Jørn Lier Horst (s. 1970) on lunastanut paikkansa pohjoismaisten dekkarikirjailijoiden kärjessä William Wisting-dekkareillaan.
Ennen täysipäiväiseksi kirjailijaksi ryhtymistään hän työskenteli poliisina lähes 20-vuotta. Horstin ensimmäinen dekkari julkaistiin vuonna 2004 ja hän on tähän mennessä julkaissut 10 kirjaa sarjassa, jonka päähenkilö on rikoskomisario William Wisting, hänen toimittajana työskentelevä tyttärensä Line sekä Larvikin poliisiaseman rikostutkijat. Hän on kirjoittanut myös menestyksekkäitä salapoliisiromaaneja lapsille ja nuorille, joista suomeksi on ilmestynyt CLUE-sarjan Salamanterin arvoitus, Sitruuna Kustannus 2015. (Lievelehti)
"Kokenut rikostutkija William Wisting pidätetään virasta ja hän joutuu itse tutkinnan kohteeksi epäiltynä todisteiden peukaloinnista. Wisting johti aikoinaan paljon huomiota herättäneen Cecilia Linden murhatutkimusta.
Nyt, seitsemäntoista vuotta myöhemmin, on paljastunut että todisteet joiden perusteella murhaaja tuomittiin, olivat väärennettyjä. Media haistaa tuoreen veren. William Wisting on jahdannut koko uransa ajan rikollisia, mutta tällä kertaa hän itse joutuu ajojahdin kohteeksi. - Wistingin rikostoimittajana työskentelevä tytär Line auttaa isäänsä, mutta hän saa apua myös odottamattomalta taholta. Kunnes uusi nuoren naisen katoaminen laukaisee jälleen hermoja raastavan ajojahdin." (Takakansi)
Horstin edellinen Suljettu talveksi oli rento ja pakottetton dekkari, joka käsissä kelpasi norjalaista vuononviertä kulkea. Ajokoirissa tupakantumpeista ja DNA-profiilista muodostuu keskeinen elementti väitteille peukaloinnista syyttävän sormen osoittaessa tapauksen tutkinnanjohtajana toimineeseen Wistingiin. Peukaloiko todisteita joku, ja jos niin kuka?
- Pidätetty virantoimituksesta. Sanat herättivät sisäistä levottomuutta, jollaista Wisting ei ollut koskaan ennen tuntenut. Tyhjät, hahmottomat ajatukset sinkoilivat päässä löytämättä kiinnekohtaa, ja hän jäi istumaan ja tuijottamaan tyhjyyteen päätösasiakirja kädessään. Aivan kuin aivot olisivat ostaneet itselleen lisäaikaa keksiäkseen miten hänen piti reagoida. Hänet valtasi omituinen epävarmuus, jonkinlainen lannistumisen varjo. Hänestä tuntui kuin hän tukehtuisi. Häntä huimasi, hänelle tuli huono olo eikä hän kyennyt sisäistämään tapahtunutta. Sitten hän nousi seisomaan...
Horst kirjoittaa värikkäästi ja todenoloisesti, teksti on miellyttävälukuista ja mukaanstempaavaa sivujen kääntyillessä kuin itsekseen. Kirjailijan vankka poliisikokemus raamittaa jäntevästi juonenkulkua. Varmaotteinen teos.
Ota, lue & rentoudu! Kaino toivomus kustantajalle: lisäkäännökset ovat tervetulleita!
Ajokoirien kintereillä on ollut myös: Henna/Hemulin kirjahylly.
Tätä kiihkeää ajohaukkua korvat höröllä mielikseen
kuunteli:
Luen mielelläni pohjoismaisia dekkareita, mutta Horstia en ole vielä kokeillut. Vaikuttaa sellaiselta, että kannattaisi.
VastaaPoistaPohjoismainen dekkaririntama on vahva. Horstin vahvuus on hänen taustassaan, verbaliikassaan ja juonenkuljetuksessaan, eikä hänen tarvitse mässäillä millään raadollisuuksilla tai ylimääräisillä istutuksilla kerronnassaan. Kiitos kommentistasi ja mukavaa viikonlopunjatkoa Sinulle:)
PoistaIhan uusi kirjailija minulle.
VastaaPoistaMai; tämä on toinen suomennos. Horst on myös kirjoittanut lasten- ja nuortendekkareita ja rikosaiheisia teatteritekstejä, monipuolinen kaveri siis. Suositteleminen on minulle vierasta, mutta tämän kohdalla: ota ja kurkista tilaisuuden tullen:)
VastaaPoistaTätä olen vilkuillut kirjamessuilla ja kirjakaupassa kiinnostuneena, pitäisi varmasti tarttua tähän kun sopiva tilaisuus tulee. Kiitos vinkistä <3
VastaaPoistaKrista ole hyvä ja niinhän tuo menee, että keväänkin runsaassa kirjatarjonnassa on suuri valinnanvaikeus ja priorisoinnin paikka meille lukijoille:)
VastaaPoistaAjokoirat on luettu ja hyväksi havaittu.
VastaaPoistaTulin vain kertomaan, että intiaanilaakson puhveleita väistelen nyt täällä:
http://caravaani.blogspot.fi/
Cara, kiitos tiedosta, nousen kukkulalle ja kohdistan haukankatseeni sinne, missä preeria pöllyää; UGH:)
VastaaPoista