sunnuntai 17. maaliskuuta 2019
Kai Aareleid: "Lue minua" - ex Libris...
"Lue minua", Kai Aareleid, ntamo, Helsinki 2018, 104 s., suomentanut
Kai Aareleid.
"Kai Aareleid (s. 1972) kuuluu tämän päivän Viron keskeisiin sanataiteilijoihin. Hänen ensimmäinen suomenkielinen runoteoksensa Lue minua rakentuu kokoelmien Naiset teel (2015) ja Vihm ja vein (2017) runoista sekä muutamista niihin sisältymättömistä teksteistä. Kaikki suomennokset virosta ovat kääntäjänäkin ansioituneen tekijän omaa käsialaa. Aareleidilta on julkaistu syksyllä 2018 romaani Korttitalo (Linnade põletamine, 2016.
Suom. Outi Hytönen." ( S&S.)
C TIXE-2007
"Lue minua on pakahduttavan kaunista rakkauslyriikkaa ja kirkasta nykykirjallisuutta. Näiden säkeiden minä tuntuu yltävän itseensä yhtä varmasti kuin toiseenkin. Onhan niin, että ”me molemmat haluamme/ muistaa jotain/ unohtaa jotain”. (S&S)
Kokoelma on jaettu lukuihin: Bukharalainen yösoitto, Läheisyydestä,
Kafka ja kaasutin, Porto, porto, ja Sagö sekä Hitaita hetkiä.
Ensikosketukseni Aareleidin tuotantoon oli Korttitalo, 2018, ja se sai lausumahan: Korttitalo on erinomainen symbolinen nimi tälle teokselle,
jonka sisältö - kuten itse elämäkin - on erillisistä ja irrallisista korteista asumamme talon kokoiseksi ja näköiseksi koottu.
Kun keväisin aina tuppaa runottamaan, ensirunot mukavasti istuen auringonpaisteisella kannonnokalla tahi kotoisasti parveketuolilla, niin huolimatta vallitsevasta tuhruisesta nollakelistä, valkean eri sävyistä, usvaisista metsänreunoista ja loskan loiskeesta äskeisellä jääkävelyllä, annetaan keväälle Aareleidin myötä mahdollisuus kurkata sielumme sopukoihin:
Maantiedettä
en ole varma
oletko enemmän lähteeni
vai deltani
potenssini
vai neliöjuureni
täysi vaiko
suorakulmani
halkaisijani olet
sen
tiedän
No man is an island
yksikään ihminen ei ole saari
täysin irrallaan muista
mutta kaksi ihmistä on
pieni luoto avomeressä
Vain sinä
olen jakanut palasia sielustani
muiden ihmisten kanssa
palasia ruumiistani muiden -
muiden kanssa
mutta vain sinä
olet kulkenut unieni kaduilla
Villinainen
villinainen peilin edessä
kiillottaa hopeisen kruununsa
suoristaa oksiaan
hymyilee peilissä
astuu tyynesti ja varmasti
metsää kohti
missä kasvavat
hänen kaltaisensa
puut
Ja niin - kuten Korttitalo - ovat nämä runotkin. Kevätkauden avaus.
Kaunista herkkää ja koskettavaa. Emmehän me enempää keneltäkään voi toivoa ja pyytää kuin: Lue minua...
Hymyillen:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämä villinainen on korttitalon tutkinut mutta uusi on jäänyt vaille huomiota. Taas kerran kiitos Takkutukka, varaan tämän ja pääsen villiintymään lisää :)
VastaaPoistaPs. keväästä siis johtui, että runoa pukkasi kun mietin yhtä uutta krapu-tekstiä, hm, hyvä niin...
Kiitos Cara ja villiinnytään kaikessa rauhassa, se on innostavampaa kuin istuminen sängyn laidalla ja napanöyhdän nyppiminen:)
PoistaPs. Se kevät, se kevät... Inspiraatioita alkaneelle viikollesi!
Ah, tämä postauksesi on hyvä muistutus siitä, että minulla on ollut aikeissa lukea Aareleidia. Mutta aloittaako Korttitalosta vai runoista, siinä riittää mietittävää... :)
VastaaPoistaKatja kiitos; tuo on vähän makuasia, mutta ehkä Korttitalon koottua runojen ovi aukeaa narahtelematta:)
PoistaAareleidilla on ihka oma sävynsä ja hänen hienoviritteiseen tyyliinsä olen tykästynyt. Samaa toivon Sinulle!
Tämä oli niin ihana, että soisi monen löytävän 💕
VastaaPoistaKiitos riitta k: sivumääräänsä suurempi teos anniltaan ja samaa toivon minäkin!
Poista