"Resilienssi: Muutosten kohtaamisen taito", Soili Poijula, Kirjapaja 2018, 266 s.
Soili Poijula on vuonna 2000 perustamansa Oy Synolon Ltd:n ja
Suomen traumaterapiakeskuksen toimitusjohtaja ja laillistettu psykologi, laillistettu psykoterapeutti ja tutkija, joka on kirjoittanut useita kriisiin, suruun ja traumaan liittyviä teoksia.
"Vastoinkäymisiltä ja vaikeilta ajoilta ei kukaan onnistu välttymään.
Mitä parempi on resilienssimme, sitä mielekkäämpinä ja terveempinä selviydymme vaikeuksista. Resilienssi on joustavaa palautuvuutta ja kestävyyttä. Se antaa rohkeutta kohdata haasteet ja ponnistella selviytymiseen sekä edistää toipumista. Se auttaa myös elämän omien arvojen ja tavoitteiden mukaista elämää. Onneksemme resilienssi sisältää monia taitoja, joita voi kehittää.
Ymmärrystä resilienssistä hyödynnetään monilla elämänaloilla psykologiasta maanpuolustukseen. Tämä kirja esittelee havainnollisesti resilienssin rakentumista ja tarjoaa keinoja, joilla voi tunnistaa ja vahvistaa omaa resilienssiään. Vastoinkäymiset ovat mahdollisuus oppia ja jopa viisastua." (Takakansi)
No, tässä joku aika sitten peräsin Resilienssiä kehiin ja Aitmatovin
Valkoisen laivan vanavedessä jäin riittailemaan, mitä me voisimme jälkikasvullemme perinnöksi antaa päätyen juurten ja siipien ohella resilienssien vahvuuteen. Mitä parhaiten sopi siis lukuun tämä Poijulan avaava teos siitä,
mitä resilienssi sisällään pitää ja kuinka sen kehittämisen ansiosta voimme omaa elonpolkuamme vähemmän kompastellen tallustella.
Teos sisältää Esipuheen lisäksi selkeästi jaotellut, myös oman mielenkiinnon perusteella yksittäin poimienkin luettaviksi sopivat luvut: Resilienssi, Resilienssitutkimukset, Stressi, Traumaattinen stressi ja resilienssi,
Suru ja resilienssi, Lasten resilienssi, Yksilön resilienssi, Perheen resilienssi, Systeemien resilienssi, henkinen kasvu, Elämän tarkoitus, usko ja uskomukset. Resilienssin lähiteoriat ja mallit, Resilienssin vahvistaminen,
Lopuksi ja Kirjallisuutta.
- Relisilienssi on etymologisesti peräisin latinan kielen sanoista salire, joka tarkoittaa hyppäämistä, ja re-salire, "hypätä takaisin."
Resilienssin termi on lainattu fysiikasta, jossa resilienssi tarkoittaa materiaalin kimmoisuutta ja iskunkestävyyttä. Resilienssi on rasittuneen kappaleen kykyä palautua muotoonsa ja kokoonsa muodonmuutoksesta, jonka on aiheuttanut puristava paine.
Resilienssin käsitettä käytetään kuvaamaan niin yksilöitä, perheitä ja organisaatioita kuin yhteisöjä kuvattaessa.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja resilienssi onkin suomennettu mm. joustavuudeksi, kimmoisuudeksi, pärjäävyydeksi, lannistumattomuudeksi, sopeutumis-, selviytymis-, muutos-, toipumis- ja palautumiskykyisyydeksi, muutosjoustavuudeksi, kestävyydeksi, sisuksi, sitkeydeksi, sinnikkyydeksi, plastisuudeksi, murtumisen vastustuskyvyksi sekä kriisikestävyydeksi...
Lyhyesti ja ytimekkäästi: relienssi tarkoittaa mielenterveyden säilyttämistä huolimatta psyykkisistä tai fyysisistä vastoinkäymisistä. Varsin käyttökelpoinen avu siis!
Poijulan teoksessa vilahtelevat monet tutut nimet kuten mm. positiviisen psykologian perustaja Martin Seligman, suruprosessiteorian äiti
Elisabeth Kuebler-Ross ja logoterapian isä Viktor E Frankl.
Resilienssiä käytettään nykyisin enenevässä määrin myös koulutukseen erilaisissa opetusympäristöissä, joissa Australian Victorian osavaltio on edelläkävijä ja edellisen lisäksi maanpuolustuksessa sekä sunnattuna ammattihenkilöille, jotka ovat alttiina voimakkaalle stressille kuten sotilas- ja ensiapuhenkilöt, poliisit, työryhmien johtajat ja auttamisalan henkilöstö.
No, olipa yllä nyt relienssiä kerrakseen, mutta sitähän ei voi olla liikaa!
Olikin varsin kannustavaa lukea, että vaikeuksien voittamisella ja epätoivosta selviämällä voimme vahvistaa omaa resilienssiämme: Selvisinhän minä siitäkin!! Sen sijaan haastaisin kyllä Friedrich Nietzchen lausahduksen teoksessa Epäjumalan hämärä: "Mikä ei tapa minua se vahvistaa minua." Väite on varmasti myös totta, mutta kokemukseni mukaan toimii vain tiettyyn rajaan asti ollen kuin veteen piirretty viiva...
Huumorintaju on yksi hyvä purje tähän veneeseen läheisiä ihmissuhteita ja sosiaalisuutta unohtamatta ynnä elämän tarkoituksen tiedostaminen mitä parhain peräsin.
Suomessa resilienssi on toistaiseksi ollut aika tuntematon käsite. Kaikki me toki tunnemme sen suomalaisen vastineen sisun niin hyvässä läpi harmaan kiven vievänä kuin pahansisuisuutenakin. Jos resilienssi ja sen itsessään kehittäminen alkoivat nyt kiinnostaa, niin Poijula tarjoaa monia vastauksia heränneisiin kysymyksiin, runsaasti tietoa tutkimuksen historiasta ja nykytilasta sekä keinovalikoiman oman resilienssime vahvistamiseen.
Kerrassaan kiinnostava ja ajatuksia herättävä teos, ensimmäinen suomalainen tietokirja - vielä kerta kiellon päälle - resilienssistä!
- Surua voi suitsia. Larin Paraske.
Suitsista lennosta kiinni otti:
Tämäpä kiinnostava teos. Muutosvastarinta kasvaa kai luonnostaan melkein kaikkiin meihin. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Muutosten kohtaamiseen varmasti voi valmistautua, oppia sietämään ja jatkamaan elämää. Menee varaukseen, kirja siis.
VastaaPoistaKiitos Cara! Tuo muutosvastarinta on vekkuli juttu, sillä olettaisi, että kun matkan varrella on sattunut ja tapahtunut, niin ei pienestä reagoisi.
PoistaKuitenkin tunnistan toteamasi paikkansapitävyyden etenkin näin kokemuslisien kasvaessa vilkkuu saturaatiopiste aina väleen iloisesti.
Mutta hanttiin pannaan ja resilienssiä kehiin myös Sinunkin viikollesi:)
Omasta blogista ja kirjahyllystä löytyy Poijulan teos Lapsi ja kriisi. Kunnioituksella olen seurannut hänen uraansa mielenterveyden parissa ja esiintymisiä julkisuudessa. Otan kirjan lukuun jossakin vaiheessa.
VastaaPoistaKiitos Mai; Teos henki vahvaa osaamista ja tietämistä ja Poijulan esitystapa on toteavan selkeä.
PoistaLapsi ja kriisi kuulostaa mielenkiintoiselta, kukapa meistä kriiseiltä olisi välttynyt, laitan nimen korvan taakse. Oivallista viikonjatkoa Sinulle:)
Hyvä teos, hyvä bloggaus, ja hyvä ominaisuus, jota meilläkin työpaikallla on tarvittu, ja elämässä itsessään. Valittamisesta ja vaatimisesta on tullut Suomessa liian helppoa ja tavallista.
VastaaPoistaKiitos Jokke; reslienssistä, jota tämä teos hyvin kartoittaa, on moneen lähtöön:)
PoistaTuo kaikki mulle heti ja nyt, mieluummin jo eilen ininä/huuto on aika passivoivaa vaatimista sen sijaan, että löytäisi elämälleen tarkoituksen, idean ja kulkisi matkaansa tavoitteitaan kohti.