Pierre Lemaitre: "Verihäät/Robe de mariè" - ex Libris...

"Verihäät", Pierre Lemaitre, Minerva Kustannus Oy, 2018, 363 s., suomentanut Kaila Holma.

"Pierre Lemaitre  (s.1956)  on Ranskan suosituin ja arvostetuin dekkarikirjailija, jonka rikosromaaneja on myyty yli 20 maahan. Kansainvälinen Crime Writers' Association on palkinnut Lemaitren jo kolmasti International Dagger -palkinnolla vuoden parhaasta rikosromaanista, ja Suomen dekkariseura myönsi Lemaitrelle ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan 2017.
Lemaitren ensimmäinen historiallinen romaani Näkemiin taivaassa
(Au revoir la-haut) sai ilmestymisvuonnaan Ranskan arvostetuimman kirjallisuuden alan tunnustuksen, Goncourt-palkinnon. Romaani oli lisäksi
Prix Renaudot, Prix Fémina ja Prix Intérrallié -palkintoehdokkaana ja sai
Prix du Roman France Télévisions -palkinnon. Romaanin pohjalta tehty elokuva sai Ranskassa ensi-iltansa syksyllä 2017." (Takakansi)

"Piinaavan jännittävä psykologinen trilleri asioista, joita ei kykene muistamaan ja menneisyyden näyistä, joita ei voi unohtaa. Kolmikymppinen Sophie Duguet pitää itseään vain hajamielisenä, kun tavarat katoilevat, eikä hän muista, mihin on pysäköinyt autonsa edellisenä iltana. Mutta Sophien aviomies ja kollegat väittävät hänen usein unohtavan myös asioita, joita hän on tehnyt tai sanonut.
Kun poliisi pidättää Sophien myymälävarkaudesta, jota tämä ei muista tehneensä, on selvää, että kysymys on jostain paljon hajamielisyyttä vakavammasta.
Eräänä aamuna herätessään Sophie huomaa, että hänen hoidossaan ollut pikkupoika on kuollut. Sophiella ei ole tapahtuneesta mitään muistikuvaa. Mielenterveyttään epäilevä Sophie päättää paeta. Uuden identiteetin ja ulkonäön turvin Sophie aloittaa uuden elämän toivoen voivansa jättää menneisyyden aaveet taakseen. Hänellä ei ole aavistustakaan, että todellinen painajainen on vasta alkamassa."  (Takakansi)

Lemaitren tuotanto  on kaiken matkaa ollut sekä poikkeavaa että kiinnostavaa ja näppäryydessään ihastuttavaa luettavaa, kuten edellinen Silmukka  (2017),
joka poikkeuksellisesti kiertyi loppuunsa yhdellä lukemalla  ankean sateen ropinan syyspimeään ikkunaan tyystin poissulkien. Kutsu Verihäihin aiheutti täten mitä suurinta mielihyvää ja odotusarvo sisällön suhteen oli korkealla. Teos on neliosainen antaen kertojan ääneen ja puheenvuoron ensin Sophiella ja sitten Frantzille sekä edelleen Frantzille ja Sophielle ja sitten vielä Sophielle ja Frantzille.

Lemaitren seikkaperäisesti kuvaama Sophien mielenterveydellinen haahuilu ja  romahtaminen alkoi häiden alkuosassa suorastaan pitkästyttää, nyppiä ja ärsyttää. Mikäli hänen tarkoituksensa - kuten hyvin mahdollista - oli koetella ja testata lukijansa  kärsivällisyyttä, hän totta tosiaan onnistui venyttämään sen äärirajoille, liki katkeamispistettä. MUTTA:

Sitten Lemaitre ikäänkuin ilkikurisesti virnistellen polkaisee lisää kaasua ja jo vainen alkavat lukijan varpaat kipristellä  ja sydän tykyttää tunnelman saotessa tiiviiksi ja käsinkosketeltavaksi. Tämä taituri ja taikuri vetää lupaa kysymättä lukijalta maton jalkojen alta useampaan kertaan, pakottaa nousemaan uudelleen lukuasentoon  ja hyväksi lopuksi jättää hänet ihastuksen valtaan, syvään huokaisemaan, - ihmettelystä ja ihastuksesta.

Verihäissä on ollut mukana myös Annika / Rakkaudesta kirjoihin.

Tyylikästä, taidokasta ja tehokasta; vahva ja vakuuttava taidonnäyte Lemaitrelta jälleen kerran! Referaateitta ja juonenkulkua hipaisemattakaan: Verihäät

S´il vous plait: