"Komisario Bordellin likaisin tapaus", Marco Vichi, Aviador Kustannus, 2017,
288 s., suomentanut Enneli Poli.
Marco Vichi (s. 1957) on firenzeläissyntyinen, nykyisin Chiantissa asuva kirjailija, jonka luoma hahmo komisario Bordelli on saanut sankoin joukoin ystäviä rikoskirjallisuuden harrastajien joukosta eri puolilla Eurooppaa.
Teoksistaan useaan otteeseen palkittu Vichi edustaa genrensä sitä tekijäkuntaa, jolle on tunnusomaista oikeaoppisen murhajuonen lisäksi korkea kaunokirjallinen laatu." (Lievelehti)
"Firenzen kevät on sateinen, ja sekös komisario Bordellia harmittaa. Rutiininomaiset työpäivät ratsioineen keskeytyvät, kun komisario kohtaa uransa epämiellyttävimmän tapauksen. Kaupunkia riivaa sarjamurhaaja, jonka uhrit ovat pieniä tyttöjä. Komisario Bordellin ja hänen apulaisensa Pirasin on kiirehdittävä murhaajan nappaamisessa samalla kun ruumiiden määrä kasvaa huolestuttavaa vauhtia." (Takakansi)
Sarjan ensimmäinen osa: Komisario Bordelli, 2016, josta totesin Vichin olevan kutkuttavan tilannekomiikan hallitseva ja hilpeä tuttavuus. Tässä kakkososassa, joka starttaa huhtikuusta 1964, pelataan natsikortilla. Bordellin hermot ovat sarjamurhaajan jäljityksessä kireät kuin viulunkieli, tupakkaa kuluu korsteenimalliin ja oluttuoppostakin on haetutettava lähitrattoriasta kesken päivää. Amorea leijailee ilmassa ja niin Bordellin kuin Pirasinkin sydämet sykkivät kopisevien korkokenkien tahtiin. Aina välillä komisariomme palaa aatoksissaan vanhoihin sotamuistohinsa ja valvoo enemmän kuin nukkuu.
Bordelli: - Etkö kysy minulta kuinka monta vuotta täytän? Casimiro: No kuinka monta vuotta? Viisikymmentäneljä, Casimiro, eikä minua yhtään huvita vanheta. Viisikymmentäneljä vuotta, ja siltikään kotiin palatessani siellä ei ole ketään, joka painaisi suudelman huulilleni. Miksi ette ota koiraa, komisario? kääpiö sanoi vakavana...
- Ajattele Casimiro, ehkä tällä hetkellä jossain päin maailmaa syntyy nainen, jota olen aina etsinyt. Mutta hän syntyy nyt, minä olen jo housuihin pissaava vanhus hänen täyttäessään kaksikymmentä, Ja vaikka hän olisi syntynyt neljäkymmentä vuotta sitten, hän on voinut syntyä Algeriassa, Puolassa tai Australiassa. Miten olisimme koskaan voineet tavata?
Halu tappaa: - Ehkä se oli juurtunut jokaisen ihmisen luontoon. Järjellä selittämätön voima, esi-isiltä peritty piirre, joka tuntui olevan sidoksissa eloonjäämisviettiin. Tai ehkä se johtui kuoleman herättämästä uteliaisuudesta, yrityksestä koskettaa sitä kädellään...
Kuten ykkösosankin kohdalla oli laita, suomennoksessa on piirun verran tarkentamisen varaa, vaikka esim. Milenan upea takapeili soma käännöskukkanen onkin eikä lukukokemus näistä bagatelleista tärväänny.
Itse en - odotuksista huolimatta - löytänyt tämän likaisen keissin suhteen yhtä särötöntä yhteistä säveltä Vichin kanssa kuin edelliskerralla, enkä liioin yltänyt aivan samalle aaltopituudelle komisarion kanssa. Ei vaan nyt taipunut tämän tytön varsi tarantellan tahtiin.
Vichi kirjoittaa varmaotteista ja kepeää tekstiä, jonka verbaliikka on riittävä. Rivivälin 1,5 käyttö tekstissä tekee sen helppolukuiseksi. Kerronnasta ei huumorin pilkahduksia uuvu. Harmitonta, viihdyttävää ja hyväntuulista kesä- ja lomalukemista ilman muuta. Onkin varsin mielenkiintoista nähdä, kuinka sekä millä teemoin ja raamein Vichi sympaattista Bordellia esikuntineen aikoo jatkossa kuljettaa.
Hyväksi lopuksi Da Cesaren gourmet´ta loihtivan kokin, Totón keittiöfilosofiaa: Ihmiset menevät naimisiin, ihmiset eroavat... Minä olen tullut siihen tulokseen, että jos mies ja nainen haluavat rakentaa elämäänsä yhdessä, he voivat muuttaa koko maailman, mutta jos he etsivät riitaa, liian pehmeäksi keitetty spagetti riittää saamaan aikaan puukkotappelun.
Kesäkuun ykkösviikonloppua tunnussananaan:
Al dente:
Ja kakkososa sitten ilmestynyt, enkä ole huomannut! Ykkönen oli kiva, ehkä tämäkin tulee kesällä luettua vaikkei sinua täysin innostanutkaan.
VastaaPoistaKesää toivottelen, v lämmetä jo saisi.
Kiitos riitta k sitä samaa! Allakka viuhtoo kesää, mutta mutta... Jahka se koittaa, niin ei kuin Vichi kainalossa nurmikolle nauttimaan:)
PoistaMinäkään en ole huomannut, että toinen osa on tullut. Kiitos vinkistä. Lukeminen menee harkintaan, ykkönen ei riemua räjäyttänyt :)
VastaaPoistaCara, ollos niin hyvä! Ykkösessä viehätti Firenze ja kutkutti komisarion nimi, Bordelli. Tämä kakkonen viihdytti vaan ei vakuuttanut; jatko ratkaisee. Kesädekkarina käypänen.
PoistaTykkäsin ykkösosasta tosi paljon viime kesänä. Ja tämä uutukainenkin odottelee lukupinossa. Tulisi vaan vähän lämpimämmät kelit, niin pääsisi paremmin tunnelmaan kiinni. :)
VastaaPoistaYkkösessä oli uutuudenviehätysta ja tiettyä raikasta tuulahdusta. Epäilen, että kun se, mitä silmä näkee ja se mitä iho tuntee ovat pahasti ristiriidassa, luo eräänlaista henkistä tönkköyttä ja tympääntymistä odotteluun. Kohti kesäisiä tunnelmia siis matkatkaamme:)
PoistaYkkönen on kesken juuri nyt. Kovin tutulta kuulostaa tämä kakkososan menokin.
VastaaPoistaElina, kiintoisaa kuulla, kuinka Bordellin charmi Sinun puree! Jotenkin jäin aprikoimaan, olisiko tämä kakkonen pikasynnytetty ykkösosan suosion siivittämänä ja loppuviilaus jäänyt tekemättä...
PoistaVehreää viikonloppua Sinulle:)
Nyt kun Italian matka lähestyy nopsaan tahtiin, voisin kuvitella lukevani Bordelli-dekkarin :D
VastaaPoistaSen verran hurmaava ilmestys tuo Vichi, että voisin kokeilla hänen kirjaansa :)
Voi Mai, kuinka ihanaa kuulla matkastasi! Kohdematka vai kiertelyä? Hurmaava Vichi lienee parhaimmillaan kirjana, kelpo seuraa molemmat. Juonikasta ja antoisaa reissua, nauti täysillä monimuotisen Italian auringon alla:)
VastaaPoistaIhan ekaksi on taas naurettava makeasti komissarion nimelle: Bordelli 😀
VastaaPoistaSitten pitääkin vakavoitua kun sarjamurhaajan uhrit ovat pieniä tyttöjä. Hyvä että kerrontaan on lisätty huumoria, kun annos raadollisuutta on murhajutuissa läsnä. Jos noita aineksia on sopivassa suhteessa, lukukokemuksesta muotoutuu hyvä. Kuulostaa lukemisen arvoiselta.
Jännän näköinen kuvassa. Komea.
Ei, tuo komisario-nimiyhdistelmä ei lakkaa huvittamasta, nappiveto Vichiltä, jolla täytyy siis olla huumorinkukka rintapielessä. Totta: passelisti boheeminoloinen ja kysyväkatseinen signore:)
VastaaPoistaNuo puolustuskyvyttömät lapsiuhrit eivät vaikenemalla katoa ja sikälis esinnenosto puoltaa paikkaansa, etenkin kun kirjailija ei niillä innostu yrittämään lukijansa shokeeraamista. Mukavaa kesälukemista, pilke silmäkulmissa.
Boheemi... kyllä :) Voisi olla filosofikin, tai runoilija !
PoistaVaikeneminen - ja karmea hiljaisuus yleensäkin - lienee pahinta lapsikuolemien jälkeen. Puhumista ja toimintaa kaivataan.
Bordelli; hah hah, taas on naurettava 😀
Kissa pöydälle mallia minäkin kannatan, jos parannusta aikaan halutaan saada.
VastaaPoistaJa juu-u: miksei molempiakin ja komisario Bordelli yhdistelmälle :))