Edward St Aubyn: "Mediamoguli/Dunbar" - ex Libris...

"Mediamoguli", Edward St Aubyn, Johnny Kniga Kustannus, 2019, 239 s., suomentanut Markku Päkkilä.

"Edward St Aubyn  on Suomessa tunnettu Patrick Melrose -tarinoiden kirjoittajana. Kaikki viisi romaania on suomentanut Markku Päkkilä.
St Aubyn on syntynyt vuonna 1960, hän on naimisissa ja pariskunnalla on
kaksi lasta. Perhe jakaa aikansa Englannin ja Ranskan välillä." (Lievelehti)

                                                         C Timothy Allen

"Henry Dunbar on kansainvälisen mediakonsernin entinen johtaja.
 Nyt itsevaltainen moguli on teljetty Meadowmeadeen, yläluokkaiseen parantolaan Englannin maaseudulla, ainoana seuranaan alkoholisoitunut komedianäyttelijä Peter. Dunbar pakenee ylängölle ja saa koko perheensä peräänsä. Häntä jahtaavat niin rakastava kuopus Florence kuin hengenvaaralliset villikissat, isosiskot Abigail ja Megan, joiden päämääränä on vapauttaa Dunbar lopullisesti omaisuudestaan ja ehkä myös elämästään. Mediamoguli on loistavasti päivitetty Kuningas Lear, yksi Shakespearen suurista tragedioista." (Takakansi)

Mediamoguli on kolmas romaani Johnny Knigan Shakespeare -sarjasta,
jossa aiemmin ovat  ilmestyneet: Anne Tylerin Äkäpussi, Jo Nesbon Macbeth. Sarjan loput  suomennokset ilmestyvät 2018-2021.
Kirjailijan edellinen suomennos  Loistava menneisyys, 2018, oli verraton lukukokemus; juuri sitä, mitä hyvällä kaunokirjallisuudella ymmärrän.

Petoksia petosten perään, perversioita, pillereitä pyörryksiin asti, PowerSleep-korvatulppia, Julmia ja epätavallisia rangaistuksia á la Jaakko I, rahaa ja valtaa, mutta myös kertomusta ystävyydestä, rakkaudesta, uskollisuudesta, lojaliteetista. Tapaamme sivuilla Fabergén munia huolettomasti heittelevän Dunbarin lisäksi tri Bobin aarrearkkunaan koskaan ehtymätön lääkelaukkunsa, amoraalisen Abigailin syyllisyydentuntoisine ja vieraantuneine Mark -puolisoineen, (joka myös Florencen kuohilaislankona tunnetaan ) sekä psykopaattisen Meghanin eli erottamattoman kolmikon kuin köydellä toisiinsa kiinnitetyt vuorikiipeilijät jäisellä kallionseinämällä, ménage à trois.

St Aubyn on erityisen pätevä, piiruntarkka tunnetilojen kuvaaja, siinä missä mieli on eksyksissä ja väsymyksen taso hämärtää todellisuuden mielikuvituksen tuolle puolen. Kirjailija tuntuu tunkeutuvan kuvitteellisen henkilönsä pään sisälle ja venyttelevän luomuksensa hermoratoja vetäen vastaanhangoittelevimmankin lukijansa mukaan matkalle oudoille poluilleen ja mielikuviensa myllerrykseen. Sarkasmia & ironiaa, noita elintärkeitä elämän suoloja & eliksiirejä säästelemättä.

-  Lähes hysteerisen herkistyneessä väsymystilassa silmänluomien sisäpinta tuntui hiekkapaperilta ja jalkojen alla vilistävä kaoottisen riemunkirjava matto näytti virkaintoisen kidutuksen jälkien sotkemalta teloituslavalta... 

-  Dunbar ummisti silmänsä karkoittaakseen mieleen tulvivat kuvat, mutta ne äityivät entistä väkevämmiksi: katkeava johdin,  astronautti, joka kieppuu hyisessä tyhjyydessään ympärillään niin kaukana tuikkivia tähtiä, että ne ovat saattaneet lakata olemasta siinä vaiheessa, kun niiden valo tavoittaa hänen visiirinsä. 
Kun alus katoaa näkyvistä, suunnat menettävät merkityksensä, painovoimaa ei ole, ei ainuttakaaan konkreettista pintaa eikä merkityksellistä kiintopistettä, 
vaan äärettömän tyhjä kaikivaltius: neljäkymmentäyksituhattakaksisataaviisikymmentäkolme välinpitämätöntä neliöastetta.

Henry Dunbar, -  yksi rikkaimmista miehistä maailmassa, kenties maailman rikkain.  - "Ilmoitin Wilsonille, että jatkan äänivallattomana puheenjohtajana"  
Dunbar alkoi kertoa. "Sanoin, että pidän lentokoneen, avustajat, kiinteistöt ja muut etuoikeudet, mutta en kanna enää vastuuta -" hän kurkoitti käteensä ison liljamaljakon ja laski sen huolellisesti lattialle, "en kanna enää vastuuta Trustin päivittäisestä johdosta. Tästä lähtien leikkikenttäni on koko maailma, sanoin Wilsonille, ja aikanaan siitä tulee minun yksityinen hoitokotini."

-  Turkiskauluksiseen päällystakkiinsa kääriytynyt Dunbar ei piitannut meteorologisista uhista ja ottaessaan sveitsiläisen luottokorttinsa lompakostaan hän näytti vaipuvan jonkinlaiseen transsiin.  -  Hän tuntui kasvavan pituutta valitessaan näytöltä toimintoja ja naputellessaan tunnuslukunsa, jonka hän salasi Peterin uteliaalta katseelta, ja hän näytti saavuttavan täyden mittansa vasta kun automaatti reagoi viidensadan punnan nostokomentoon alkamalla laskea seteleitä. Hänellä oli taas rahaa, jota kumpikin mies kaipasi ja johon koko maailma hänet niin erottamattomasti yhdisti ja johon perustui myös hänen omanarvontuntonsa. Peterin mieleen tuli veltto ja ryppyinen kuumailmapallo, jonka polttimon liekki oikaisee ja silottaa, niin että se alkaa paisua ja nousta kohottaen köysillä kiinnitetyn gondolin mukanaan.

Peter Walker:  - uskomaton komeljanttari, Kuule", Peter sanoi piittaamatta Dunbarin ahdistuksesta, "minä olen tai olin joskus aikoinaan - mahdanko minä olla historiaa vai en? - kuuluisa koomikko, mutta minua riivaa depressio, narrien tauti, traagillisen narrien tauti, traagillisten narrien historiallinen tauti ellei jopa kuviteltu historiallisten narrien traagillinen tauti!"
-  "Mikä maailmassa voisi houkutella jättämään tämän maankuulun luonnonkauden tyyssijan", Peter sanoi värisyttäen ääntään teatraalisesti,
"tämän luonnonmukaisen rauhoittavien lääkkeiden auvon, tämän laakson, jossa ihmissäälin maito virtaa kuin silkkinen joki ja parantaa äveriään asiakaskunnan ahdistuneet mielet?" 

Florence:  - Hän ei nähnyt muuta keinoa varmistaa isän turvallisuus kuin ryhtyä sotaan sisariaan vastaan, painostaa kahden vaiheilla ailahtelevaa lankoaan ja esittää perusteluja Trustin hallituksen pään kääntämiseksi.
Aikeesta huolimatta se, mitä hän oli sanonut Williamille. oli totta: hän oli jo sotisovassa ja sodassa ja päätös tuntui sitäkin kouriintuntuvammalta, koska se oli murtautunut esiin hänen lempeältä vaikuttavan luontonsa pinnan alta kuin maan uumenista talven jälkeen nouseva joki, joka puhkeaa kukkulan kyljestä kovan sateen jälkeen, mutta vauhtiin päästyään huuhtoo kivenlohkareet paikoiltaan ja puut juuriltaan.

St Aubynilla on toden totta sana hallussaan, ja teksti on kauttaaltaan kutkuttavaa persoonainpiirron terävyydessään. Hänen ei tarvitse maalailla saati rönsyillä, vaan näppäillä kirjaimia, sanoja, lauseita ja kappaleita, jotka kantavat kauas kuin tikan terävä ja kaikuva nakutus kelopuussa erämetsien  saloilla tekstin tavoittaessa vaivatta lukijansa. Tyyli hivelee lukijansa verbaalihermoja pehmeästi hyväillen kuin laine kesänlämmintä kallionkuvetta.

-  Nykyhetki, tuo mainehikas komeljanttari, pudota hujahtaa kognitiiviseen kuiluun. varokaa nykyhetken ja sen huomaamiseen väliin jäävää rakoa!

Loppuratkaisu ei yltänyt suoranaiseen huipennokseen, eikä mielestäni noussut teoksen yleiselle tasolle, vaan jäi pliisuhkoksi.
Suomentaja Markku Päkkilän ammattitaito loisti tekstissä kuin majakanvalo öisellä merellä ja herätti nokkeline ratkaisuineen  moniaita hymynpilkahduksia lukiessani:) Tehokkaan tyylikäs, yksiselitteinen kansi, jonka takana jälleen Maria Mitrunen!

-  Me kaikki muutumme tomuksi, mutta ymmärrys ei tuhoudu eikä voi tuhoutua niin kauan kuin jäljellä on joku, jolle on tärkeintä pysyä totuudessa.

Tuon varaan paljolti laskee: