Jo Nesbø: "Macbeth" - ex Libris...

"Macbeth", Jo Nesbø, Johnny Kniga, 2018, 569 s., suomentanut Outi Menna. Päällys: Martti Ruokonen.

"Jo Nesbø  (S.1960) on noussut ensin johtavaksi norjalaiseksi rikoskirjailijaksi Harry Hole -romaaneillaan, sitten johtavaksi pohjoismaiseksi kirjailijaksi.
Tänä päivänä hän kamppailee jo tasapäisesti muutaman muun kirjailijan kanssa maailman suosituimman kirjailijan tittelistä.

Nesbø on saanut tunnustusta siitä, että hän on laajentanut rikosromaanin käsitettä poikkeuksellisen kirjallisen lahjakkuutensa ja kunnianhimonsa ansiosta sekä kyvyllään ymmärtää elämää meille kaikille yhteisessä modernissa, globaalissa maailmassa. Nesbø on paitsi loistava rikoskirjailija myös muusikko, lauluntekijä ja ekonomi." (Kustantaja)

                                                            ©Thorn Ullberg

"Macbeth johtaa poliisin erikoisjoukkoja, Kaartia. Hän on rakastettu johtaja ja äärimmäisen tehokas toimiessaan kaupungissa, jota hallitsevat rikollisjoukkiot. Myyttisen Swenon johtama moottoripyöräjengi Norse Riders ja vielä myyttisemmän Hekaten johtama huumejengi. Macbethin rakastettu, Lady,
johtaa pelikasinoa, Niin Ladyn kuin Macbethinkin tausta on karu.
Mutta he ovat nousseet hierarkiassa korkealle. Tapahtumat johtavat siihen,
että tie taivaisiin - ehdottomaan valtaan kaupungissa - näyttää aukenevan pariskunnalle..." (Takakansi)

Nesbø on ehdottomasti yksi luottodekkaristeistani juonenkuljetuksen mestarikehrääjänä ja sanataiturina sekä lasten puolella herkullisen
Tohtori Proktori -sarjansa perusteella, jota ei pystynyt iltasatuna poskilihaksiaan pureskelematta ja naureskelematta Murmeileille lueskelemaan.

Tämä uutuusteos perustuu William Shakespearen samannimiseen näytelmään,
ja sen taustasta enemmän  tässä  (yle/uutiset). Aika reippaasti arvelutti alkuun idea "kirjoittaa uusiksi" Shakespearen näytelmää ja häiritsi se tosiasia, etten näytelmän kulusta muistanut juuri mitään ja aivan pakkohan oli aloittaa mielenvetreytyksellä lukutuokio.

Macbeth & Lady:  -  Macbeth makasi hiljaa. Puhua pukahtamatta. Lady odotti. Kuunteli, mutta sanat eivät tällä kertaa vaientaneet hänen pamppailevia sydämenlyöntejään. Macbethillä oli kunnianhimoa, haaveita ja tahtoa,
hän tiesi sen - juuri niiden voimalla mies oli noussut ojan pohjalta ja kehittynyt huumenuoresta poliisikokelaaksi ja myöhemmin Kaartin päälliköksi. Se teki heistä sukulaissieluja, he olivat kumpikin taistelleet tiensä ylös ja maksaneet siitä. Luovutttaisiko Macbeth nyt, puolimatkassa, ennen kuin he saisivat iloita palkkiostaan? Nauttia kunnioituksesta ja maisemista? 
Macbethillä oli rohkeutta ja raakaa voimaa, mutta hänellä oli myös yksi puute, joka voisi koitua kohtalokkaaksi. Häneltä puuttui pahuus, jota tarvittaisiin välttämättä ratkaisevalla hetkellä Sinä hetkenä hänen pitäisi kyetä luopumaan tiukasta moraalistaan, olla kadottamatta kokonaiskuvaa ja olla piinaamatta itseään kysymällä, oliko se pieni teko oikein vai ei. Macbeth rakasti sitä mitä hän itse kutsui oikeudenmukaisuudeksi, ja hänen lojaali suhtautumisensa toisten keksimiin sääntöihin oli heikkous, jonka vuoksi Lady rakasti häntä... 

Ja niinhän tässä kävi, että Nesbøn taika puri tälläkin kertaa. Siinä, missä joku muu olisi kompuroinut kinkkisen alkuperäidean kanssa, hän hurautti junan liikkeelle yhdellä nytkähdyksellä,  heitti pökköä pesään ja sitten mennä jyskyteltiin eikä meinattu dystopianmakuisiin miljöisiin rankkkojen rikosten  rakkamaille, vallanhimon vaaranalaiseen valtakuntaan tämän suorastaan herkullisin ominaispiirtein rakennetun henkilögallerian keskellä!

Vaikka Nesbø tahkoaakin roppakaupalla "roppia" - kuten alan ammattilaiset tuonilmaisiin siirtyneen habituksesta  tapaavat puhua  -  ja tämä teos on varsinainen kieroilun, korruption ja kähminnän katekismus, on kirjailija upottanut lomaan myös rakkautta, lempeyttä ja huolenpitoa.  Jäi sellainen jälkimaku,
että Nesbø olisi tämän haastehanskan vastaanotettuaan rennosti antanut palaa pieni ilkikurinen pilke silmännurkissaan:)

Vahvatunnelmaista särmää & rosoa, mutta hyvällä maulla, sisällöllisen sateenropinan uhallakin säällisesti tarjoiltuna.  Outi Mennalta jälleen tasokasta jälkeä. Upean synkkä, sisällönmyötäinen kansi on Martti Ruokosen käsialaa.

-  Veljeys, uskollisuus. Tuleen kastetut, verellä liitetyt... 

Näissä merkeissä: