"Murtunut mies", David Baldacci, Gummerus Kustannus Oy, 2017, 571 s., suomentanut Antti Autio.
"David Baldacci (s. 1960) on amerikkalainen rikoskirjailija, joka valmistui lakimieheksi ja työskenteli monta vuotta juristina Washingtonissa.
- Baldacci on perustanut yhdessä vaimonsa kanssa säätiön, joka tekee töitä lukutaidottomuuden vähentämiseksi." ( Lievelehti)
"Amos Decker on poliisi, joka ei voi unohtaa - mitään. Nuorena hän joutui vakavaan onnettomuuteen urheilukentällä, mistä toivuttuaan hän on pystynyt muistamaan kaiken kokemansa. Erikoisesta kyvystään huolimatta Decker elää tavallista elämää, menee naimisiin ja saa lapsen. Mutta kun hän eräänä iltana palaa töistä kotiin, hän löytää perheensä surmattuna. Murha jää selvittämättä, ja täydellisestä muistista tulee Deckerille kirous. Hän heittää hyvästit työlleen ja menettää otteen elämästään." (Takakansi)
- Minulla on hyperthymesia, mikä merkitsee, etten koskaan unohda mitään. Tilanteessani ei kuitenkaan ole kyse perinteisestä muistinhallintatekniikasta, jonka avulla on mahdollista parantaa oman muistinsa suorituskykyä, esimerkiksi opettelemalla sekoitetun korttipakan järjestys niin, että liittää kortteihin niiden muistamista edistäviä mielleyhtymiä.
- Lisäksi aistiratani ovat ristenneet niin, että kykenen laskemaan väreissä ja näen ajan kulumisen kuvina mielessäni. Erilaiset värit saattavat tunkeutua ajatuksiiini mitä yllättävimmillä hetkillä. Ihmisiä, joilla on tällainen ominaisuus, kutsutaan synesteetikoiksi. (Synestesia)
Kiintoisaa antia on neurologinen osuus synestesioineen, hyperthymesioineen ja savant-henkilöineen. Ja nuo meidän monimutkaiset aivomme kaikkinensa. Avautuuko niiden arvoitus, ja jos niin milloin?
Teos käsittelee kouluampumista pohtien kysymystä: Miksi kukaan haluaisi tehdä jotain tällaista? Mikä on motiivi? Mikä ajaa ihmisen tällaiseen sattumanvaraiseen räiskimiseen, joukkosurmaan ja ääritekoihin: jännityshakuisuus, kostonhalu, elämän tarpettomuuden kokemus, koettu loukkaus tai syrjimisen tunne, sairas mieli jne.? Kysymyksiä nousee runsaasti, mutta vastauksia on vain vähän...
- Taklauksen seurauksena hänestä oli tullut paljon aiempaa älykkäämpi,
mutta samalla hän oli menettänyt kosketuksensa siihen, mikä teki ihmisistä inhimillisiä. - Hänen tietoisuutensa oli kuin valtava valmiiksi koottu palapeli, jonka palaset tuntuivat olevan aivan sekaisin, koska hän ei ymmärtänyt niiden muodostaman kokonaisuuden toiminnasta hölkkäsen pöläystä.
Decker on menettänyt sosiaaliset taitonsa, yhteytensä arkielämän normaaliin kanssakäymiseen ja sen kiinnostavuuteen. Hän ei kykene tuntemaan sympatioita eikä antipatioita, vaan ne ovat hänelle yhdentekeviä kuten myös kanssaihmisten tunteet ja kokemukset.
Baldacci ei tarvitse kainalosauvokseen riimittelyä eikä revittelyä.
Murhat murhina, mutta lukijan silmille ei purskahtele suuremmitta suruitta sisälmyksiä eikä lauserakenteita joudu tankkaamaan. Hän on riittävässä määrin omaleimainen kirjailija, joka tuottaa luontevaa, fundeeraavaa ja mukanaan kuljettavaa tekstiä. Kieliasu on pukeva. Juonenrakentelu on jäntevää ja persoonissa on riittävästi ryhtiä ja ytyä. Baldacci on selkeäajatuksinen ja hyväkynäinen kirjailija, joten sivumäärästään huolimatta kokonaisuus kantaa, kunnes kannet napsahtavat kiinni. Kaikki tämä luo lukemiseen oman positiivisen viretilansa.
Vanhaa tuli joskus hurjassa nuoruudessa vallattua, mutta nyttemmin:
- Tietoisuuttani asuttaa elinikäinen talonvaltaaja - joka olen minä itse...
Ja hyvä niin:
Vau, että vanhan valtaaja...
VastaaPoistaMielenkiintoista, jos kirjassa sivutaan jotakin erityistä lahjaa, kuten päähenkilön muistia. Sellainen ihminen ei ehkä pidä siitä, että kaikki jää muistiin, mutta itse olisin tyytyväinen hyvästä muistista. Tädilläni (75v.) on aivan huikea muisti ja hän muistaa esim. koko suvun syntymäpäivät ulkoa monessa polvessa ja aiemmin syntyneiden sukulaisten.Jos minun pitää kysyä jotakin syntymäpäivää, niin soitan hänelle. No nyt minulla on netissäkin kaikki ylhäällä, mutta se on sitten hyvä syy soittaa ja jutella. Niin ihana täti, todella symppis.
Mai, ihanista tädeistä kannattaa iloita ja pitää kiinni!! Joillakin vaan tallentuu ja löytyy! Meillä oli pitkään yksin asuva naapurintyttö, joka vielä yli 100-vuotiaana jutellessamme, saattoi tokaista: se oli vuoden 1965 kevällä maaliskuussa, kun ... tai se oli kirjailina N.N., joka näin lausahti teoksessaan jnpp. Hertsileiri, sanon minä.
PoistaSynestesia on kauhean vaikea kuvitella, vaikka olen siitä kuullut ja jokusella tutullani (Asperger-yhdistyksessä) on tuontapaisia taipumuksia. Eräs juuri kysyi tavatessamme että ovatko kuukaudet sinun mielestäsi jonkin värisiä?
VastaaPoistaIsoäidilläni oli ällistyttävä päässälaskutaito. Monet kerrat seurasin sivusta kun hän myi lippuja leffateatterissa ja laski samantien summat kun ihmiset ostivat lipun + karkkipussin + suklaapatukan jne. Minulla itselläni on ollut täysin ilmiömäinen nimimuisti, mutta ikävä kyllä iän myötä on himmentynyt loistonsa päivistä 😎
Hyvin kuvaat kirjailijan tyyliä. Saattaisi kiinnostaa minua koska on "fundeeraavaa".
Hauskaa viikkoa 🙂
Kiitos ilahduttaneesta kommentistasi:) Nämä ovat mielenkiintoisia ja vaikeaselkoisia asioita. Kuukaudet väreissä? Ei luonnistu.
VastaaPoistaHurja kyky isoäidilläsi, yhtäaikaisesti ojennella lippuja, karkkeja yms. ja laskea loppusumma:) Hyvällä nimimuistille olisi löytynyt paljolti käyttöä. Itsellä on (ollut) armoton kasvomuisti, mikä tuntui välillä kiusallistakin, kun ei aina yhdisty nimeen eikä asiayhteyteen tai josko vain ohimennet kasvot. Ehkäpä tämä lievä himmentyminen on ihan positiivista, mutta yhdestä emme tingi: loiston päivistä, niitä siis viikon jatkollesi!