maanantai 9. huhtikuuta 2018

Edward St Aubyn: "Loistava menneisyys/Never Mind, Bad News and Some Hope" - ex Libris...


"Loistava menneisyys. Patrick Melrosen tarina I - III", Edward St Aubyn, Kustannusosakeyhtiö Otava, Otavan kirjasto, 2018, 456 s.,
suomentanutMarkku Päkkilä.

"Edward St Aubyn (s. 1960) on kirjoittanut yhdeksän romaania. Omaelämänkerrallinen Patrick Melrose -sarja julkaistiin alun perin vuosina 1992-2012. Se nousi kulttiteokseksi ja on saanut useita kirjallisuuspalkintoja. Fiktiivisen Patrick Melrosen tapaan myös St Aubyn kasvoi kaltoin kohdeltuna yläluokkaisessa perheessä ja kamppailu nuorena huumeriippuvuutta vastaan. Hän on kahden lapsen isä ja asuu Lontoossa. Patrick Melrose -romaanien pohjalta on tekeillä tv-sarja, jonka nimiroolia näyttelee Benedict Cumberbatch." (Lievelehti)

                                                          ©Timothy Allen

"Pienen Patrick Melrosen perhe viettää kesää idyllisellä Ranskan maaseudulla. Yläluokkaista brittiperhettä ympäröi peritty vauraus, mutta kukaan ei ole onnellinen. Ylellisissä juhlissa sukulaiset ja ystävät kyräilevät toisiaan kyynisinä. Julman isän päähänpistosta kauniina kesäpäivänä alkaa Patrickin rankka matka aikuisten maailmaan." (Lievelehti)

 - Romaanisarja tekee brittiyhteiskunnan yläkerrokselle julman ruumiinavauksen, jota sävyttää herkullinen pureva huumori. Ja teos tosiaan tekee sen, mitä edellä lupaa. Tavalla, josta ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa vaiko molempia.  St Aubyn puolestaan suoriutuu tyylipuhtaasti piukoin  kerronnallisin panoksin tässä kolmen ensimmäisen osan: Mitäs pienistä, Ikävä juttu ja Toivon mukaan koosteessa. Kaksi jälkimmäistä osaa ilmestynevät vielä kuluvan vuoden aikana suomeksi.

 Syviä tuntemuksia herättänyt pikku-Patrickin osuus viilsi sydäntä. Snobismi ja turhanaikaisuus ällötti ja ärsytti. Huumehäröilyissä eksyivät omat ajatukseni ihka omille teilleen ja lopun partypläjäytys kruunasi imelän, mutta vastaansanomattomasti sekä kerronnaltaan että kieliasultaan kiehtovan herkullisen kakun. Kaksijakoista, jos mikä...




Lasten kasvatuksesta:  - "Minusta kasvatuksen tulee olla luonteeltaan sellaista", David sanoi, "että aikanaan lapsi voi todeta: jos minä selvisin siitä, selviän mistä tahansa." "Tuo on järjetöntä ja sitä paitsi väärin", Anne sanoi. "Niin kuin tiedät itsekin." "Minä uskon ehdottomasti, että lapsi pitää saada venymään kykyjensä äärirajoille", Victor sanoi, "mutta olen aivan yhtä varma, että siitä ei tule mitään jos lapsella on pohjattoman kurja olo."... "Meistä on vain niin, että lellittely ei tee lapselle hyvää. Saatan olla lasten suhteen hirvittävän taantumuksellinen,
mutta minusta kaksi asiaa riittää: asiansa osaava hoitaja ja paikka Etonissa."

Patrick:  Voi jumalauta, Patrick mietti, mitä tämä porukka mahtaa tehdä päivät pitkät? Käsikirjoittaa tilannekomediaa? Hän vihasi onnellisia perheitä, joissa kaikki kannustivat toisiaan ja osoittivat toisilleen huomiota ja antoivat ymmärtää, 
että pitivät toisiaan suuremmassa arvossa kuin ketään muuta. Kertakaikkiaan kuvottavaa.

Eliitin hyveet-  Vanha väittämä, jonka mukaan jokainen tappaa sen mitä rakastaa, oli pelkkä umpimähkäinen arvaus verrattuna siihen, että jokainen muuttuu lähes väistämättä siksi mitä vihaa... 
Muistikuva isästä saattoi hypnotisoida hänet vieläkin ja houkutella hänet tahattoman jälittelyn jyrkänteelle kuin unissakävelijän. Sarkasmi, snobismi, julmuus ja petollisuus tuntuivat vähemmän luotaantyöntäviltä kuin kauhut joista ne olivat saaneet alkunsa. Mitä muutakaan hänestä olisi voinut tulla kuin kone, joka takoi kauhua halveksunnaksi? Miten hän olisi voinut lakata olemasta alati varuillaan, kun neuroottisen energian säteeet liikkuivat edestakaisin kuin valonheittimet vankileirin yllä estäen ajatuksia pakenemasta, vahtien tiukasti jokaista sanaakin.

Säädyn etuoikeitetussa (?) jäsenistössä kaikki tietävät kaikista kaiken jopa senkin mitä ao. henkilö itse ei tiedä tietävänsä ja etenkin sen, mitä kenenkään ei pitäisi eikä soisi tietävän, jollei ao. henkilö itse ota ja sillä sitten perverssiydessään ja erikoisuuden tavoittelussaan käy kehua retostelemaan. Dekandenssia, degeneraatiota ja deterioraatiota. Sisäpiiriläisyys repii hajalle  ja viiltää, mutta suojaa. Meitä taviksia puolestaan läheisyys lämmittää...

Kiitos ja kunnia mieliinpainuvasta ja tuuheasta lukukokemuksesta kuuluu
St Aubyn  uskomattoman mahtavalle kyvylle sisäpiiriläisyydestään huolimatta ja myöskin tietty osin sen vuoksi, tarkastella asioita objektiivisen oloisesti, satiirisestikin ulkoapäin, aidan takaa!  Kerronnallisesti teos on juuri sitä, mitä hyvällä kaunokirjallisuudella ymmärrän. Yksi kevään ehdottomista mahtiteoksista: ravisutteleva, inhottava ja immersoiva. Markku Päkkilältä laatujälkeä!

Henry Jamesin sanoin: Tämä englantilaisen maailman häkellyttävä rikkaus näyttäytyy joka hetki ikään kuin silhuettina, siinä missä menneisyys näyttää kasvonsa suoraan edestä.

Mitä mieltä menneisyyden loistavuudesta oli Lumiomenan Katja selviää klikkaamalla:)

Takana loistava menneisyys, - kyllä vaan ja mielenkiintoinen! Edessä loistava tulevaisuus,-  tuskinpa, mutta mikäli yhtään itsestä riippuu niin jos ei ne parhaat niin taatusti hauskimmat päivät...

Uumoilee:

12 kommenttia:

  1. Ei voi olla totta! En nyt lue arviotasi, koska luemme/olet juuri lukenut samaa romaania jota minä kohta lopettelen... Palaan sitten vertailemaan kokemusta kun olen niin pitkällä :)
    Eihän tämä siinä mielessä mikään ihme ole. Hesarissa kun on hyvät arviot jostain uutuudesta niin eiköhän se sitten ole kirjaston eniten varattujen listan kärjessä seuraavalla viikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentistasi kiitos ja jään odottamaan arviotasi! Sama menettelytapa kuin itsellä, luen muiden mietteet vasta oman postauksen jälkeen.

      Lehtiarvioilla on melkoinen merkitys ja tosiaan näkyy välittömästi suoraan varausmäärissä. Etenkin kun kirjojenkin elinikä on lyhentynyt ja uutuuksia on runsaudenpulaksi asti. Kiintoisia lukutuokioita ja palailemisiin:)

      Poista
  2. Kiitos kirjan hienosta esittelystä. En ole lukenut Hesarin juttua, kun taisimme olla reissussa siloin, mutta luin kyllä Katja-Lumiomenan postauksen tästä kirjasta. Brittiläisyys kyllä kiinnostaa, mutta on tämä varmaan aika rankka kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja avasi tapansa mukaan erinomaisesti kirjan luonnetta:) Totta: kirja on osin aika rankka, mutta kerrontatapa ja kieliasu ovat laadukkaita sekä St Aubyn, sisäpiiriläisen etäännytetty tarkasteluote on ihasteltava. Kommentistasi kiitos ja keväistä viikonjatketta:)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Mai, kiva juttu ja ans'kattoo mihin kiinnostus johtaakaan....

      Poista
  4. Tätä odotan jo innolla, varauksessa on. Kiitos makupaloista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos ystävällinen Cara; toivon että Sinulla kontaktipintaa omaavana ei ole pelkkä lukukokemus vaan lukuelämys edessäsi!

      Poista
  5. Aikamoista läpileikkausta brittiläisestä yläluokkalaisuudesta. Epäilen että on tosissaan päällekäyvää ja intensiivistä ja luultavasti menettäisin yöunet jos lukisin 😀 Lainaus lastenkasvatuksesta jo nostaa niskakarvat pystyyn. Myös koen huumeriippuvaisuuden ajattelemisen turhauttavaksi ja ahdistavaksi. Liian läheinen aihe, koska tuntemani ihminen kuoli huumeisiin ja silloin tuli läpikäytyä monenmoista, puhumattakaan siitä mitä kaikkea luin.

    "Loistava menneisyys" - hiukan samaa sarjaa kuin "meillä on takanamme loistava tulevaisuus" :)

    Keskiviikon kaunis auringonpaiste valaiskoon tiemme :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päällekäypyys, totta: Äiti ja feministi minussa hyppivät tasajalkaa ja päästelin kuulemma puoliääneen painokelvottoman oloista tekstiä ko. paikoissa.

      Huumeriippuvuus on kauhea asia ja herättää monenmoisia tunteita ilman moralisointiakin. Ystävättärenä olen ollut kanssakulkemassa pojan menetystä ja eväät olivat tukemisessa vähissä. On tilanteita, joihin ei ole sanoja...

      Loistava aurinko taivaalla, kottaraiset sinkoilevat ja peippo laulaa, aamulenkki maistui meillä lomailevan maastonakin kanssa; iloa ja valoa päivän askareisiisi:)

      Poista
  6. Katjan blogissa jo tähän törmäsin ja alkoipas kiinnostaa jo siellä. Sinun tekstisi luettuani innostus vain kasvoi.Näissä brittiläsissä yläluokkakuvauksissa on aina omaa kinkkistä viehätystään!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja avasi mainiosti tämän kieltämättä kornin, mutta kiinnostavan ja hyvin kirjoitetun loistavuuden ydintä! Lukiessa oli olo, jottei tiedä itkeä vai nauraa.
      Kiitos kommentistasi ja keväistä viikonloppua Sinulle:)

      Poista