Michael Chabon: "Kuunkajo/Moonglow" - ex Libris...

"Kuunkajo", Michael Chabon, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Keltainen kirjasto, 2018, 492 s., suomentanut Aleksi Milonoff.

Michael Chabon  (s. 1963)  kuuluu amerikkalaisen nykykirjallisuuden kärkinimiin. Chabonin teos The Amazing Adventures of Kavalier and Clay voitti Pulitzer-palkinnon 2001. Wonder Boys -romaanista taas tehtiin suosittu elokuva.
Chabon asuu Kalifornian Berkeleyssä vaimonsa ja lastensa kanssa.
Kuunkajo on Chabonin neljäs suomennettu romaani. (Takakansi)

                                                             ©Ulf Andersen


"Mike Chabon -nimisen kertojan isoisä makaa kuolinvuoteellaan, kun menneisyys alkaa yhtäkkiä purkautua hämmästyneenä kuuntelevan lapsenlapsen korviin. Kuunkajo on värikäs ja vaiheikas tarina kertojan isovanhemmista: uppiniskaisesta keksijästä ja sotasankarista, jonka intohimo ja pakkomielle oli  V-2-raketti ja
sen keksijä  Wernher von Braun, sekä salaperäisestä näyttelijättärestä,
jota nuoruuden syvät traumat eivät koskaan jättäneet rauhaan.
Kuunkajo kirjaa yhden miehen elämäntarinan sellaisena kuin muistot ovat: repaleita, aukkoja, hyviä tarinoita jotka muuttuvat tosiksi, totuuksia joita kukaan ei usko. Kuunkajo on Chabonin taidonnäyte, romaani aikakaudesta, joka versoi sodan varjosta. (Lievelehti)

Kelmeänleppeässä kuunkajossa kohtasin nyt ensi kerran Chabonin ja kysymyksen:  Romaani, muistelma vai silkkaa sumutusta?
Tämä aloitus luonnollisesti viritti liki salapoliisimaisiin lukutunnelmiin ja vastauksen etsintään semminkin, kun isovanhempien ja lastenlasten keskinäiset suhteet ovat parhaimmillaan varsin moninaisia ja aivan omaa historiaansa luovia...
Rakettitieteestä ei itsellä ole sitten Sputnikin tapittamisen pienintäkään teoreettista tahi muutakaan tiedonmurusta, mutta seuraavasta Miken toteamuksesta sitäkin enemmän:   - uskoin, että asioiden salaaminen oli vahingollista ja niiden tunnustaminen kuin veitsi, kirkas kuuma säde jonka polte paransi...

Isoisä:  ei olisi ikinä valehdellut vapautuakseen velvollisuudesta, näyttääkseen hyvältä tai paetakseen vastuuta. Toisin kuin isoäiti hän ei tuntunut saavan valehtelusta mitään tyydytystä tai helpotusta. Mutta vaikka hän oli kunnon perheenisä ja rakasti meitä kaikkia omalla sanattomalla tavallaan, hän oli myös läpeensä erakko. Jos oli kärsittävä, hän sinnitteli mieluiten yksin. 
Jos hän sähläsi, hän selvitti asiat omin neuvoin. Toisin kuin vaimonsa,
hän ei pitänyt teeskentelystä, mutta pakkomielteinen omatoimisuus teki hänestä salamyhkäisen...

Isoäiti:  - Tullessani makuuhuoneeseen näin, miten ikkunan läpi lankeava viisto auringonsäde osui isoäidin kampauspöydällä ikuisesti seisovaan pulloon
Chanel No. 5:tä. Pullossa loisti henki. Se oli samanvärinen kuin isoäidin tuoksu; väri oli hänen sylinsä ja hänen syleilevät kätensä; hänen käheä äänensä, joka soi hänen rintakehässään aina kun hän veti minut lähelleen. Tuijotin pulloon vangittua liekkiä. Toisinaan tuo tuoksu oli minusta ihana, lämmin ja turvallinen, 
ja toisinaan kun hän otti minut syliinsä, hänen hajuvetensä huimasi minua ja aiheutti päänsärkyä. Joskus hänen käsivartensa olivat rautavanteet kaulani ympärillä ja hänen rahiseva naurunsa kuulosti katkeralta ja ahnaalta, piirroselokuvien suden naurulta...

Teoksessa on runsas sisällöllinen anti, jonka teemat on  ennakkoluulottomasti ja juohesti punottu lomittain. Lukijana sai olla valppaana; onneksi Chabonin kirjallinen ote on tekstintuottamisessa vankka, soljuvasanainen ja mielenkiintoa ylläpitävä. Jopa kirjassa esiintyvälle hauskankuuloiselle ja sutjakalle termille, motolle  essayons löytyy kiintoisa selitys klikkaamalla.

Jäinpä lukiessa miettimään, mitä kummallisuuksia oma Ukkini  olisi minulle, sängyn vierellä istujalleen, lähtöhetkillään tarinoinut sen sijaan, että viimeisellä tapaamiskerrallamme kertoili arkisesti aikovansa hetimiten "siviiliin" päästyään ostaa samanlaisen kamelinkarvaulsterin kuin Kanssakulkijalla.
Aivan varmasti tällä 12-kesäisenä leivänhakuun tukkimetsään marssineella, sittemmin rakennusmestarilla, oli oma kiehtova ja polveileva salaisuuksien polkunsa, vaikkei hän rakettitiedettä harrastanutkaan, kunhan paukutteli  rannikkotykistössä parhaansa mukaan sota-aikana tykkejänsä,
ja joka reilusti yli 70-kymppisenä leskenä purjehti salaa molemmilta tyttäriltään
- vaan ei tyttärentyttäreltään - avioliiton avoisaan satamaan. Aika veijari ja velikulta:)

Totta vai tarua, - tiedä häntä eikä sillä edes väliä, mutta tukuisa, kiinnostava ja erilainen lukuteos kahden toisistaan poikkeavan ihmisen sopeutumisesta, kiintymyksestä ja  sitkeästi pintansa pitävästä rakkaudesta käärmeenmetsästyksineen, holokausteineen  päivineen.
Aleksi Milonoffin  suomennos on taattua laatujälkeä.

Medved:  - kun puhun edistyksestä, ymmärrän hyvin että teillä on omat epäilyksenne. Edistystä mitataan niin paljon herkemmällä ja pieniasteisemmalla vaa'alla kuin onnettomuutta, eikä niin? 

Kuunkajossa & auringonvalossa: