torstai 7. kesäkuuta 2018

Jens Henrik Jensen: "Hirtetyt koirat/De Hængte hunde" - ex Libris...


"Hirtetyt koirat", WSOY, 2018, 401 s., suomentanut Sanna Manninen.

Tanskalaisesta Jens Henrik Jensenistä  (s.1963) tuli kansainvälinen menestystrilleristi vuonna 2012, jolloin ilmestyi hänen kahdeksas romaaninsa, Oxen-sarjan avausosa Hirtetyt koirat (De Hængte hunde). Sarjaa julkaistaan jo kolmessatoista Euroopan maassa, ja sen TV- ja elokuvaoikeudet on myyty
SF Studios -tuotantoyhtiölle. (Lievelehti)


                                                           ©Red Star Photo


"Niels Oxen on saanut Balkanin ja Afganistanin sotatantereilta kotiin viemisiksi kunniamerkkien lisäksi traumaperäisen stressihäiriön. Tätä nykyä tuo entinen eliittisotilas raapii elantoa kasaan keräämällä pulloja ja kaivelemalla kauppojen jäteastioita. Hän toivoo löytävänsä mielenrauhan muuttamalla Kööpenhaminasta Jyllannin metsiin, mutta vastassa onkin painajainen: Oxen joutuu epäillyksi vaikutusvaltaisen diplomaatin murhasta. Todistaakseen syyttömyytensä hän alkaa poliisin tiedustelupalvelun epäsovinnaisen Margarethe Franckin avustuksella selvittää surmatöitä, joilla on näennäisesti yksi yhteinen nimittäjä: hirtetyt koirat." (Takakansi)




No; erakoitunut sotasankari törmää häikäilemättömään valtaverkostoon, tuohan enteilee ihan kelpo dekkaria! Mutta, kun ensilehdellä lähdetään hirtetyllä koiralla liikkeelle, ei kuvaus juuri tällaisessa koiraimmeisessä lukuhaluja herättänyt, vaikka nyt kuinka aamunkoiton heikko valo osui koiran sammuneisiin silmiin ja  sirosti yksi mantelikukan terälehti - kuin armas suudelma - sen kielelle somasti laskeutuikin...

-  Ensinnäkin meillä on kuollut aatelismies, joka oli huippudiplomaatti, mesenaatti, ajatushautomon puheenjohtaja, maailmankansalainen ja sahan johtaja. Ja toiseksi meillä on koko kuningaskunnan urhoollisin mies, joka on takuulla tavalla tai toisella henkisesti sairas piruparka...

Tämän asetelman, ytimen ympärille lyhykäisyydessään juoni kietoutuu ja avainsana on Danehof. Avainhenkilönä eliittisoturi Oxen ja osan aikaa myös valkoinen koiraystävänsä Mister White. Teoksessa perätään myös moraalia ja Oxenin isoisän, joka ei ollut tyhmä, mukaan pahimmat hurskastelijat ovat yleensä suurimpia piruja.

Corfitzenin tervetulopuheesta otsikolla "Ilveilijähallinto":
- Joseph de Maistre oli erittäin älykäs savojilainen asianajaja, diplomaatti, kirjailija ja filosofi, ja hän muotoili vuonna 1811 ajatuksen, joka tunnetaan yhä
ja jota on siteerattu usein vuosien varrella. Ajatuksesta on olemassa lukuisia muunnelmia. ja se kuuluu näin: "Jokaisella maalla on sellainen hallitus kuin se ansaitsee." Yhtä hyvin voisi sanoa "jokaisella kansalla". 
 - Tanskassa on todellinen ilveilijähallinto. Siitä huolimatta, että elämme modernissa, valistuneessa ajassa... Viimeisillä minuuteilla ennen vaaliuurnien sulkemista annetut lupaukset eivät päde enää sen jälkeen kun rasti on piirretty ja hallitus muodostettu...

Jensen tekee myös asiallisesti selkoa espanjalaistavasta kohdella metsästyskoiria ja mainitsee, että näitä hirttämisiä - koirat eivät ansaitse edes luotia, joka maksaa - suoritetaan vuositasolla n. 50.000. Tapoja on kaksi: hyvän koiran ja huonon, sellaisen, joka saattaa metsästäjän "häpeään". Jälkimmäistä kutsutaan the piano playeriksi. Teneriffalla asuttujen talviaikojen varrella tuli luettua ja keskusteltuakin tästä tavasta, kuin myös kielletyistä koiratappeluista ja yrityksistä rajata  mieshenkilöiden egonjatkeenaan ja tappelutarkoitukseen käyttämiensä  perros peligrososien, vaarallisten koirien, hallussapitoa, pakollista kuonokopan käyttöä jne.

Kirjailijan jälkisanoissa on mukavasti esitelty historiallisia faktoja ja henkilöhahmoihin liittyviä esikuvia. Chabonin tuottamassa tekstissä on tiettyä omaleimaisuutta, ja kerronta rullaa vaivattomasti ja vauhdikkaasti. Hän onnistuu luomaan kiinnostavapiirteisiä henkilöhahmoja; aisaparin Oxen & Franck yhteistyö ja kemia on saatu eläväksi sekä asteittain kehittyväksi myös ympäristö- ja luontokuvaukset ovat kohdillaan.

Vaikka nyt tässä avausosassa kompastuin ja kolautin pääni kantoon mitä tulee koirien hirttäjäisiin, ja niistä johtuva etova tunne oli päällä koko lukemisen ajan värittäen kokonaisuutta ja estäen kompaktin lukukokemuksen saavuttamista, eivät Jensenin dekkaristin taidot jättäneet epäilyksen sijaa, joten ilman muuta aion seuraavankin Oxenin lukea toivoen, että se jättää tämän minulle kestämättömän ja hyväksymättömän teeman: väkivallan ja kaltoinkohtelut mitä tulee viattomiin luontokappaleisiin  väliin. Täydet pisteet ropisevat Chabonille kissan tai tässä tapauksessa koiran pöydälle nostosta, sillä tämä(kään) epäkohta ja huutava vääryys ei vaikenemalla tokene!

Hau-hau:

8 kommenttia:

  1. Samaa mieltä olen koirien, kissojen ja ylipäätään eläinten kaltoinkohtelusta.Tuntemani nuori nainen pelasti yhden vinttikoiran Espanjasta. Aivan ihana koira. Oli pelastettu hirttäjäisiltä. Jos joku miettii miksi Espanjassa on paljon Rescue-koiria, niin se johtuu näistä idioottimaisista koirien hirttämisistä. Yritetään pelastaa niin monta kuin voidaan. Nostetaan vaan koirat pöydälle, että saadaan hirttäjäiset lopetettua.
    Sinulla on niin mielenkiintoisia uusia kirjailijatuttavuuksia ja kirjoja, että minä en pysy kunnolla perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep; onneksi meillä paremmin ja metsästyskoirat ovat arvostettuja jahtikavereita saaden ajan täyttyessä armollisen ja arvoisensa lopun.

      Kiitos Mai lämpimistä sanoistasi, jotka ilahduttivat:) Mainiota viikonloppua, joka meillä kuluu koiramaisissa merkeissä Unskin & Sempun kanssa lenkkeillessä; hau-haut Ozzylle!

      Poista
  2. Kamalaa eläinten kohtelua, huh.

    Kirja pääsee varauslistalle, kiitos hyvän arviosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä; tuo väkivallan ja kärsimyksen joillekin antama mielihyvä ei avaudu, vaan johtaa pelkästään mielipahaan...
      Kuitenkin Jensenille ja Oxenille kannatta antaa reilu mahdollisuus:)

      Poista
  3. Kurjaakin kurjempaa kohdella koiria huonosti. Minulla oli yksi facebook-ystävä jonka käsitys "auttamisesta" oli pistää päivittäin sivulleen kuva kaltoinkohdellusta eläimestä. Olisi mieluummin tehnyt jotain oikeaa, vaikka lahjoittanut rahaa tai tavaraa eläinyhdistykselle (kuten esim. minä teen). Poistin hänet kavereistani koska en nähnyt mitään järkeä aloittaa päivä huonolla ololla ja rypeä siinä. Arvannet että en aio lukea tuota romaania. Joko olet itse siitä toipunut? 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A; tismalleen samaa mieltä: kaikkea kaameutta ei tarvitse katsoa eikä rypemisestä hyödyksi, konkreettisesta avusta kylläkin.
      Kiitos kysymästä: jotensakin, vaikka meinasin kompastua tuohon jo ennalta tuttuun kohteluun, tulin asiaa pohdittuani siihen tulokseen, ettei tuo esillenosto todellakaan tilannetta pahenna, joten postaus syntyi. Mutta huomenissa rapsutellaan karvakuonoja senkin edestä ja painellaan pitkin metsäpolkuja, eläköön nuo ihmisen parhaat ystävät! Iloista ja kaunista viikonloppua:)

      Poista
  4. Kiitos kirjan hyvästä esittelystä. Samaa mieltä, en pidä siitä, että eläimiä kohdellaan huonosti. Sellainen ei ole hyvä dekkarin aihe. Mutta kiva on saada uusia dekkarivinkkejä, dekkarit kuuluvat ehdottomana osana kesääni. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jensenin kirjoitustyylissä oli kyllä mukaansatempaavuutta ja vauhtia, joten jatkoa odotan mielenkiinnolla. Tässä avausosassa nuo hirttäjäiset nostivat tiukkaan vastakarvaan, vaikkei tietty totuus hymistelemällä hälvene eikä muuksi muutu. Kiitos kommentistasi ja mukavaa viikonloppua kesäänkuuluvasti dekkarit kainalossa:)

      Poista