Dolores Redondo: "Kaiken tämän minä sinulle annan/Todo esto te daré" - ex Libris...

"Kaiken tämän minä sinulle annan", Dolores Redondo, Gummerus Kustannus Oy, 2018, 698 s., suomentanut Sari Selander.

"Dolores Redondo   (s. 1969) oli Espanjan luetuin kirjailija vuonna 2017, ja hänen teoksiaan julkaistaan yli 35 kielellä.  Baskimaan murhat -sarjan jälkeen ilmestynyt Tämän kaiken minä annan sinulle sai Premio Planetan, suurimman yksittäiselle kirjalle annettavan kirjallisuuspalkinnon. Redondo on ollut myös ehdolla
CWA International Dagger Awardin saajaksi. Oikeustiedettä opiskellut Redondo asuu Ribera de Navarrassa." (Lievelehti)

                                                      ©Author´s Archive


"Auto suistuu tieltä Ribeira Sacran viinialueen jyrkillä rinteillä Pohjois-Espanjassa. Onnettomuudessa menehtyneen Álvaron kuolema tulee hänen puolisolleen, kirjailija Manuel Ortigosalle sokkina, eikä tämä järkytys jää viimeiseksi.

Hautajaiset pidetään Álvaron perheen sukukartanon hautausmaalla Galiciassa. Manuelille selviää, että hänen miehensä oli upporikas markiisi, joka kuului yhteen Espanjan vaikutusvaltaisimmista suvuista. Miksi hän salasi puolisoltaan siniverisen taustansa? Miksi kylän poliisi epäilee, että Álvaron kuolema ei ollutkaan onnettomuus? Manuel ajautuu mukaan maalaispoliisin tutkimuksiin, joiden aikana selviää, ettei mikään markiisi Álvaro Muñiz de Dávilan elämässä ollut niin kuin hyväuskoinen kirjailija oli aina kuvitellut – ja että tämän kummallinen, töykeä aatelisperhe on valmis menemään hyvin pitkälle suojellakseen salaisuuksiaan." (Takakansi)

"Luualttari" (2016) oli ensikosketukseni Redondon tuotantoon ja siinä viehätti ja kosketti  erityisesti se kepeys ja vaivattomuus, jolla baskien kansanperinnettä oli juuri sopivassa määrin kudottu mukaan tarinankulkuun.
Nyt puolestaan hypätään mukaan koko mokomalle matkalle paitsi viininviljelyksen saloihin  myös  markiisien mielikuvitukselliseen, salaperäiseen ja tapahtumarikkaaseen maailmaan ja mysteereihin. Sivutaan katolisen kirkon piirissä tapahtuneita lasten hyväksykäyttötapauksia ja tutustutaan elävästi kirjoitettuihin henkilöhahmoihin kuten matroona "Korppiin", joka suruttaa päästelee suustaan "totuuksia" ja sammakoita. Manuel joutuu viidentoista yhteisen aviovuoden jälkeen  pahemman kerran ymmälleen ja pohtimaan paitsi taskuihin ilmestyvien valkeiden gardenian kukkain arvoitusta myös mm.: 

-  Pidämmekö totuutena vain sitä versiota, jonka toivomme löytävämme, ja tartumme siihen siksi, että se tuo niin suuren helpotuksen kalvavan epävarmuuden jälkeen? Mutta entä silloin, kun ei totuus olekaan balsamia haavaan vaan entistä pahemmin kirvelevää happoa?
Ajatukset kieppuvat väkkäränä Manuelin päässä Álvaron  arvoituksen tiimoilta, eikä hän tunnu saavan niiltä hengentielistä rauhaa.


Manuel:  oli paennut kirjoihin koko elämänsä. Niistä hän oli löytänyt turvan jo silloin, kun hän ja hänen siskonsa olivat jääneet orvoiksi aivan pieninä ja joutuivat asumaan vanhan tätinsä luona siihen saakka, kunnes siskosta tuli täysi-ikäinen ja he pääsivät muuttamaan takaisin lapsuudenkotiinsa. Kirjat olivat hänen linnoituksensa, jonka takana hän piileskeli samalla kun taisteli koko ajan hallitsevampaa seksuaaliviettiä vastaan. Vaikka tuo sota oli jo hävitty lukemisesta tuli hänen vahvin puolustuksensa, kilpi jonka suojassa hän pyrki eroon ujoudestaan, jotta uskaltaisi kohdata muun maailman. 
Kirjoittaminen oli kuitenkin vielä jotain paljon ihmeellisempää. 
Kirjoittamisesta tuli hänelle sisäinen palatsi, oma salainen puutarha, loputon sarja kiehtovia, ihania paikkoja, joissa hän vieraili nauraen, juosten kohteesta toiseen avojaloin ja uusia aarteita ihastellen...

Kirjailijan metodit, Manuel :  - Romaanin kirjoittamiseen tarvitaan kaksi arkkia paperia ja nippu mustekyniä  plus kirjoja pursuava työhuone, lasipöytä, rauhoittava luonnonvalo, valkoiset orkideat ja hiljaisuus. 
 - Teksti syntyy kurjuudesta ja kätketystä tuskasta, salaisuuksista, jotka veisimme mukanamme hautaan, sillä taikuuden ydin on nimenomaan siinä, että epätoivosta vain vihjataan; sitä ei koskaan avoimesti näytetä, jottei alastoman sielun paljastamisesta tulisi halpaa tunnepornoa.

Norueiga, poliisiluutnantti:  Minähän selitin jo teille, miten tämä menee. 
Koska siinä saatanan perheessä ei ole yhtään narkkaria, huorissa kävijää eikä raiskaajaa. Ja jos onkin, ongelma lakaistaan maton alle ja ihmisille kerrotaan nätimpi versio. Ja pahinta on, ettei heidän tarvitse edes vaivautua pyytämään ketään ratkaisemaan ongelmaa puolestaan, koska ihmiset auttavat pyytämättäkin. Niin se on toiminut vuosisatoja ja niin se tulee aina toimimaan.
On kunnia-asia tehdä Muñiz de Dáviloille palveluksia ja heidän alamaisensa tekevät kaikkensa, etteivät he joutuisi kärsimään, heidän nimeään ei tahrattaisi, eivätkä he joutuisi häpeään.

Dolores Redondon Premio Planeta -voittajaromaani on mysteerinen ja maaginen runsaudensarvi, jolle tunnelmallinen Galicia Ribeira Sacran kylineen ja  viinitiloineen, vanhoine kartanoineen ja luostareineen luo poikkeukselliset puitteet. Redondo on ennen kaikkea armoitettu tarinaniskijä, joka osaa eri elementtien saumattoman sijoittelun ja yhteenlimittämisen taidon juonenkulun pysyessä punaisena lankana, - kokonaisuus, joka koituu lukijoiden eduksi ja iloksi. Immersoivaa  ja vuolaana virtaavaa, varmaotteista, rubensmaisen rehevää kerrontaa. Kerrassaan tukuisa ja täyspainoinen sekä viihdyttävä teos.  
Sari Selanderilta oiva suomennos.

Teoksesta on oivan arvionsa antanut myös Tuijata/Kulttuuripohdintoja  ja klikkaamalla selviää, mitä kaikkea teos hänelle antoi:)
  
 -  Vierelläsi ne elävät ja puhuvat, aivan kuten silloin kun sinä olit luonani.
 (Isolina Carrillo: Dos gardenias)


Avojaloin ihastellen: