"Marco Vichi (s. 1957) on firenzeläissyntyinen, nykyisin Chiantissa asuva kirjailija, jonka luoma hahmo komisario Bordelli on saanut sankoin joukoin ystäviä rikoskirjallisuuden harrastajien joukossa eri puolella Eurooppaa.
Teoksistaan useaan otteeseen palkittu Vichi edustaa genrensä sitä tekijäkuntaa, jolle on tunnusomaista oikeaoppisen murhajuonen lisäksi korkea kaunokirjallinen laatu. Vuonna 2013 hänen monipuolinen kirjailijauransa palkittiin Premio delle Arti - Fiorentininel Mondo -palkinnolla." (Lievelehti)
Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Komisario Bordelli (2016) ja
Komisario Bordellin likaisin tapaus (2017).
"Kolmetoistavuotias poika katoaa Firenzessä. Tapaus vaikuttaa varsin tavanomaiselta, kunnes löytyy hyväksikäytetyn pojan ruumis. Komisario Bordelli alkaa tutkia tapausta, jonka langat johtavat kaupungin rikkaiden ja mahtavien jäljille...
Marco Vichin supersuositun dekkarisarjaan kolmas suomennos ravistelee italialaisen yhteiskunnan valtarakenteita. Samalla se on aito klassinen murhamysteeri joka kysyy: kuka on syyllinen? Arno-joki tulvii, ja isokenkäiset viettävät kosteita juhlia huviloissaan. Odotettu kolmas Bordelli-suomennos pitää lukijaa pihdeissään hellittämättä otettaan edes loppuratkaisun lähestyessä:
miten ihmeessä tässä näin kävi? " (Takakansi)
Vichi ja komisario ovat olleet kahden aiemman teoksen verran ratevaa ja huumoripitoista seuraa, joten hyvillä mielin ja hyvin odotusarvoin tartuin tähän uutukaiseen. Harva dekkari alkaa kotoisasti herkkutattien poiminnalla ja metsässsä vaeltelulla. Leppoisten alkumetrien jälkeen Vichi käy järein verbaalisin asein ja sahanterävin hain hampain eliitin turmeluksen kimppuun asenteella 10 - 0, ja teeman inhottavuuden huomioon ottaen täydestä, parhaasta mahdollisesta syystä!!
Arno-joen tulvakatastrofin jälkimainigeissa mainitaan Amerikan avun ruoka-annosten lisäksi kuriositeettina myös maamme: kaikkein erikoisin tapahtuma oli ollut yön aikana saapunut kuorma-auto: eräs Suomessa pizzerian avannut italialainen, oli saatuaan tiedon tulvasta ostanut kuormallisen kumisaappaita, ja oli henkilökohtaisesti tullut tuomaan ne Firenzeen.
Todelliseten johtolankojen puuttuessa Bordellila on edessään kolme toimintamahdollisuutta: suora hyökkäys, hämähäkin verkko ja avaimenreikä, joiden välisiä etuja hän tarkkaan punnitsee:
- Suorassa hyökkäyksessä oli yksi hyvä puoli: yllätys. Oletetun syyllisen kimppuun hyökättäisiin selkein syytöksin, toivoen, että tämä murtuisi ja tunnustaisi.
Lyhyesti sanoen varsinaista puhdasta hämäystä, mutta jos se ei onnistunut, tapahtuisi niin kun pokerissa: menettäisi koko pelin.
Hämähäkkiverkkometodissa oli kyse siitä, että epäillyn ympärille kudottiin verkko, joka pyrki näännyttämään epäillyn hämärillä ja jatkuvilla viittauksilla niin kuin Porfiri Petrovitš toimi Raskolnikovia kuulustellessaan. Tietysti se ei toiminut aina, kaikki riippui epäillyn hermojen kestävyydestä. Ja joka tapauksessa toteuttamisessa ei saanut olla kiire, ja ennen kaikkea piti osata näytellä hyvin.
Avaimenreikämetodi vaati aikaa, kärsivällisyyttä ja taitoa.
Väijymistä, varjostamista ja jatkuvaa kontrollointia. Jos kysymyksessä oli oikea syyllinen, ennemmin tai myöhemmin tulisi esille jotakin. Tämä menetelmä vaati eniten työtä, mutta siinä oli myös vähiten riskiä. Piilossa pysytellen odotettiin, että epäilty tekisi virheen...
Komisario Bordelliin tutustuttaneeseen ykkösteokseen tykästyin täysillä, kakkonen ei virittänyt aivan yhtä särötöntä säveltä, mutta kolmas kerta toden sanoo: Vichi on luonut komisariostaan entistä muhevamman ajattelijan ja herkistelijän. Tutkinta etenee omia polkujaan Bordellin entisen aseveljen pojan ja arvostaman nuoren Pirasin myötävaikutuksella.
Vichi onnistuu mainiosti kuvaamaan arvon komisarion, joka ei pitänyt Italiasta vaikka tavallaan kyllä rakasti sitä, mutta ei pitänyt siitä, mutkatonta suhdetta rempseään ja temperamenttiseen Rosaan sekä herkän pikkupoikamaista pihkaantumista kauniiseen myyjättäreen, Eleanoraan: Jokainen nainen, josta hän oli pitänyt, oli vaikuttanut häneen samalla tavalla, mutta tämä tyttö enemmän, paljon enemmän...
Iki-ihana Firenzen miljöö ja maisemat, Ponte Vecchion silta jalokivikauppiaineen,
jotka tosin tässä timanttien hiplailun sijaan ronskisti lapioivat mutaa, kelpo komisario Bordelli ja Vichin erinomaiset kerronnalliset taidot terrierimäisine eliitin nilkkojen puraisuineen ja huumorihöystöineen loivat kokonaisvaltaisen, tasapainoisen ja verbaliikaltaan rikkaan lukukokemuksen, joka jätti mukavan ja makoisan lukujäljen.
- "Entäpä Kristus?" äitini sanoi. "Hän pelasti meidät pahalta." "Hän kuoli ihan turhaan," sanoin, "hänen uhrauksestaan ei ole ollut mitään hyötyä. Hyvät pelastuvat, mutta pahat eivät, sille ei voi mitään, ja ihmiset ovat pahoja." Malaparte
- Joka liikaa haluaa, ei mitään saa...
Mutta mepä saadaan kohtsiltään aimo annos sarjasta läheisyys lämmittää:
iloista hännän heilutusta ja tassujen rapinaa Unskin, Sempun ja Nempan saapuessa hoitoon sekä mitä parhainta lenkkiseuraa, joten annetaan auringon paistaa ja lämmön helliä luonnon ollessa kauneimmillaan.
Iloista ja aurinkoista viikonloppua:
Firenze ja Bordelli odottavat varausjonossa.
VastaaPoistaTänä keväänä taisin hieman myöhästyä joidenkin kirjojen kanssa, Kultahäkkikin on varauksessani vasta 34. sijalla. Apua!
Kuluneen kevään ja tulevan - tahi tämän päivän perusteella jo olevan - kesän suhteen ovat omatkin pasmat jälkijunaiset, toivottavasti syksyn tilanne osoittautuu jämptimmäksi.
PoistaVichin tapa kirjoittaa hemmottelee lukijaansa ja toivottavasti Kultahäkinkin ovi Sinulle raottuu natisemattomammin kuin minulle. Kommentistasi kiitos ja aurinkosta viikonlopun jatketta:)
Kyllä on aurinko hellinyt talven jäykistämää mieltä ja kehoa. Jippii uusi kesä!
VastaaPoistaBordelli taitaa olla sinun lemppareita :)
Kiitos Mai ja jippijappijaijei!! Kyllä tuntuu kuin uudestiheränneeltä luonnon runsauden ja lämmön keskellä, nyt nautitaan.
PoistaJuu-u ja hys hysihan näin näin meidän kesken: taitaapi näin olla, eikä tuo Firenzekään Uffizin gallerioineen ym. ihan mitätön paikka ollut:)
En ole tutustunut Bordelliin, mutta tässä on hieman samanlainen lähtökohta kuin dekkarissa Felisattin ja Pitorrun dekkarissa Tyttörukka (tapahtuu Roomassa), jossa erään perhe tyttö katoaa, ja löytyy murhattuna. Näitä Bordelleja on kovin kehuttu.
VastaaPoistaKiitos Jokke: kävin lukemassa postauksesi Tyttörukasta ja varasin kirjan. Vaikuttaa idealtaan yhteneväiseltä, joten mielenkiintoista tutustua tähän kirjailijakaksikkoon:)
PoistaVertailut ovat ärsyttäviä, mutta olen lukenut Bordellia verrattavan komisario Maigretiin...
Kerronnalliselta tyyliltään eri, mutta perusidealtaan sama, nykyaikaistettu ja räväkämpi versio eliitin "huveista".
Poista