keskiviikko 29. toukokuuta 2019
Robert Louis Stevenson: "Hänen vastoinkäymisensä/The Misadventures of John Nicholson" - ex Libris...
"Hänen vastoinkäymisensä", Robert Louis Stevenson, Tiberius Kirjat, 2019,
109 s. Englanninkielestä suomentanut Valfrid Hedman. Ensimmäisen kerran ilmestynyt Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1933.
"Robert Louis Stevenson (13.marraskuuta Edinburgh, Skotlanti - 3. joulukuuta 1984 Vailima, Samoa), alunperin Robert Lewis Balfour Stevenson, oli skotlantilainen romaanikirjailija, runoilija ja matkakirjailija, jonka tunnetuimmat teokset ovat seikkailuromaani Aarresaari sekä kauhuromaani
Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde ."The Misadventures of John Nicholson on julkaistu 1897, Edinburgh Edition. (Wikipedia)
©Girolamo Nerli
"Johnin hilpeys ja kepeys johtivat hänet monenmoisiin ongelmiin, vaikka hän ei yleensä tehnyt pahaa eikä pyrkinyt mihinkään kiellettyyn. Varsinainen ongelma monivuotisine seurauksineen tuli, kun John säikähti ankaraa isäänsä eikä rohjennut kertoa, miten asiat olivat. Vihdoin hän päätti lähteä kotiin ja selvittää asiansa. Ehkäpä hän tapaisi vielä kauniin Floran, joka osaltaan oli saanut hänet tekemään tyhmyyksiä." (Takakansi)
Aarresaari hurjine pistoolilla suoraan katsojaa kohti tähtäävine kansikuvakapteeneineen, John Silvereineen jne. kuului lapsuuden ehdottomasti jännittävimpiin lukukokemuksiin, ja teoksen sivut kuluivat käänneltäessä ruttuisille hiirenkorville sen ollessa vieläkin yksi kirjahyllyn nostalgia-aarteista. Mutta kas kummaa, se olikin jäänyt Tohtori Jekylliä ja Mr. Hydea lukuunottamatta ainoaksi Stevensonilta luetuksi teokseksi tähän asti. Tässä paikkuussa pääsemme mukaan Nicolsonin, tuon kertakaikkiseksi epäonnenmyyräksi osoittautuvan kulkijan matkassa kylvämään tuulta, niittämään myrskyä, korjaamaan satoa ja toisen kylvön kautta tuhlaajapojan paluuseen sekä Murrayfieldin saloille.
Matka jatkuu tragikomediana ajurinrattailla päätyen erikoisen esimerkin pääavainten hyödystä siivittämänä herra Nicholson (vanh.) armolliseen määrärahaan myöntymiseen.
- John Varey Nicholson oli tyhmä mutta häntäkin tyhmempiä miehiä istuu nykyisin parlamentissa ylvästellen siitä, että muka ovat oman arvonsa luojat. Hänellä oli poikavuosistaan asti taipumusta pikku lihomiseen ja elämän kasvojen hilpeään ja keveään lukemiseen.
Ehkä tämä mielentila olikin alkuperäisenä syynä hänen onnettomuuksiinsa. Tämän vihjauksen jälkeen filosofia vaikenee hänen elämänsä uralla, ja taikausko astuu etualalle sillä valmiilla selityksellä, että hän oli jumalien vihaama.
Stevensonin tapa kuvata aikakauden yhteiskuntaa ja aatesuuntia sekä etenkin vaikeuksia puoleensa magneetin tavoin itseensä imevän Nicholsonn mielenliikkeita ja kippurointia on kerrassaan oivallinen, suorastaan herkullinen,
ei niin piiruakaan pahanilkinen vaan sympatioita herättävä. Kuinka voikin yksi mies olla noin rouva Fortunan kaavunliepeiden epäsuosiossa? Tulee mieleen sanonta: Leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä.
Stevensonin kerronta etenee luontevasti polveillen ja itse teksti on vanhakantaisuudessaan rentouttavaa sekä kaikessa konstailemattomuudessaan ja kikkailemattomuudessaan tervetullutta vaihtelua nykykirjallisuuden rinnalla. Mukavalukuinen, hauska ja viihdyttävä sivumääräänsä antoisampi teos!
Lisäbonuksena opettaja-kääntäjä, monipuolisen kielitaidon omannut
Valfrid Hedman, (1872-1939) oli mielenkiintoinen uusi nimi kunnioitettavan mittavalla listallaan suomennoksia.
Jokken kirjanurkasta löytyy vahvennusta klikkaamalla mainio postaus Aarresaaresta ja Stevensonin teoksesta Huomispäivän laulu:)
Mieluummin kallistun kuitenkin omakohtaisesti tämän puoleen:
Katse eteen, leuka ylös ja kohti
uusia seikkailuja:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Itse olen lukenut Aarresaareen neljä kertaa ainakin, mainio kirja, ja koska on mainio kirja, pidän tuosta linkkaamastasi bloggauksesta :)
VastaaPoistaKiitos Jokke, mainiota:)
PoistaSinulla tuo lukemiston haitari venyy ja vonkuu pitkäksi. On nykykirjailijoita ja vanhaa, ja lajitkin vaihtelevat. Hatunnosto taas kerran. On tämä sinun blogisikin yksi aarresaari 💛
VastaaPoistaKiitos ja kumarrus Rita A kauniista, mieltälämmittävistä sanoistasi:)
PoistaBtw. mitä aarresaariin tulee, kävin puolestani äsken astelemassa yhdessä upeassa sireenipuutarhassa...
Hih, just vastasin sinun kommenttiisi omassa blogissani ja kiitin sinua sinun sanoistasi ❤️ Sireenipuutarha kuulostaa upealta.
PoistaSattuipas somasti; tänä aurinkoisena helluntaipäivänä AD 2019 syreenien kukkiessa tuli siis toteen näytettyä, jotta jos suru jaettaessa puolittuu, niin ilo ja hyvä mieli voivat myös vastaavasti tuplaantua; kiitos siitä:)
Poista