"Kiintymyksiä", Rodrigo Hasbún, Like Kustannus Oy, 2017, 131 s., suomentanut Sari Selander.
Rodrigo Hasbún (s. 1981) on
bolivialainen kirjailija ja Britannian PEN-palkinnon voittaja.
Kiintymyksiä on hänen toinen romaaninsa. Kirja on ollut kansainvälinen
sensaatio, ja sen käännösoikeudet on myyty kymmeneen maahan.
"Tositapahtumiin perustuva Kiintymyksiä kertoo kiehtovan Ertlin perheen tarinan. Toisen maailmansodan aikana natsien propagandafilmejä kuvannut Hans innostuu löytöretkeilystä ja lähtee etsimään legendaarista inkakaupunki Paititía tyttärensä Monikan kanssa. Seikkailu Amazonin viidakossa on kohtalokas, ja perhe alkaa ajautua erilleen. Romaani kuvaa riipaisevasti, miten pakkomielteisen isän ja tyttären suhde särkyy. Samalla se on nuoren naisen kasvutarina.
Monika, joka on yhtä seikkailunhaluinen kuin isänsä, liittyy vasemmistosissien joukkoon ja lopulta tappaa Che Guevaran murhaajan. Miten Monika päätyi kohtaloonsa?" (Takakansi)
Harvemmin sattuu hyppysiin bolivialaista kirjailijaa, jonka teos on lisäksi sidoksissa historiallisiin tapahtumiin, joiden juuret ovat syvällä Euroopan sydämessä. Kirjan Hans Ertl (1908-2000) toimi Hitlerin suosikin,
Leni Riefenstahlin natsielokuvien kuvaajana. Hosbún kuljettaa tarinaa lyhyinä välähdyksinä eri perheenjäsille puheenvuoron antaen, mikä toimii kokonaisuudessa hyvin.
Perheestä: - Me olimme hänen klaaninsa, ne jotka odottivat häntä, aiemmin Münchenissä ja viimeiset puolitoista vuotta La Pazissa. Lähteminen oli isän bravuuri, sen hän osasi parhaiten. Mutta kyllä hän hallitsi myös paluun, kuin ikuista sotaa käyvä sotilas, jonka oli välillä kerättävä voimia ennen kuin lähtisi taas. - Hyvä kun uskalsin katsoa äitiä. Äitiparan toiveikkuus ei kauan kestänyt ja minun kävi häntä sääliksi...
Pakollinen klisee: Kun menevä mies on mennyt, onko hän mennyttä miestä??
Vallankumousliikkeestä: - Niin, muutama vuosi ennen sinne muuttoamme kansallinen vallankumousliike oli päässyt valtaan. Vaikka suurin osa bolivialaisista oli kannattanut sitä, tilanne oli kuitenkin se, että vasta siinä vaiheessa intiaaneille myönnettiin äänioikeus ja he pystyivät ostamaan maata. Nähdäkseni uudistus oli lähinnä silmänlumetta. Tarkoitan tällä sitä, että alkuperäisväestön asiat olivat edelleen aivan samalla tavalla päin helvettiä. Kurjuus oli heidän elämässään enemmän sääntö kuin poikkeus edelleen.-// Niin. tilastot olivat järkyttäviä jopa
La Pazissa, Bolivian vauraimmassa kaupungissa. Viisikymmentäluvun puolivälissä pääkaupungissa oli alle neljäsataatuhatta asukasta ja siitä huolimatta kuusikymmentä prosenttia kaupunkilaisista ei ollut käynyt päivääkään koulua. - Pahinta oli kuitenkin se, ettei valkoisen, pseudoaristokraattisen kreoliväestön valta-asema horjunut vähääkään ja suurin osa maahan muuttaneista saksalaisista ja juutalaisista sulautui eliittiin nopeasti.
Bolivian, tuon tuikivieraan maan poliittisen historian vähäinen tuntemus aiheutti pieniä kompastuskiviä lukemisen sujuvalle etenemiselle, joskaan ei estettä kokonaisvaltaisen lukukokemuksen muodostumiselle. Perheen poliittisten mielipiteiden eroavuudet tuovat vihlaisevasti oman väriläiskänsä tapahtumain kulkuun. Tämä oli kaikessa erilaisuudessaan: uusi kirjailijatuttavuus, Bolivia ja sen historialliset tapahtumat sekä itse aihepiiri varsin mukava kokemus. Hasbún tartuu lempeästi ja lujasti hiukka hämmentynyttä ja haparoivaa lukijaansa kädestä kiinni kuljettaakseen hänet läpi hyvärytmisen kerrrontansa loppuriveille saakka. Tämän kirjan osaisin helposti kuvitella toimivan loistavasti myös elokuvaversiona.
- Muistista: - Ei ole totta, että muistissa kaikki pysyy tallessa. Sielläkin asiat vääristyvät ja katoavat, ja lopulta etäännymme ihmisistä, joita rakastamme eniten maailmassa....
Mistä löydätkin nämä kiintoisat kirjat. Ilamn sinun arvioitasi olisi muutamakin kiinnostav teos jäänyt lukematta.
VastaaPoistaKiitos tästä ja aurinkoista kevättä, vaikka joku väittää pakkkasen olevan talvi, ehei, sehän on sitä kevät-keikkuen-tulevi, eikö vain? :)
Kiitos Rantakasvi ja on pelkästään iloksi, jos olet täältä mieluisia vinkkejä poiminut.
PoistaIlman muuta valo puhuu puolestaan. Loppupakkaset, jotka pian kuihtuvat omaan mahdottomuuteensa torjumme kunnon pässinpökkimillä sukilla ja raapapöksyillä, sillä kevät keikkuen tulevi on totta:)
Takkutukka, sinä se isket tietoisuuteeni sellaisia kirjoja ja kirjailijoita, joista en ole tiennyt mitään. Olisipa mielenkiintoista lukea tämäkin romaani. Pistän nimen muhimaan, kiitos tästä! <3
VastaaPoistaViime aikoina, ehkä se on tämä koittavan kevään odotus, on kiinnostanut löytää jotain uutta ja ennen tuntematonta suosikkien ja takuukirjailijoiden lomaan, silläkin uhalla ja juuri siksi, että näin tulee poiketuksi tutuilta turvallisilta poluilta, mikä johtaa etsimään kirjaa lukiessa siihen liittyvää muutakin asiatietoa ja aineistoa... Auringonpaistetta ja hymyä kuluvaan viikkoosi:)
VastaaPoistaTässä kirjassa onnistuttiin hyvin kuvaamaan etäisyyden kasvaminen ihmisten välillä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!
VastaaPoistaOnnistuin myös hyvin eläytymään kirjan paikkoihin ja tapahtumiin, vaikka ne niin vieraita olivatkin.
Kiitos kommentistasi! Tämä teos oli tosiaan tutustumisen väärtti, eikä tuo oma asiantuntemuksen puute haitannut tarinan kulusta nauttimista:)
VastaaPoistaKomppaan edellisiä: miten löydätkin niin mielenkiintoisia, jopa minulle tuntemattomia, kirjailijoita. (Olen sentään muka opiskellut espanjankielistä kirjallisuutta.)
VastaaPoistaOlisko sinulla takataskussa myös lat.am. dekkareita? Espanjalaiset ovat erityisen hyviä, ehkä muutkin sen kielialueen olisivat.
Kiitos Serentis! Dekkaristeja: Arturo Pérez-Reverte ja Dolores Redondo esp. sekä Frederico Axat argent. tulevat ensinnä mieleen. Roomaani- yms. puolella on tukuisampi nippu: Luiz Ruffato etunenässä, Milena Busquets, Paulo Lins, Fernando Pessoa. Albert Sanchez Pinol, Clare Santos. Yuri Herrera, Laura Restrepo. Julio Cortázar, Wilmar Silva de Andrade, Machado de Assis, Mamen Sánchez, Rubén Pons, Daniel Galera, Clarice Lispector jnpp. Ei kuin lukuiloa ja aurinkoista keväänodotusta Sinulle:)
Poista