maanantai 13. toukokuuta 2019

Thomas Erikson: "Mielivalta / Vanmakt" - ex Libris...


"Mielivalta", Thomas Erikson, Minerva Kustannus Oy, 2019, 468 s.,
suomennos Timo Korppi.

"Thomas Erikson   on ruotsalainen kirjailija ja käyttäytymistieteisiin erikoistunut johtamisvalmentaja ja yrityskonsultti. Suuren yleisön tietoisuuteen hän on noussut persoonallisuusprofilointia käsittelevillä kirjoillaan Idiootit ympärilläni ja Psykopaatit ympärilläni sekä käyttäytymistieteilijä Alex Kingistä kertovilla trillereillään. Ruotsissa huippumenestykseksi nousseesta Alex King -sarjasta on aiemmin ilmestynyt suomeksi romaani Pelonkylväjät." (Lievelehti)


                                                             ©Lars Trangius


"Tukholmassa asuvan englantilaisen diplomaattiperheen poikavauva katoaa. Muutamaa tuntia myöhemmin lapsi ilmestyy Ison-Britannian suurlähetystöön. Pari päivää myöhemmin vauva katoaa uudelleen, samoin lapsen hoitaja.
Ja vähän sen jälkeen myös perheen teini-ikäinen tytär. Joku sieppaa järjestelmällisesti perheen jäseniä vain palauttaakseen heidät vähän ajan päästä takaisin kotiinsa. Joku, joka haluaa osoittaa valtansa. Joku, joka ei kaihda mitään keinoja.
Perheen isä, diplomaatti William Smythe, on tavallisesti kylmänviileä ja hallitsee hankalatkin tilanteet. Mutta nyt joku muu vetelee ohjaksista ja uhkaa hajottaa hänen elämänsä palasiksi. Käyttäytymistieteilijä Alex King tulee vedetyksi mukaan dramaattisiin tapahtumiin, ja hänellä edessään vaikeita kysymyksiä.
Kuka on tämän pirullisen suunnitelman takana ja miksi? Mitä tapahtuu, jos hän ei kykene auttamaan perhettä?" (Takakansi)




Mielivallan merkeissä tapaan Eriksonin ja Kingin  ensi kertaa, eivätkä kirjailijan  käyttäytymistieteelliset teoksetkaan ole tuttuja, vaikkakin totuuden nimissä elävässä elämässä joskus on ollut eräänlaista tuntemusta idiooteista ja psykopaateista sekä vallankäytöstä ympärilläni, alla olevan uhallakin näin tunnustaen, tietoisen riskin ottaen:

-  Vallan koko salaisuus piilee siinä, että tietää muiden olevan heikompia kuin on itse.  Ludwig Börne (1786-1837)

Eriksonin kerronta kulkee juoheasti ja teos pitää sisällään peräti 124 lyhyttä ja napakkaa lukua. Tavanomaisesta poikkeavaa käytöstä on  kidnappausten ja palautusten jatkuva vuo sekä lunnasvaatimusten totaalinen uupuminen.
Läpi teoksen kulkee myös Alexin ja Ninan henkilökohtaisen suhteen hapuilu sekä kollegiaalisesti että siviilitasolla jättäen vaikutelman, että suutarin lapset kulkevat ilman kenkiä, alan vankasta ammattilaisesta kun Alexin kohdalla on kyse.

- Alex heitti kukat samaan roskakoriin, jonne hän tapasi viskellä joutavia papereita. Raskain askelin hän tallusteli kotiaan kohti viileässä illassa. Kaksikymmentä korttelia erotti Ninan asunnon Vasastanissa ja hänen asuntonsa Östermalmilla. Normaalioloissa hän olisi viittonut itselleen taksin, mutta nyt hän tarvitsi raitista ilmaa ja hetken miettiä asioita itsekseen. Toki hän oli huomannut Ninan etääntyneen viime aikoina, mutta hän oli itse niin  syventynyt Sara Lejonin oikeusjuttuun, ettei ollut huomannut pysähtyä miettimään tilannetta.
Hän oli paahtanut täydellä höyryllä työasioitaan. Jossakin vaiheessa hän oli hukannut Ninan, mutta sitä hän ei käsittänyt miten nopeasti Nina oli kääntänyt hänelle selkänsä. Kuinka pitkään sitä oli jatkunut?

Loppuluvussaan: Sinulle joka pääsit tähän saakka, Erikson selventää vallan käsitettään  ja tämän kirjansa alkeperäisideaa siitä, kuinka pitkälle joku on valmis menemään pitääkseen kiinni vallastaan? Lisäksi hän esittelee käyttövoima-teoriaa, jonka hän luokittelee seuraavasti: Teoreettinen, Käytännöllis-taloudellinen, Esteettinen, Sosiaalinen, Yksilöllinen ja Perinteinen.
Hän kertoo syventävää tietoa löytyvän osoitteestaan, joka postauksessani aukeaa kirjailijan esittelyssä olevaa, vahvennettua nimeä klikkaamalla, ja karsineensa sitä itse kirjan tekstistä, jottei tempo olisi laskenut ihan nollaan. Hänen lähtökohtansa perustuvat psykologi ja filosofi Eduard Sprangerin (klik) (1882-1963)  tutkimuksiin ja johtopäätelmiin.

Sir Nigel:  -  Mies oli ylettömän vallantäyteinen, siitä ei ollut epäilystäkään. Punainen ihmistyyppi, kuten useimmat huippujohtajat. Vahva neuvotteluissa ja tuloshakuinen. Ehdottomasti ihmissuhdetaidoton. Punaiset eivät olleet johtajina muita parempia, mutta heillä oli terävämmät kyynärpäät kuin useimmilla.
He sietivät kylmää tuulta huipulla. Sir Nigel oli tyyni ja hillitty, mutta samalla hänellä oli uskomaton tahdonvoima. Se toki johtui paljolti hänen asemastaan vallan kahvassa.

 -  Se,  joka haluaa elää suurmiehen varjossa, saa tottua viileään ilmastoon. Japanilainen sananlasku

Kelpo dekkarin juonenpyörityksen lisäksi teoksessa on siis tarjolla myös psykologista antia, joka jättää pohdittavaa.  Tempon nollautumisesta ei pienintä pelkoa, vaan Erikson on mielestäni kelvollisesti onnistunut limittämään molemmat teemat ilman vinoutumaa niin, että painopiste olisi heittänyt vaa`ankielen tanakan häiritsevästi jomman kumman puolelle  tarjoten lukijalleen psykologista jännitystä kerrakseen.  Ketterää juonenkuljetusta, persoonallinen ja kiintoisa henkilömiehitys ynnä selkeää tekstiä; edukseen bulkista poikkeavaa luettavaa!

-  Lähes kaikki selviävät vastoinkäymisistä, mutta jos haluat koetella miehen luonnetta, anna hänelle valtaa. Abraham Lincoln (1809 - 1865)

Lincolnin toteamaan ei niin mitään lisättävää.

Käyttövoimiaan perkaili:

8 kommenttia:

  1. Sano muuta, ei mitään lisättävää Lincolnin mietelmään. Nyt kun on päässyt aika kypsään ikään ja monenlaista historiaa ja politiikkaa tullut luettua, niin en tiedä kuin yhden testin läpäisseen: Nelson Mandela.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena; Mandela kyllä! Istuin oikein rauhassa alas läpikäymään vallankahvassa olleita/roikkuneita ja eipä tullut näilläkään kokemuslisillä ketään toista mieleen. On kuitenkin edes yksi:)

      Poista
  2. Idiootit ja psykopaatit on jäänyt lukematta, mutta kunnon (?) trilleri kiinnostaa aina. Siis suositteletko ja miksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a Mai, nyt pistit tosipahan, sillä olen kelvottoman huono suosittelemaan.
      Lukukokemus kun on kiinni niin monesta: lukuhistoriasta, -vireestä, elämäntilanteesta jnpp. mutta: stadardikidnappauksesta poikkeava idea, psykologis-filosofisen teorian ympärille ympätty juonikuvio ja lukijana muutamia välähdyksiä malliin: hei tuo oli hyvä veto plus ketterälukuisuus...
      Liekö tästä avuksi?

      Poista
  3. Nyt on sanottava, että yli puolen välin pääsin ja sitten alkoi hiukan tökkiä. Luin kuitenkin loppuun, mutta en oikein osaa sanoa oliko hyvä vai keskinkertainen.

    Juonenkulku sujui mutta jotenkin ihmiset jäivät minulle ohuiksi. Näin tällä kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep; totesin, jotta persoonallinen henkilömiehitys, josta sanomatta jäi, että siinä olisi ollut varaa lisätä lihaa luiden ympärille. Jotkut kirjat jättävät kiikun-kaakun lukujäljen.

      Minulle kävi ohrasesti japanilaisen rikostoimittajan, Hideo Yokoyaman 64:n kanssa: hyvää kerrontaa ja mielenkiintoisesta kulttuurista, mutta kesken jäi parista uusyrityksestä huolimatta, ja arvaa kismittikö...

      Poista
  4. Power corrupts. Huh. Lapsensieppaukset ovat karmeita. Telkkarissa on vilahdellut jotain mainosta siitä kauan sitten jäljettömiin kadonneesta ryöstetystä Madeleinesta. Sydäntä kylmää kun joutuu ajattelemaan. ☹️ Siitä huolimatta, onnittelut kun taas löysit mainiosti kirjoitetun teoksen 🌹 Hyvää tätä päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A, pitää paikkansa ja vihoiksi pistää!
      Kun edes jätttäisivät lapset ja viattomat luontokappaleet koskematta rauhaan.

      Psykologia sen sijaan on kiinnostavaa ja siitä löytyy aina uutta tietoa. Nimenomaan, se mikä aina tahtoo muka kiireessä unhettua: hyvää TÄTÄ päivää myös Sinulle:))

      Poista