"Taivaanpohjassa laulavat valaat Valitut runot 2000 - 2018, Arto Lappi, Enostone, 2018, 299 s.
"Arto Lappi (s.1966) on tamperelainen runoilija. Hän kirjoittaa japanilaiseen perinteeseen nojaavia tanka- ja haiku-mittaisia runoja, joissa sanotaan suuria ajatuksia vähin sanoin. Lapin esikoisteos Ei perhonen siivistään tiedä ilmestyi 2001. Päivätyönsä hän tekee Tampereella antikvariaatti Lukulaarissa." (Kirjasampo)
"Olen kerännyt kirjan materiaalin kahdeksasta ensimmäisestä kokoelmasta, tuorein Veden äänet on rajattu tilasyistä ulkopuolelle. Mukana on pieni määrä japanilaisia tanka-suomennoksia kokoelmasta Kevätsateiden aika." (Lukijalle)
Kirjailijan Lukijalle saatesanojen lisäksi on Tero Tähtinen laatinut Lapista ja hänen tuotannostaan hyvin avaavan Ajatuksia... kirjoitelman ja takakannesta löytyy Kai Niemisen arvio kirjailijan tuotannosta: - Arto Lapin runoille on ominaista hellä huumori, joka kuitenkin nipistää korvalehdestä: havahdu,
pidä aistit avoinna, älä turru.
Omakohtaisesti tämän uskomattoman inhimillisesti laaja-alaisen koosten luettuani, voin vain todeta, jottei tämän kauniisti ja sisältöä kuvaavasti nimetyn koosteen äärellä turtumisestä niin pienintäkään pelkoa, vaan lukijana tapahtuu havahtumista ja heräämistä...
Päivänkakkarat,
hampaat niin iloisesti
harallaan Kesä.
Miksi matkalle
tarvitaan tavaraa niin
paljon, minulla
on reikä taskussa ja
sinne mahtuu kaikki.
Miksi miettisin
mistä kirjoittaa - kunhan
kukat kukkivat,
ruoho tuoksuu ruoholta -
nukun yöni rauhassa.
Torvijäkälät näyttävät mitättömiltä,
mutta lähempää voi
nähdä trumpettien soivan:
puiden latvoissa kuulee puhalluksen.
Kevään odotus,
tämä levoton olo.
Katselen kuinka
koira nuuhkii valoa
kynnyksien raoista.
Koiranputkia,
latinaksi Anthriscus.
Niiden toimesta
koko ylösnousemus
pientareilla tapahtuu.
Toisille riittää
huvipuistoksi pelkkä pyöröovi.
Mitään kestävää
en ole saanut aikaan .
Hiekkalinnojen
rakentaja taitaa myös lumiukkojen teon.
Tässäpä meillä kooste, joka kestää monta lukukertaa ja avaa lukijalleen kerta kerralta uusia portteja Lapin ajattelumaailmaan ja kekseliäiden, omakohtaisleimaisten oivallusten ääreen.
Lukiessa kokee vahvasti, että Lappi sekä seisoo tekstiensä takana sekä on sinut niiden kanssa. Se jos mikä on vahvuutta ja aitouden antia, - meille lukijoille.
Mikä noheva uusi tuttavuus! Kauttaaltaan oivaltavaa, ajateltua ja elämänmyöteistä runoutta, joka tuotti mielihyvää ja lukemisten iloa!
Oiva lahjaidea kevään tuleville juhlijoille matkaevääksi maailmalle.
- Kohta, jossa kirjoittaja ja lukija paiskaavat kättä, on sama kuin paikka, jossa janoisen huulet koskettavat virtaavan veden pintaa. Näin syntyy kohtaamisen ihme. Se on viime kädessä runouden taian salaisuus.
(Tero Tähtinen, Mietiskelijä palaa yksinkertaiseen. Ajatuksia Arto Lapin runouden äärellä)
Runouden taika toimi.
Lumiukoista hiekkalinnoihin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti