"Kummatukkainen tyttö /Girl with curious hair & Oblivion" - ex Libris...

"Kummatukkainen tyttö", David Foster Wallace, Kustannusosakeyhtiö  Siltala, 2016, 320 s., suomentanut Juhani Lindholm. Kummatukkainen tyttö on valikoima novelleja David Foster Wallacen kokoelmista Girl with Curious Hair (1989) ja Oblivion (2004).

David Foster Wallace (1962 - 2008) on modernin amerikkalaisen kirjallisuuden ohittamaton nimi. Itahacassa New Yorkissa syntyneen Wallacen ensimmäinen romaani The Broom of the System ilmestyi 1987 ja hänen pääteoksensa, massiivinen 1100-sivuinen Infinite Jest 1996. Postuumisti 2011 ilmestynyt The Pale King oli Pulizer-romaanipalkintoehdokas. Romaanien ja lyhytproosan ohella Wallace kirjoitti monipuolisen ja elävän esseetuotannon. Hänen tuotannostaan on aiemmin suomeksi julkaistu esseekokoelma Hauskaa mutta ei koskaan enää. Esseitä ja argumentteja. (Siltala 2012) sekä novellikokoelma Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja (Siltala 2014). (Lievelehti)

"Maksimalisti, hysteerinen realisti, metamodernisti, kielioppinatsi, semifuturisti, metaironisti - Wallacen häkellyttävä, omaehtoinen proosa on siittänyt leegion häntä määrittämään pyrkiviä leimoja. Olennaista on hänen teostensa elämyksellisyys ja ainutkertaisen tarkkuuden tuntu. " (Takakansi)

-  Kanelityttö. Täyteläiset huulet, karamelli-iho, brandyhiuksinen etelä-amerikkalaistyyppinen tyttö. Tyttö, jonka väri on kuin likainen valo, silmät pitkään keitetyn valkoiset ja tukka kuin likööri, säihkyvä ja savuinen; teräväkärkiset rinnat, jotka keinahtavat kun hänen rintakehänsä vetäytyy sisäänpäin, kun rintakehä vetäytyy ja käsi lepattaa huolestuneesti rintalastan vaiheilla naurusta. Joka on jatkuvaa. Iloluontoinen tyttö. Nauraa mille tahansa mikä ei ole makaaberia tai poliittista, välttäkää aborttikeskustelua, mutta muutoin säätila on vakio, se kantaa  häntä paikasta paikkaan eikä päinvastoin, nauru on läpitunkevaa laatua joka muistuttaa riivausta, avuntonta rypistyvää naurua, jonka keskellä on hänen käsityksensä poikkeavuudesta ja siitä mikä on noloa, harmitonta harmia jokaiselle joka elää maailmassa, joka on pelkkää väkivaltaista sarjakuvaa, kosteat silmät hakevat apua ympärilleen vilkuillen, kutsua painovoimaan, heilahduksessa puuvillaa vasten hieroutuneen rinnannipukan kutistumista, jotain muuta ajateltavaa että hän voi levätä naurunkouristukseltaan. Hauskuutta, joka lähestyy jo kivun rajoja.

Wallace nakuttaa tekstiä kuin palokärki paukkuen puuta niin, että säleet sinkoilevat holtittomassa kaaressa yltympäriinsä. Hän naurattaa ja suututtaa, vihastuttaa ja ihastuttaa sekä leikittelee ilkikurisesti niin sanoilla kuin lauserakenteillakin lukijan valppautta testaten ja kirjallisia rajoja paukutellen.
Hän vaihtaa lennosta ja estoitta tyylilajista toiseen. Lukukokemus on kuin huristelu, katkeamaton ajelusarja Linnanmäen vuoristoradan ensimmäisessä vaunussa. Räväkkää ravia, joka aika-ajoin heittää laukan puolelle. Wallacen aihepiiri on laaja siirtyen perhosen keveydellä viidakossa keskellä aukiota pönöttävästä ja viisaita viskelevästä lapsijumalasta psykiatrin pakeille kiemurtelemaan, valheellisuuden ja tyhjyyden ongelmavyyhtien purkuun ja retosteluun. Wallace ei jätä kylmäksi ja luonteva ajatuskulku sai aprikoimaan, mihin tällä "kauhukakara"-volyymillä olisi ylletykään, jos kirjailijalla vuosia riittänyt? Ihanan viuhto kokoelma!

Suomentaja Juhani Lindholm on selättänyt tämän käännösurakan luovin ja herkullisin sanankääntein ja lausein näppärän vaivattoman oloisesti meidän lukijoiden, verbaalinautiskelijoiden suureksi iloksi ja riemastukseksi; tästä kunniamaininta hänelle!  Ilkka Kärkkäisen kansi on osuvan onnistunut: välähtelevä liekki kuin Wallacen teksti!

Kiintoisasti Juhani Brander, Aamulehti 8.6.2016 ja Kyösti Niemelä Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja - teoksesta Helsingin Sanomissa 23.3.2014.


No huh-huh:

siltala