lauantai 23. kesäkuuta 2018

Fred Vargas: "Kalmankuoriaiset/Quand sort la recluse" - ex Libris...


"Kalmankuoriaiset", Fred Vargas, Gummerus Kustannus Oy, 2018, 464 s., suomentanut Marja Luoma.

Ranskan arvostetuin jännityskirjailija, eurodekkarin ykköstähti Fred Vargas
(s. 1957) on koulutukseltaan kulkutauteihin ja keskiajan luihin erikoistunut arkeologi. Juuri arkeologia tutustutti kirjailijan vanhoihin legendoihin ja innoitti häntä kirjoittamaan dekkareita. Vargasin kirjoja on myyty maailmanlaajuisesti yli 10 miljoonaa kappaletta, ja niitä on käännetty 45 kielelle. Vargas on voittanut neljästi CWA International Dagger -rikoskirjallisuuspalkinnon ja Suomen dekkariseura on myöntänyt hänelle ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakiejan." (Lievelehti)

                                                              ©Louise Oligny

"Pariisin rikospoliisin komisario Adamsberg, murharyhmän omalaatuinen johtohahmo, saa selvitettäväkseen auton yliajaman naisen kuoleman.
Epäiltyjen joukossa ovat sekä naisen aviomies että rakastaja. Tutkinta mataa,
ja Adamsbergin aina uskollinen tutkintaryhmä alkaa epäillä pomonsa mielenterveyttä. Samoihin aikoihin Adamsberg saa vihiä toisesta tapauksesta, joka kiinnittää hänen huomionsa: kolme vanhaa miestä Languedoc-Roussillonista on kuollut hämähäkin puremaan." (Takakansi)




Edellisessä Hyisiä aikoja - teoksessa (2016) hytistiin Islannin jäätiköllä ja osallistuttiin Robespierre- seuran mörkömenoihin ja voihan juupeli mihin nyt törmättiin! Mureenan pää, rusko- l. erakkohämähäkit ja kalmankuoriaiset eivät ole dekkarikirjojen sivuilla juuri esiinmarssia tehneet, eikä araknologin ammattiapua ole tarvittu, joten saanko esitellä pahiksen:  erakkohämähäkki,
loxosceles rufescenes ja klik sekä kalman- eli haisukuoriaiseen, jonka sanotaan - nomen est omen - tietävän kuolemaa (ja jonka evästä on rotankakka).

No sivistyneemmällä puolella meidät johdatellaan myös Pyhän Rochuksen pienen patsaan, jonka vierellä voi havaita koiran, luo. Saatuaan ruttotartunnan Pyhä Rochus piiloitui metsän siimeksiin, ettei tartuttaisi muita. Paikallisen lääninherran koiran kerrotaan tuoneen hänelle päivittäin jostain esille tonkimaansa murkinaa. Ja pyhimys, jonka sanotaan suojelevan rutolta, parantui. Näin nämä ihmisen parhaat ystävät toimivat:)

- Adamsberg istui aallonmurtajalla katselemassa, kun Grimseyn kalastajat palasivat päivittäiseltä pyyntimatkaltaan, kiinnittivät veneensä ja nostivat verkot maihin. Tuolla pienellä islantilaisella saarella häntä kutsuttiin nimellä Berg. 
Tuuli puhalsi mereltä, lämpöä oli yksitoista astetta, aurinko paistoi utuverhon takaa ja ilmassa leijui kalanperkuujätteiden haju. Adamsberg oli unohtanut, 
että vielä jokin aika sitten hän oli komisario, jolla oli kaksikymmentäseitsemän alaista rikospoliisissa Pariisin kolmannessa kaupunginosassa. 
Hänen puhelimensa oli pudonnut uuhen papanoihin, ja lammas oli tyynen rauhallisesti upottanut sen tarkalla polkaisulla syvälle jätöksiin. Kukaan tuskin oli aiemmin menettänyt puhelintaan sillä tavalla, ja Adamsberg osasi arvostaa elettä asiaankuuluvasti. 

Tämän auvoisan ja rikkumattoman Shangi-Lan onnistuu lyömään pirstaleiksi onnellisesti unohdetusta Pariisista singahtanut majatalon omistaja Gunnlaugurin empien välittämä viesti: Naisen yliajo. Aviomies, rakastaja. Ei aivan yksinkertainen juttu. Läsnäolosi suotavaa. Lisää tietoa tulossa. Niinpä arvon komisariomme hyppää uljaan valkoisen ratsunsa selkään ja kiitää kannukset kiiltäen  kohti Pariisia...

Vargas on kutonut onnistuneen ja hauskan tarinan kaikkine ötököineen päivineen  sympaattisen komisario Adamsbergin, joka kykenee näkemään sumussaan etiäisiä, ympärille ja johdattaa meidät sivutietoiskuna ruskohämähäkkien mielenkiintoiseen maailmaan. Adamsberg, josta sanottiin, että hän saa lapsen nukkumaan painamalla kämmenensä tämän päälaelle. Adamsberg, jonka aihioajatukset pulpahtelevat kuin hiilihappokuplat.

-   Ehkä hiilihappokuplat olivat pelkkiä mystiikkaan taipuvaisia älyttömiä kappaleita, eivätkä sittenkään etsineet käytännön ratkaisua poliisitutkintaan.
Ehkä ne olivat hulluuden siemeniä, joista kaikki puhuvat tietämättä oikein,
mitä sillä tarkoittavat. Ehkä kuplat viittasivat kintaalla poliisityöhön.
Tai työhön ylipäitänsä. Ehkä ne vain leikkivät ja tanssivat kuin omiin haaveisiinsa vaipunut koululainen ja yrittivät vain hämätä vakoojaansa tekeytymällä ahkeriksi. Vakooja, se joka luuli kuplien ahkeroivan, vaikka ne vain huvittelivat oli hän itse.

Vargasin vahvuuksia ovat kerronnallinen tarkkuus, omaleimainen tyyli ja persoonalliset henkilöhahmot. Tarina etenee sopivan suoraviivaisesti pienin polveilevin sivujuontein ylläpitäen vaivatta lukijansa mielenkiinnon, huumoria heitellään,  ja dialogit toimivat aukottomasti. Vahvakynäinen kirjailija. Ja edelleen: juu; kyllähän tuo Adamsberg on kokolailla vetoava venkura...

A propos: hämähäkit: jotkut niitä kammoavat ja inhoavat.  Mummiltani omaksuin, että hämähäkit tuovat hyvää jossia, onnea ja, että ne auttavat pitämään nurkat puhtaina syömällä pikkuhönninkäisiä...  Loput hoitaa nykyaikana Electrolux:) Kuinka on: kirpoaako Sinulta  kauhunkiljaisu ja kutsu Sir Galahadille  neidonpelastukseen vai katsotko kiinnostuneena  pikku veijaria ja kuskaatko paperilla varovaisesti pihalle?

Blogissa Tuijata/Kuttuuripohdintoja nimetään hauskasti viisi syytä, miksei ärsytä yhtään:)

Voihan uuhen papanat:


6 kommenttia:

  1. Sinulla on laaja dekkari tietämys, Fred Vargasia en ole lukenut. Hämähäkkejä en pelkää, vaan annan pyöriä nurkissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän Frédériquen taito ympätä historiallisia ja kultturellisia hippusia dekkareihinsa on vertaansa vailla.
      Hämiksille ja Sinulle mukavaa kesän jatkoa:)

      Poista
  2. Kiitos esittelystä♥ Mummo aikoinaan opetti ettei hämähäkkiä saa koskaan tapaa sisällä, kun se tuo huonoa onnea..vaikka meillä on kyllä sellainen oma "pyydys" joka imuroi kaikki kärpäset sun muut öttiäiset ennenkuin niitä kerkiää edes paperilla pelastamaan..Leppoisaa juhannuspäivää ja mukavia lukuhetkiä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päde; onpas meillä ollut mainiot mummit ja mummot, ehkä Sinulla edelleenkin!
      Nyt herää vissi epäilys, jotteiko tuo mainitsemasi pyydys olisi sellainen nelijalkainen malli:) Iloista kesänjatketta!

      Poista
  3. Kiitos kirjan mielenkiintoisesta esittelystä. Ennen kuin aloitin kirjablogin pitämisen, ajattelin että olen lukenut aika paljon dekkareita, mutta nyt kun olen lukenut toisten dekkariesittelyjä, huomaan että niin moni dekkaristi on jäänyt lukematta. Kuten tämäkin Fred Vargas. Eli kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä Anneli A ja koen itse samoin eli blogikavereiden postauksista löytää todellisia aarteita ja uusia mielenkiinnon kohteita luettaviksi. mikä on tämän harrastuksen suuri anti ja rikkaus:) Mainioita kesäpäiviä T: nimim. Nenkosten vartoilija

      Poista