"Muistisairaan selviytymisopas", Varpu Tavi & Riitta Lahtonen, Docendo, 2019, 207 s.
"Varpu Tavi on filosofian maisteri, yksi Suomen luetuimpia terveystietokirjailijoita sekä Iltalehden Lifestyle-osion blogisti. Hänellä on Alzheimeria sairastava äiti.
Riitta Lahtonen on filosofian maisteri ja lääketieteen tohtori, jolla on palliatiivisen
lääketieteen erityispätevyys.
Hän on työskennellyt kaikilla terveydenhoidon sektoreilla, sotaleskien kuntoutuksesta vastaavana lääkärinä sekä saattohoitokoti Karinan vastaavana lääkärinä. Nykyisin hänellä on yksityisvastaanotto lääkäriasemalla, joka on suunnattu 65+ asiakkaille. Hän työskentelee tehostetun palveluasumisen sekä kotisairaanhoidon lääkärinä. Hän on toiminut Alzheimerin tautia sairastavan äitinsä omaishoitajana." (Takakansi)
Hän on työskennellyt kaikilla terveydenhoidon sektoreilla, sotaleskien kuntoutuksesta vastaavana lääkärinä sekä saattohoitokoti Karinan vastaavana lääkärinä. Nykyisin hänellä on yksityisvastaanotto lääkäriasemalla, joka on suunnattu 65+ asiakkaille. Hän työskentelee tehostetun palveluasumisen sekä kotisairaanhoidon lääkärinä. Hän on toiminut Alzheimerin tautia sairastavan äitinsä omaishoitajana." (Takakansi)
"Muistisairaus koskettaa tavalla tai toisella useimpia meistä. Kuka sairastuu itse, kenellä läheinen tai ystävä. Muistisairaus pelottaa ja ahdistaa niin sairastunutta kuin hänen omaisiaankin.
"Mitä muistisairausdiagnoosi tarkoittaa? Miten sairaus etenee? Voiko Alzheimeria ennaltaehkäistä tai sen kehitystä hidastaa ruokavaliolla ja elämäntavoilla?
Miten muistisairauksia voidaan hoitaa lääketieteen keinoin? Mistä täydentävistä hoidoista saattaa olla apua? Mistä voi saada apua käytännön kysymyksissä?
Miten yhteiskunta tukee muistisairaan hoitoa? Mitä turvalaitteita on olemassa? Mitä laki sanoo muistisairaan itsemääräämisoikeudesta ja asioiden hoidosta? Miten kotihoito toteutetaan? Milloin palveluasuminen tulee ajankohtaiseksi? Miten omaishoitajan jaksamisesta voi huolehtia? Mikä on muistisairaan todellisuus? Miten suhtautua harhoihin ja toistuviin tarinoihin? Mitä sitten,
kun muistisairas ei enää tunnista omia perheenjäseniään?" (Takakansi)
Teos sisältää tarkkarajaiset ja asialliset luvut: Vanhukset säästökohteina, Muistisairauden monta muotoa, Elämäntavoista rokotteisiin,
Muistisairauden tunnistaminen, Muistisairauden eteneminen,
Lääketieteellinen hoito, Elämäntavat ja täydentävät hoidot,
Muistisairaan ruokavalio, Kun muisti hiipuu, tunne jää; Kotihoito,
Kuntouttava hoito, Hoiva- ja palvelukodit, Mitä sanoo laki, Paperisota,
Uupuneet omaishoitajat ja omaiset, Saattohoito sekä Lisätietoja,
Lähteet ja Viitteet.
Yllä koko nippu relevantteja, kipeitä ja vastaustaan huutavia kysymyksiä, joihin yhä useampi meistä joko jo nyt tai tulevaisuudessa hakee vastauksia.
Omalla kohdallani hra Alzheimer otti lupaa kysymättä tuolloin 85-vuotiaan Tätini käsikynkkäänsä ja sitten olikin naurussa pitelemistä ja karjalainen huumorimme läheisestä elämänmittaisesta suhteestamme huolimatta koetuksella tällä A:n morsiamella ja minulla omaishoitajana. Tämä tapahtui v. 2003, jolloin tieto oli sirpaleina maailmalla. Meidät pelasti se, että olimme alusta lähtien prof. Raimo Sulkavan ammattitaitoisissa ja turvallisissa käsissä. Hän myös kehotti meitä itse aktiivisesti ottamaan selvää sairaudesta ja lukemaan kaiken mahdollisen, minkä teimmekin.
Kuinka tarpeellinen ja tervetullut olisikaan tuolloin ollut tällainen selviytymisopas, johon on yksien kansien sisään koottu tiivis tietopaketti linkkeineen ja ohjeineen, selkeästi ja vieläpä mukavalla, lämpimällä tyylillä kirjoitettuna sekä kauniisti kuvitettuna!!
- Kirjoittaessamme tätä kirjaa säästötoimenpiteet vanhustenhuollossa ovat jo osoittaneet vaikutuksensa. Vanhuksia jopa kuolee laiminlyöntien vuoksi, esimerkiksi aliravitsemukseen. Mediassa on toistuvasti kirjoituksia vanhustenhoidon tilasta, ja hoitajat ovat korottaneet äänensä, koska he kokevat työnsä kunnolla tekemisen mahdottomaksi. Suurten hoivojättien eräiden hoivakotien toiminta on jouduttu jopa keskeyttämään laiminlyöntien vuoksi jne. jne.
Niinpä... On kestämätöntä, että urakkansa yhteiskunnan hyväksi jo suorittaneet ja veronsa maksaneet vanhukset joutuvat tässä mittareiden mukaan maailman onnellisimmassa maassa, jota myös hyvinvointivaltioksi kutsutaan, pelkäämään omaa ikääntymistään ja raihnaistumistaan hoidon puutteen vuoksi. Vanheneminen kun jo sinänsä käy täydestä työstä. Ja yhteiskuntahan on tasan niin vahva kuin sen heikoin lenkki!?
- Tämä kirja on vetoomus arvokkaan vanhuuden puolesta, Tämä kirja on vetoomus sen puolesta, ettei yhdenkään vanhuksen tarvitsisi enää kuolla kotiinsa yksinäisenä ja peloissaan, kaikkien unohtamana...
- Ennen kaikkea kirjan tarkoitus on osoittaa, että muistisairaus ei merkitse mielekkään ja arvokkaan elämän loppumista!
Mutta: tutkitaan - ja ajoissa - se, mikä voidaan ja hoidetaan se, mikä voidaan sekä katsotaan sitten, missä kohtaa on aika nostaa kädet ylös, kuten omalla "henkilääkärillämme" on tapana todeta. Ja tuohon malliin tämä kirja antaa oivia ohjeita, miten toimia, mistä löytyy apua ja tukea sekä mitä huomioida.
Jo itse kansi kuvaa herkästi sitä, kuinka aatos, sanat ja itse ihminen vähän kerrassaan haihtuvat keveästi leijailleen ilmaan, toisaalle.
Koko teos on asiantuntevan varmaotteisesti empatialla ja lämminhenkisyydellä ilman säälittelyn hiventäkään selkosanaisesti kirjoitettu antaen hienosti tilaa sairastuneiden haaveille valokuvien muodossa.
Siispä tavoistani poiketen: suosittelen lämpimästi!
Vetoomuksen allekirjoitti:
Varmasti hyödyllinen teos. Aika ikäviä asioita on kuultu terveydenhoito-ja sosiaalipuolen hoitolaitoksista sekä yksityisiltä että kunnallisilta palvelun tarjoajilta. He ovat siis palveluiden tarjoajia. Kyllä rakenteita pitää tarkistaa ylemmistä yhteiskunnan johtotason tarjoajista sinne lattiatason tarjoajiin. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun vanhukselle oli jätetty ruoat käytävälle lattialle, kun vanhus ei ollut tullut aukaisemaan ovea. Naapuri oli alkanut ihmettelemään, että miksi ne ruoat on lattialla ja monta tuntia, kunnes oli mennyt soittamaan vanhuksen ovikelloa. Ei ollut kuullut eikä ollut syönyt. Luulenpa, että ei kannattanut syödä niitä lämpimässä olleita ruokia likaiselta lattialta. Oli ollut työnantajan määräys jättää lattialle, jos ei aukaista ovea.
VastaaPoistaKiitos Mai, asiaa haastat! Kyllä ja aiheesta esimerkkitapaustasi lukiessa minäkin mieleni niin pahoitin. Ei meillä edes koiralle jätetä ruokaa lattialle kipossakaan lämpimään pilaantumaan. Esimerkkitapauksia riittää.
PoistaHaluan kuitenkin uskoa, että työntekijät, hoitajat tässä revohkassa pääsääntöisesti tekevät parhaansa niukennettujen resurssiensa puitteissa. Toivottavasti ratkaisuja löytyy jos/kun niitä haetaan, - ja toteutetaan:)
Erittäin tärkeä kirja, allekirjoitan myös ja hankin kirjan. Läheltä on mennyt meilläkin miehen suvun puolelta keväällä haudattiin pitkään A:n kanssa taistellut vuotta vaille 90-vuotias mies.
VastaaPoistaNoita kauhukertomuksia toki löytyy, mutta asillinen teos on tärkeä. Sen jälkeen voi miettiä, mitä sitten jos omalle kohdalle napsahtaa, pelottaa.
Kiitos Cara, olen aivan samaa mieltä! Kauhukertomuksilla ei niin väliä, mutta asiallinen tieto on noissakin tilanteissa rautaa, sillä harvalla meistä on kokemusta tahi tietoa, kuinka menetellä ja minkä instanssin puoleen kulloinkin kääntyä.
PoistaUseilla sairastuneilla ei ole omaista tai läheistä, joka ottaisi asioiden hoidon omakseen ja silloin ovat kyllä hukassa. Itse sain urakoida Tätini "kilpimiehenä" väleen aika räväkälläkin asenteella. Proseduurit on laadittu ja hajautettu kohtuullisen vaikeaselkoisiksi.
Mutta otetaan päivä ja huoli kerrallaan ja tartutaan toimeen jos/kun sen aika tulee mallilla: ei vara eli tieto venhettä kaada... Siihen asti eletään uhallaankin täysillä nauttien kustakin kuluvasta päivästä.