sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Orhan Pamuk: "Kummallinen mieleni / Kafamda Bir Tuhaflik" - ex Libris...


"Kummallinen mieleni", Orhan Pamuk, Kustannusosakeyhtiö Tammi,
Keltainen kirjasto, 2017, 778 s., suomentanut Tuula Kojo.

Orhan Pamuk (s. 1952 Istanbulissa)on Turkin merkittävin ja kansainvälisesti tunnetuin nykykirjailija. Häntä kiitetään erityisesti idän ja lännen ristiriitojen kuvaamisesta ja ainutlaatuisesta kyvystä rakentaa siltoja kulttuurien välille. Pamuk sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2006. (Takakansi)




"Mevlut muuttaa maaseudulta Istanbuliin 12-vuotiaana 60-luvun lopulla. Kummallinen mieleni on hänen tarinansa, ja samalla muuttuvan maan ja kaupungin tarina. Mevlut elää Istanbulin köyhissä kortteleissa katukauppiaana, ja hänen elämänsä avautuu runsaina risteilevien tarinoiden kautta.
Hänestä kasvaa tavallinen mies, jonka erottaa muista hänen kummallinen mielensä: Mevlutille vastoinkäymisetkin ovat lahja, joka voi antaa jotain uutta ja ihmeellistä – jopa silloin kun hän menee vahingossa naimisiin väärän naisen kanssa. Mevlutin isä, serkut, ystävät ja rakastetut saavat kukin sanoa sanasensa monipolvisessa tarinassa". (Lievelehti)

Jos joku nyt ihan äkkiseltään kysyisi, että saisiko teille olla 778 sivua Istanbulia, olisi vastaus epäilemättä kiitos, mutta ei kiitos. Kun Pamuk tuota tarjoaa, käyttäytyy oma kummallinen mieleni teoksen nimeen taipuen, eivätkä vuodet 1982 - 2012 tuota kuin lukunautintoa tammista korentoa harteillaan kantavan  bozakauppias Mevlut Karatasin  jalanjäljissä  Istanbulin katuja, kujia ja toreja kulkiessa.

Pamuk on laatinut alkulehdelle jogurtti- ja bozakauppiasveljesten Hasan Aktasin ja Mustafa Karatasin sukupuun, loppuun henkilöhakemiston ja kronologian. Nämä kaikki edesauttavat tarinan seuraamista henkilötasolla,
kun samanaikaisesti Turkin levottomat poliittiset tapahtumat epävakauksineen, demokratiakehityksen takkuiluineen ja kaupunkiin hyökyaaltojen lailla  vyöryvine miljoonine ihmisineen etenevät taustalla. Teos on jaettu seitsemään osaan, joiden luvut on kekseliäästi otsikoitu osin neuvoja-antavin nimin kuten: Neidonryöstö on vaikea laji. Kukkoilu ei ole sinun heiniäsi. Ruoka on likaisena herkullisempaa. Älä missään nimessä poistu autosta.  Muista pitää pintasi.
Älä sekaannu mihinkään. Kun itkee, kukaan ei voi suuttua. Koirat haukkuvat, 
jos et ole meikäläisiäLapsi on pyhä asia ...



                                                       Kuva: Pertti Nisonen

- Sotilasvallankaappauksen ankeimpina aikoina, silloin kun Diyarbakirin asukkaat säikkyivät vankiloista kantautuvia kidutushuutoja, Ankarasta saapui kaupunkiin mies, joka vaikutti ylitarkastajalta. Tämä mystinen vierailija kysyi kurdikuskilta, joka vei hänet lentokentältä hotellille, millaista elämä oli Diyarbakirissa.
Kuski sanoi, että kaikki kurdit olivat tyytyväisiä uuteen sotilasvaltaan, että he vannoivat Turkin lipun nimeen ja että kaikki kaupunkilaiset olivat mielettömän onnellisia nyt kun separatistiterroristit oli heitetty vankilaan. "Olen asianajaja", sanoi siihen Ankarasta saapunut vieras. "Tulin puolustamaan kidutettuja vankeja ja niitä, joiden kimppuun usutetaan koiria siksi että he ovat puhuneet kurdia." Tämän jälkeen kuski alkoi puhua ihan päinvastaiseen sävyyn kuin hetki sitten. Hän raportoi vankilassa kärsimistä kidutuksista ja tyypeistä, jotka heitettiin elävänä viemäreihin ja hakattiin kuoliaaksi. Ankarasta saapunut asianajaja ei malttanut olla puuttumatta puheeseen vaan sanoi:"Mutta sinähän puhuit äsken aivan päinvastaista." Tähän Diyarbakirin kuski sanoi:"Totta, herra asianajaja. 
Se ensimmäinen oli minun virallinen mielipiteeni. Tämä jälkimmäinen on minun henkilökohtainen mielipiteeni."...

Teos on kauttaaltaan lämminhenkinen, ihmisen ja ihmisyyden puolella. Kronologinen kerronta rullaa kevyesti, kotoisasti ja hyväntuulisesti.
Sen elämää ymmärtävä perusote on mukaansa tempaava. Pamuk kirjoittaa rehellisen oloista ja elävää tekstiä  tavalla, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi tai ulkopuoliseksi, vaan mielenkiinto ja vire säilyvät tämän antoisan lukukokemuksen ja nojatuolimatkan tarjoavan järkäleen viimeiselle riville saakka.
Kiihkoton ja seesteinen laatuteos, jossa yksilötarina istuu saumattomasti historialliseen viitekehykseensä; laadulla on tekijänsä!

Istanbulin melskeissä on kulkenut myös Kirjaluotsi.

"Oli tuolloin kummallinen mieleni, kun tuntui, etten kuulunut siihen aikaan, en liioin siihen paikkaan. William Wordworth: Preludi.

Boo - zaa:

12 kommenttia:

  1. Onpahan melkoinen järkäle luettavaksi, mutta sait heräämään kiinnostuksen. Jos vaikka kesällä ottaisi mökille valoisiin kesäöihin ja siten matkaisi Istanbuliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara yllätyin siitä, että epäilyksiä herättävästä sivumäärästä huolimatta Pamukin tasokas ja eloisa teksti kantoi vaivatta loppuun saakka, joten kesäsateen ropistessa mökin kattoon kiintoisaa Istanbulin reissua Sinulle:)

      Poista
  2. Olen lukenut Pamukin Lumen,oli hyvä kirja, levottomuudet tihkuivat senkin tekstistä.

    VastaaPoista
  3. Jokke, Pamuk on tasapainoisuudessaan taitava monella rintamalla ja onnistui tässä limittämään henkilötarinan historiallisiin raameihinsa saumattomasti ja lukijaystävällisesti.

    VastaaPoista
  4. Voisin kommentoida ihan samoin sanoin kuin Jokke. Lumi on upea romaani, tämä Pamukin uusinkin kiinnostaa paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumen ansioista ollaan yhtä mieltä! Mukavaa, että Kummallinen mieleni, jolla on jo iskevä nimikin, kun tuo ihmismielin yt on niin kummallinen värkki, kiinnostaa.
      Sopivan tilaisuuden tullen käyös' Istanbuliin sitä ennen vihdoinkin keväistä viikonalkua:)

      Poista
  5. Hienosti houkutat Pamukin pariin. Olen häneltä jotain lukenut, mutta siitä on jo aikaa ja sitten oli joku teos, jonka lukeminen oli tarpoista ja jäiköhän peräti kesken. Tästä sait kyllä kiinnostumaan.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Omppu Martin! Tarpoinen on hauska sana, mistä juontuu? Pamuksin joidenkin teosten kanssa en ole päässyt sinuiksi, mutta tämä kantoi kepeästi sivumääränsä:)

    VastaaPoista
  7. Vekkuli painovirhepaholainen, sillä tarpoinen olisi käypä adjektiivi, johon oitis ihastuin:)

    VastaaPoista
  8. Mevlutissa on paljon monille turkkilaisille miehille ominaista lempeyttä, humaaniutta ja romanttisuutta. Niitä, jotka lottovoiton saatuaan istuisivat tyttäriensä kanssa kotona katsomassa televisiota eivätkä tekisi mitään muuta. Vaikka en usko, etteikö hän olisi kierrellyt myymässä bozaa lottovoitosta huolimaatta :). Ihmisiä, joista tämän maailman pahuus on kaukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ilahduttaneesta kommentistasi, joka ilmentää oivasti niitä tuntemuksia, joita teoksesta välittyi. Pamuk oli rakentanut Mevlutista piirteikkään hahmon, johon tuo viimeinen lauseesi, jonka soisin olevan yleisemminkin totta, istuu saumattomasti...

      Poista