torstai 5. lokakuuta 2017

Pierre Lemaitre: "Silmukka / Trois jours et une vie" - ex Libris...


"Silmukka", Pierre Lemaitre, Minerva Kustannus Oy, 2017, 270 s., suomentanut Susanna Hirvikorpi.

"Pierre Lemaitre (s.1956)  on Ranskan suosituin ja arvostetuin dekkarikirjailija, jonka rikosromaaneja on myyty yli 20 maahan, ja ne ovat olleet arvostelumenestyksiä kautta maailman - myös Suomessa. Lemaitrelle myönnettiin Suomen dekkariseuran ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja 2017, ja Kansainvälinen Crime Writers' Association on palkinnut hänet International Dagger -palkinnolla vuoden parhaasta rikosromaanista peräti kolme kertaa: vuonna 2013 Alexista, vuonna 2016 Camillesta ja vuonna 2016
Näkemiin taivaassa -romaanista." (Lievelehti) Muut  postatut Irène 2016 ja Rosie 2017.



"Pari päivää ennen joulua ranskalaisessa Beauvillen pikkukylässä kaksitoistavuotias Antoine tappaa hetken raivokohtauksen vallassa tarkoittamattaan naapurin kuusivuotiaan Rémin. Hän iskee poikaa kepillä päähän, ja tämä kuolee. Kauhuissaan Antoine miettii, mitä nyt pitää tehdä.
Hän ei kuitenkaan ole salaisuutensa kanssa niin yksin kuin luulee." (Takakansi)


-  Harppoessaan eteenpäin hän näki Rémin tulevan vastaan, siinä hän jo seisoikin Antoinen edessä hymyilevänä ja kohotti kätensä, terve, hän oli aina ihaillut Antoinea. Voi, onko se maja? Lapsi katsoi Antoinen yli korkeuksiin,
pieni pyöreäkasvoinen poika ilmeikkäine silmineen, hän puhui ihmeen hyvin ikäisekseen, niin, pikkulapsi hän oli ja ajatteli pikkulapsen lailla, mutta hän oli mielenkiintoinen, kyseli kumman hyviä kysymyksiä... 

-  Rouva Courtin suhtautui uskontoon järkevästi ja käytännöllisesti. Hän oli lähettänyt Antoinen rippikouluun varmuuden vuoksi, mutta kun Antoine oli halunnut lopettaa, hän ei ollut pakottanut tätä jatkamaan. Hän kävi kirkossa,
kun tunsi tarvitsevansa apua. Jumala oli kuin hiukan etäinen naapuri, jota tapasi mielellään ja jolta saattoi aika ajoin pyytää pieniä palveluksia. Hän meni joulumessuun vähän kuin vierailulle vanhan tädin luokse. Tähän  uskonnon hyötykäyttöön sisältyi myös aimo annos yhteisön sääntöihin mukautumista...


                                                                ©Rihard Duma


Lemaitre käsittelee syyllisyyttä pojan tasolla suorastaan viiltävällä tavalla.
Kuinka siitä selvitä; pakenemallako reppu selässä kauas pois? Kuinka kauas? Kieltämällä tosiasiat, kuten hänen äitinsä tekee ja jatkamalla tyynesti elämäänsä, ikään kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan? Elämällä omassa kuplassaan todellisuudesta - ja itsestään - totaalisti vieraantuen? Rangaistuksetta? Pahanteosta ja rikoksesta seuraa rangaistus. Antoinen tapauksessa elinkautinen ilman kaltereita. Entä onko armahdusta, armoa olemassa? Oman osansa saavat ilkikurinen pikkukaupunkilaisuus ja  sen mallintaminen, kuinka joukkovoimassa korkeassa tunnelatauksessa - paitsi tyhmyys - vihakin tiivistyy ja uomansa löytää.  Keskeistä  roolia näyttelee ja häntäänsä heiluttaa myös rakkikoira Odysseus, jonka kuolemasta kaikki alkaa...
                                                   
                                                           
-  Yllättävät olosuhteet antoivat uuden purkautumiskanavan kyläläisten katkeruudelle, joka olikin käynyt ilmi kahden viime päivän aikana. 
Valitettiin kaupungintalosta, toisin sanoen kaupunginjohtajasta, toisin sanoen Weiserin tehtaan omistajasta. Epämääräiseen ärtymykseen kiteytyi kauna, 
joka oli muhinut yhteisössä jo kauan taloudellisen uhan vuoksi ja koska sitä ei osattu ilmaista suoraan, se sai sanallisen muodon tässä yhteydessä.... 

-  Äiti ei tiennyt mitään Antoinen roolista Rèmin katoamisessa. Kenen tahansa mieli olisi täyttynyt puhtaasta kauhusta ja iljettävistä kuvista, mutta rouva Courtinilla oli metodinsa. Hän rakensi häiritsevien tosiseikkojen ja mielikuvituksensa välille lujan ja korkean muurin, jonka läpi pääsi tihkumaan vain hienoista ahdistusta, Sitä hän lievitti lukuisilla rutiineilla ja rituaaleilla, 
joista mikään maailmassa ei saanut häntä luopumaan. Elämän oli jatkuttava... 


Psykologisesti erittäin taitavaa ja hienoviritteistä lukijan havaintokykyä kutittelevaa ja pieniä yllätyksiä tarjoilevaa ykkösluokan kerrontaa.
Onko lukeminen elämäntapa vai todellisuuspakoa? Itse kallistun vahvasti ensimmäisen puolelle. Olennaisen Silmukan korkeasta laadusta kertoo se tosiseikka, että illansuussa aloitettuna jäin sen tenhon valtaan reippaasti yli unikellon kilahduksen eivätkä Nukkumatin heittämät unihiekat silmiä hieraisuttaneet, vaan Silmukka kiertyi loppuunsa yhdellä lukemalla  ankean sateen ropinan syyspimeään ikkunaan tyystin poissulkien.
Lemaitren laatuun voi aina luottaa, eikä hän pettänyt tälläkään kertaa, vaan raudanluja kirjoittajaote pitää!

Silmukan solmun arvoituksen parissa ovat ahertaneet myös
Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja ja Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annika:)


Voilà:

15 kommenttia:

  1. Jaahas, valvottuja öitä siis tiedossa :) Odotan kovasti pääseväni tämän pariin!

    VastaaPoista
  2. Kyllä vaan riitta k; kannattaa varata kahvikupillinen viekkuun. Nautinnollisia lukuhetkiä Sinulle:)

    VastaaPoista
  3. Se että olet lukenut kirjan yhdeltä istumalta jo kertoo millaisesta kirjasta on kyse:) Kiitos esittelystä,varmasti jännää luettavaa! Rauhaisaa syyspäivää sinne♥

    VastaaPoista
  4. Lemaitrella on kyky luoda tihisevää tunnelmaa ilman brutaliteetteja, mainio psykologinen silmä ja kyky taikoa yllätyksiä kuin taikuri kaneja hatustaan. Leppoisaa päivänjatketta:)

    VastaaPoista
  5. Oi että, vaikka sitkeä lukujumini on jo osoittanut laantumisen merkkejä, antoi Silmukka sille varsinaisen kuoliniskun. Mahtavaa, Lemaitre!

    VastaaPoista
  6. Voi Annika tuo on hauska kuulla! Joskus jumi jumittaa sitkeästi, - muussakin kun lukemisessa. Mutta tässä tapauksessa tervetullut kuolinisku ja huomasinkin, että teos on Sinulla tulossa, joten uteliaisuudella odottelen postaustasi:)

    VastaaPoista
  7. Lemaitrea en ole koskaan lukenut, mutta tiedän että pitäisi - ja että pitäisin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja; tiedä siitä "pitäisi lukea", mutta saatan hyvin kuvitella, että Lemaitren tapa kirjoittaa tuottaisi Sinulle mielihyvää ja lukunautintoa:)

      Poista
  8. Lemaitre on tuttu ja tykkään. Tuo silmukka odottaa pinossa noin kuudentena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara: lokakuu on selkeästi tänä vuonna runsaan satonsa ansiosta lukukuu, mikä istuu hyvin vallitsevaan harmauteen ja veden taannehtivaan ropinaan:)

      Poista
  9. Voi karmistus mikä taakka nuorelle pojalle, veriteon vahingossa tehneelle. Syyllisyys on muutenkin kamala asia, katolisuus sen vielä moninkertaistaa, luulen. Lemaitre-postauksesi kolahti mukavasti tämänhetkiseen Ranska-mielentilaani 💜Minullakin on ollut yksi tuollainen lukukokemus kun kirjaa ei voinut jättää kesken vaikka yö eteni... Olin lukiolainen, seuraavana aamuna oli koulua, silti oli luettava Alexandre Dumasin Kolme muskettisoturia loppuun ❤️Lukion kielilinjalta Ranska-intoni alkoi. Aina välillä leimahtaa uudelleen liekkiin.

    A bientôt ! Au revoir. 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ranska-mielentila kuulostaa hauskalta ja positiiviselta vireeltä. Jänniä nämä tällaiset kaiken matkaa mukana kulkevat, silloin tällöin aktivoituvat puuskahdukset:)

      Oma espanjankielen liekkini syttyi yo-tyttönä silloisen Freundin siivellä yhdellä luennolla an der Freie Universität, Berliinissä. C´est la vie...

      Poista
  10. P.S. Onko parempaa syytä valvoa koko yö kuin viettää se kolmen yrhean muskettisoturin kera seikkaillen?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta 🙂

      Minulla myös aikanaan syttyi espanjaliekki... leimahtelee edelleenkin ❤️ Una vida loca, y estupenda ❤️

      Buen sábado !

      Poista