.  
Ei ainakaan vahingossa.  Hän ei ollut koskaan ajanut kolaria. Ei  tahtomattaan. Ongelmana oli vain hänen oma luonteenlaatunsa. Hyvään ajotaitoon vaadittiin liikkeiden ja reaktioiden tasapainoa, nopeutta ja malttia, arviointia ja hallintaa. Vakaata ja vääjäämätöntä keskitien kulkemista. Reacher puolestaan oli äärimmäisyyksien mies. Hän liikkui luonnostaan joko äärimmäisen hitaasti tai äärimmäisen nopeasti. Yhtenä hetkenä hän näytti laiskalta ja raukealta, lähes tiedottomalta. Seuraavassa hetkessä hän saattoi purskahtaa armottoman raivoisaan toimintaan juuri niin pitkäksi aikaa kuin oli tarpeen ja vaipua sitten tyyneen levollisuuteen, kunnes seuraava uhka oli käsillä.

Kyllähän sankarimme takataskussa noiden kolmen aarteen lisäksi taitaa vornia pieni huumorinkukkanenkin, joka kukoistaa, kun hän menee tapaamaan Hollya:

- "Mitä sinä täällä teet?" Holly sihisi vihaisesti? - Mitä haluat? Miksi olet minun pihallani?" "Olen täällä luddiittien kansainvälisen veljesjärjestön edustajana. Meillä on täällä uusien jäsenten värväyskampanja, ja eilisten tapahtumien perusteella minulle tuli mieleen, että olisit täydellinen jäsenehdokas." 
Hollyn parempi silmä kapeni ja hän astui pienen askeleen taaksepäin. 
"Mikä on luddiitti?" "Ihminen, joka vastustaa edistystä. Erityisesti kaikenlaista uutta teknologiaa. Nimi tulee eräästä englantilaiskaverista, Ned Luddista. 
Hän rikkoi 1700-luvulla kaikenlaisia koneita."
 
Aivan saumatonta luentaa ei  tämä ensimmäinen isä-poika dekkari vielä minulle tarjonnut, johtuneetko sitten tiedosta kahdesta kirjoittajasta, ja olinkin havaitsevinani välillä isän laatimia totuttuja ja välillä pojan siivittämiä, ajankohtaisia kyberrikollisuuden osasia, kiristyshaittaohjelmia yms.  käsitteleviä siivuja.  Toisaalta Jackin persoonallisuus on saanut tervetullutta lisäväriä ja sosiaalisia piirteitä.  Sujuvuus ja yhteennivoutuvuus tulee yhteistyötä jatkamalla ja on aina mainiota, kun isä ja poika työskentelevät konsensuksessa saman projektin kimpussa;) Teoksen lopussa onkin vielä mukavasti kirjailijoille esitettyjä kysymyksiä ja vastauksia -osio, joka avaa yhteistyön kulkua.

Kyllähän tämän  seikkailevan sankarimme, villin ja vapaan, mutta ripeasti toimeen tarttuvan Jack Reacherin matkassa mainiosti tämäkin Salaliitto kunnialla selvitettiin, ja se sai  purkutuomion. Niin jäi Rusty Rutherford helpottuneena ja tyytyväisenä  tepsuttelemaan omassa turvallisessa pikku kuplassaan  sankarimme seistä pönöttäessä tavoilleen uskollisena peukalo pystyssä tien poskessa, mutta intotuen hyväksi loppuvedoksi  jopa tekemään poikkeuksen omista säännöistään. Luotettavaa ja viihdyttävää luettavaa.
 
Reacherismi: Mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne pysyvät samoina...

Jäin luettuani  fundeeraamaan, vieläkö nykymaailmassa on uhkarohkeita liftareita? Entä oletteko koskaan itse liftanneet ja jos niin missä merkeissä?

Kerran Saksanmaalla liftannut:

12 kommenttia:

  1. Vanha kunnon Jack jatkaa, hienoa. Tykkäsin hänen seikkailuistaan.

    Olen nuorena liftannut, Lahden lähistöllä yleensä ja aina jonkun kaverini kanssa, lähinnä kotiinpäin jostain tapahtumasta tms.

    Mutta nyt kun itse ajan, niin en ole vuosikausiin nähnyt kuin yhden liftarin, sama mies liftaa aina samassa paikassa, kesällä häntä näkee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, se nuoruus ja hurjuus;)
      Ajat ja sen henki eivät suosi peukalokyytiä, mutta joskus ennen tuli etenkin varusmiehiä otettua kyytiin.

      Vanha kunnon Jack on edelleen vireessä ja taitaa ikääntyessään vähän pehmetä, kun alkaa rupatella ja on saanut muutoinkin henkistä lihaa vahvan runkonsa ympärille.

      Kiitos kommentistasi ja hyvää viikonloppua!

      Poista
  2. 19-vuotiaana liftasin ystävättären kanssa Italiassa (niin, Italiassa!) Nuoruus ja hulluus. Jarrut kirskuivat kun jotkut näkivät meidät tien toiselta puolelta ja kaarsivat uparilla meidän puolelle. Emme nousseet kyytiin. Sentään vähän järkeä päässä. Liftasimme Perugiasta maltillisemmin kyytiä tarjoavien autoissa joihinkin Adrianmeren rannan paikkoihin ja takaisin. Olihan se seikkailu. Huh huh kun ajattelee mitä olisi voinut tapahtua.

    Puolisolla on Lee Child'ia kirjahyllyssään englanniksi. Sieltä voisinkin katsastaa vetääkö minua puoleensa... mutta nyt olen juuri tänään aloittanut yhden niin erikoisen ja jännittävän (lasten-)kirjan että taidan ensin hotkaista sen. :)

    Millainen kokemus Saksassa liftaaminen oli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh-huh Sinua hurjapäätä näin nykyperspektiivistä katsoen!! Onneksi maailma oli tuolloin erilainen, turvallisempikin ja onhan nyt, mitä muistella.

      Jännittävän hotkaisun verbaalista ilmaisua vartoillen, varovainen arvio: saattaisithan Sinä tuon Reacherinkin seurassa viihtyä.

      Pohjois-Saksassa anno dazumal tuli liftattua Lüneburgin nummilla Cellessä kielikurssilla kesää viettäessäni, kun bussi pirskules ei aina tullutkaan aikataulussaan, ja ihan rattoisan rupattelun merkeissä sujuivat kyydit.

      Mukavaa ja jänskää viikonloppua!

      Poista
    2. "Anno dazumal" Gut, sehr gut sogar 😀

      Poista
  3. Grebe on lakimies ja moni muu, mikähän saa lakitieteilijät kirjoittamaan. Kirjoittajapari voi toimia mutta ongelma, jos ei toimi. Kiitos postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Hyvä kysymys. Ehkäpä he kuulevat työssään sen verran kiinnostavia viritelmiä, että ne purkautuvat mieluusti sanoiksi?
      Samahan koskee jo urallaan pidemmälle ehtineitä poliisejamme sitten Marko Kilven tienraivauksen.

      Jep: kirjoittajapari on kaksipiippuinen juttu, josta löytyy esimerkkejä molempiin suuntiin.

      Poista
  4. Itse en ole Lee Childria lukenut, mutta katselin tätä kirjaa kirjakaupassa, kun valitsin miehelleni joululahjakirjaa. En tätä valinnut, mutta kyllä tämä jossakin vaiheessa meille ilmestyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mukavasti viihtyy Reacherin seurassa ja tässä uusimmaisessa näky myös pikkuveljen kynänjälki positiivisessa mielessä.

      Kommentistasi kiitos ja rentoa talvista viikonloppua Sinulle!

      Poista
  5. Lee Childia ei olekaan tullut ikinä luettua.
    En ole ikinä liftannut, en uskaltaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lee Childille ja tälle omien polkujensa taapertelijalle, Jack Reacherille kannattaa antaa tilaisuuden tullen mahdollisuus. Teokset ovat itsenäisiä dekkareita, joten ei tarvitse aloittaa sarjan ensimmäisestä.

      Ei tänä päivänä enää kyllä kannata peukkuaan tien poskessa tarjoilla, ajat ovat toiset.

      Kiitos kommentistasi ja hauskaa viikonloppua Sinulle:)

      Poista