Orhan Pamuk: "Punatukkainen nainen / Kırmızı Saçlı Kadın" - ex Libris...

"Punatukkainen nainen", Orhan Pamuk, Kustannusosakeyhtiö Tammi,
Keltainen kirjasto, 2019, 322 s., suomentanut Tuula Kojo.

"Orhan Pamuk   (s.1952 Istanbulissa) on Turkin merkittävin ja kansainvälisesti tunnetuin nykykirjailija. Häntä kiitetään erityisesti idän ja lännen ristiriitojen kuvaamisesta ja ainutlaatuisesta kyvystä rakentaa siltoja kulttuurien välille. Pamuk sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2006." (Takakansi)

                                                           ©Markko Taina

"1980-luvun Istanbulissa apteekkariperheen poika Cem ryhtyy kaivonkaivajan apupojaksi ansaitakseen rahaa yliopistoa varten. Hän työskentelee mestari Mahmutin kanssa pikkukaupungin kuivalla tasangolla, ja kaivon syvetessä syvenee myös isättömän Cemin kiintymys Mahmutiin.
Tasangon rauha rikkoontuu, kun Cem kohtaa kiertävään teatteriseurueeseen kuuluvan punatukkaisen naisen. Dramaattisten tapahtumien jälkeen Cem pakenee kaivokselta, mutta muistot eivät jätä häntä rauhaan.
Kun hän vuosia myöhemmin palaa pikkukaupunkiin ja tapaa kaivolla tuntemattoman nuorukaisen, tarut ja todellisuus risteävät ihmeellisellä tavalla." (Lievelehti)

Pamukin edellinen suomennos Kummallinen mieleni  poiki toteamuksen:   elämää ymmärtävä perusote on mukaansa tempaava, rehellisen oloista ja elävää tekstiä,  joka ei jätä lukijaansa kylmäksi tai ulkopuoliseksi.
Ja sama tahti jatkuu tässä  uusimmassa pohdiskelussa: Totta vai tarua?
Onko totuus tarua ihmeellisempää? Entä kohtalo, onko sitä olemassa?
Voiko sitä paeta?
Kuningas Oidipuksella ja Kuninkaiden kirjalla on vankka sijansa Cemin elämänkulussa, syyllisyyden tunteiden käsittelemisessä ja yrityksessä ymmärtää niitä. Taustalla lämmittää nousevan auringon lailla kirjailijan rakkaus Istabulia, maataan ja sen kulttuuria sekä historiaa kohtaan.

-  Olin jo tuolloin ymmärtänyt, että ajatukset ilmestyivät mieleeni milloin sanoina, milloin kuvina.  Joskus en edes kyennyt ajattelemaan jotakin ideaa sanoin... 
Mutta näin heti sieluni silmin kuvana esimerkiksi sen, miten juoksin ja mitä ajattelin silloin kerran kun satoi kuin saavista kaatamalla. Joskus taas osasin pukea jonkin ajatuksen sanoiksi, mutta en millään saanut sitä mieleeni kuvana. Kuten mustaa valoa, äidin kuolemaa tai äärettömyyttä.

Pamuk ruotii isä-poikaa teemaa  ja sen kimuranttia, ikiaikaista arvoitusta tiheällä kammalla. Hän kirjoittaa samaan aikaan suvereenisti isälle pojalta ja pojalta isälle jättäen pinnan alle väreilemään kysymyksen  miksi juuri tämä läheiseksi ja suojaavaksi tarkoitettu ihmissuhde on miesten/poikien elämässä niin komplisoitu?

-  Me kaikki haluamme vahvan ja päättäväisen isän, joka kertoo mitä saa tehdä ja mitä ei. Miksi? Siksikö että meidän on vaikea päättää, mitä kuuluu tehdä ja mitä ei, mikä on hyvää ja oikein, mikä taas syntiä ja väärin. Vai siksi, että meillä on alati tarve kuulla, että emme ole syyllisiä ja syntisiä. tarvitaanko isää aina, vai vain silloin kun pää menee sekaisin, maailma räjähtää käsiin ja ahdistus iskee?

- "Jos varttuu ilman isää, ei tajua että maailmalla on keskipiste ja rajat, vaan luulee pystyvänsä tekemään mitä tahansa...", Sehat sanoi. "Mutta jonkin ajan kuluttua meneekin sormi suuhun, ja silloin yrittää löytää maailmasta merkityksen ja keskipisteen ja alkaa etsiä ihmistä, joka panisi vastaan."

Pamuk tekee se taas: kietoo lukijansa rakkaudella ja lämmöllä  kerrontansa sisään omaan kiehtovaan ja todeksi elämäänsä maailmaan, joka sulkee ulkopuolelle arkitodellisuuden. Hän on kehrännyt täyteläisen kudelman turkkilaista yhteiskuntaa, miljöötä, Istanbulin valtaisaa laajenemista ja poliittisia oloja tarjoillen  kompaktin paketin yksilötarinan kautta,  kokemuksellisesti ja elävästi. Herkkää, koskettavaa ja ikiaikaista!

-  Kuten ei isätöntä poikaa, ei liioin pojatonta isää tohdi kukaan ottaa huomaansa. Firdawsi: Kuninkaiden kirja.

Punatukkaisen naisen jäljillä ovat kulkeneet Kirja vieköön! -blogin riitta k ja
 Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja:)

-  Näin tähdenlennon...