maanantai 6. kesäkuuta 2016

"Elää, ajatella, katsoa / Living, Thinking, Looking" - ex Libris...



"Elää, ajatella, katsoa", Siri Hustvedt, Otava, 2016, 462 s., suomentanut Kaisa Sivenius.

Siri Hustvedt (s. 1955) on norjalaistaustainen amerikkalaiskirjailija, taidekriitikko ja kirjallisuustieteen tohtori. Hän on julkaissut kaikkiaan kuusi romaania, runokokoelman, esseitä ja tietokirjoja.
Hustvedt asuu Brooklynissä New Yorkissa aviomiehensä Paul Austerin kanssa. (Lievelehti)

"Rakastettu kirjailija sukeltaa tieteen ja taiteen maailmaan selvittäessään ihmisenä olemisen mysteeriä. - Hän ammentaa psykologiasta, luonnontieteistä, tunnetuista ja vähemmän tunnetuista taideteoksista sekä omista kokemuksistaan kuvatessaan, millaista on elää, ajatella ja katsoa." (Takakansi)

Teos on selkeästi jaoiteltu kolmeen lukuun alaotsikoineen ja sisältää kattavan lähdeluettelon.
Varsin kiinnostava ja laaja-alaisuudessaan perinpohjainen kooste. Kaiken muun mainion annin lisäksi Hustvedtin äidin viisaat sanat: "Älä tee mitään, mitä et todella halua tehdä" ovat oiva elämännuora! Tuon kun aina muistaisi, olisi itsensä kanssa enempi Sinut.

Kirjailijalta: esseeni ovat eräänlainen mielen matka, taival kohti vastauksia, mutta olen samalla kipeän tietoinen siitä, etten koskaan ole pääsevä matkani määrään. Käytän omia kokemuksiani aivan samoin kuin toisten - oivalluksina, joista ajatus voi lähteä eteenpäin. 

Luvussa Ruumiilllistuneita näkymiä. Mitä merkitsee katsoa taideteosta. Hustvedt nostaa esiin mm. Francisco de Zurbaránin maalauksen (Kuva Wikipedia)  "Sitruunoita, appelsiineja ja ruusu", 
ei pienen - ei suuren työn ja toteaa: Värit ovat kirkkaat, mutta himmennetty taustaa vasten.
En pysty jäljittämään ensimmäisiä sekunnin tuhannesosan tiedostamatonta reaktioitani kuvaan, mutta tiedän, että se osui minuun välittömästi ja ruumiillisesti, ja jos joku olisi ollut paikalla mittaamassa sympaattisen hermostoni aktivoitumista, hän olisi todennut kiihtyneen pulssin ja lisäntyneen hikoilun ihollani ja päätellyt minun olevan kiihtyneessä mielentilassa ja tarkkaavainen. Miksi? Ja sitten seuraa Hustvedtin oma analyysi...



On huikea tunne, kun taideteos tai konsertti aikaansaa fyysisen reaktion, joka liu'uttaa ikäänkuin oman itsensä ulkopuolelle ja luo hetkellisen samanaikaisen  yhteyden kaiken olevaisen kanssa,
niin ettei mitään puutu vaan kaikki on läsnä. Sama kokemus valtaa usein mielen luonnossa kulkiessa ja maisemia havainnoidessa, kaikki tuntuu olevan täydellisesti  kohdillaan.
 
Halusta: halun kohde - halun kohde olipa kyseessä hyvä ateria, kaunis asu, auto, toinen ihminen tai jokin abstrakti asia kuten maine, oppineisuus tai onnellisuus - on ulkopuolella ja matkan päässä. Oli se mitä hyvänsä, se puuttuu tässä ja nyt. Haluilla ja tarpeilla on semanttinen ero, vaikka ne usein menevät päällekkäin.

Valvomisesta: Itse luen tätä nykyä iltapäivisin. En koskaan yöllä, sillä kirjat kiihdyttävät sisäisen kertojani eloisaan ajatukseen toisensa jälkeen. Epäilemättä yletön lukemiseni piti minut valveilla Reykjavikin yönä kauan sitten, mutta kesäkuun päättymätön päivä varmasti myös sekoitti vuorokausirytmini estäen ruumistani ilman pimeäntuloa vaipumasta rajamaahan, 
joka olisi johdattanut minut uneen. Nyt asiaa ajatellessani taisin olla ahdistuneempi uneen pääsemättömyydestä kuin mistään muusta, mikä itse asiassa pätee edelleenkin usein,
kun minua väkisin valvottaa. Onneksi niin ei käy usein. Valvojan on katkeraa kuulla lintujen aloittavan laulunsa. Vaan kuinka suloista ja auvoisaa onkaan toisaalta havahtua levollisen yön jälkeen mustarastaan korviahivelevään konserttiin....

Identiteetistä: identiteettien, samaistumisten ja halujen vyyhtiä ei käy avaaminen.
Tulemme siksi mitä olemme toisten kautta, ja minä on huokoinen, ei umpinainen kontti.
Vaikka se alkaa geenikartasta, se saa ilmaisunsa vasta ajan myötä ja ainoastaan suhteessa maailmaan.

Lukemisesta: lukeminen on sisäistä toimintaa. Se on intiimi alue, jossa mieheni sanoin
"kaksi tietoisuutta kohtaa." Lisäisin itse, että samoin kaksi tiedostamatonta,
 - Omalaatuinen totuus nimittäin on, että myös  ne kirjat joita emme enää aktiivisesti muista ovat osa meitä ja voivat kadonneen sävelmän tavoin yhtäkkiä palata takaisin.
Lukemisen osio oli erityisen antoisa ja ajatuksia herättävä. Jäin tuumailemaan, kuinka itse ja omakohtaisesti lukemisen tarpeeni ja kokemukseni sanoiksi pukisin jos niitä jollekin toiselle selventää tahtoisin... Ja toisekseen iäisyyskysymys: onko lukeminen elämäntapa vai todellisuuspakoa? Itse lukeuden ensimmäiseen koulukuntaan ja koen kotona pönöttävät kirjahyllytkin osaksi identiteettiäni.


Kokonaisuus on taattua Hustvedtia. Osin kulloiseenkin aiheeseen, yksityiskohtaan tai viitteeseen  kohdistuvan oman riittämättömän tietopohjan puutteesta johtuen vaikeaselkoinenkin, ajatuksella ja huolellisuudella kirjoitettu, erilaisia lähestymistapoja ja runsaasti materiaalia lisäajatuskulkuihin tarjoava asiapitoinen kokonaisuus ja perinpohjaisesti pohdiskeleva ehdottoman intressantti ja keskittymistä edellytävä teos.

Tervetuloa lukusille Tiina Susanna; hauskaa kun tulit mukaan taittamaan taivalta kanssani:)


"Katson ja joskus näen" tähän toteamukseen on hyvä lopettaa. Voi vain toivoa, että useammin kuin joskus näkisi...

Silmät sirrillään & aivonystyrät nyrjällään:

8 kommenttia:

  1. Voi voi mikä herkku kirjaksi. Hustvedtilta olen lukenut vasta yhden teoksen, kolme odottaisi hyllyssä... Tämä kuuostaa kyllä niin hienolta, että taitaa mennä nyt kaikkien noiden muiden 'Hustvedtien' ohi. Kiitos hienosta jutusta!

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä Kaisa Reetta ja kiitos itsellesi kommentista, joka ilahdutti! Tähän kirjaan kannattaa lähteä hyvällä lukuvireydellä ja ehdottomasti makustella sitä ajan kanssa. Nautinnollisia lukutuokioita Sinulle:)

    VastaaPoista
  3. Käyn vain tervehtimässä sinua, palaan hakemaan linkkiä ja kommentoin silloin kirjaakin. Minäkin vältän yölukuja, mutta eilen kirja vei minut yöhön.

    VastaaPoista
  4. Kiva että piipahdit; sen verran kiintoisa & antoisa teos, että jään odottamaan malttamattomana, minkälaisia mietteitä tämä Sinussa, yölukijassa herätteli:)

    VastaaPoista
  5. Unesta, asun metsän keskellä. Olen miettinyt joskus, millaista elämä olisi öisin täällä, jos olisin lahjakkaampi, että tuntisin yölaulajat. Nyt minulla on sangen monta avec sp:tä. enhän minä arjessakaan kulje silmät ummessa, vaan havannoin pientareiden kasvit.

    Uni ei ole minulle selviö. Vältän yölukemista, mutta tällä viikolla minun oli pakko lukea kirja loppuun.
    Hustvedtin kirja oli valtaisa runsaudensarvi. Viihdyin erityisesti hänen ajatuksissa, kun hän kirjoitti lukemisesta, taiteesta ja kirjallisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole uni itsestäänselvyys ja kulje kellon mukaan. Olen aamukukkuja, joten tänään sain nauttia kyyhkyn kujerruksesta ja kirjosiepon lurittelusta. Kasvien seurailu on kiintoisa harrastus ja niiden tunnistaminen oma operaationsa. Samat luvut olivat minullekin ne antoisimmat ja niiden osalta innostuin joihinkin hakuihinkin. Tästä riittää useampaankin lukukertaan. Kiitos kommentistasi ja oivallista viikonloppua:)

      Poista
  6. Minua miellytti juuri tuo omakohtaisuus. Hieman ulkopuolelta käsitelty omakohtainen kokemus on tässä se polku, jota pitkin pääse kiinni vaikkapa migreenin kokemukseen. Samalla oma kokemus ruoditaan auki tieteellisellä tarkkuudella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi ilahdutti ja Sinäpä sen kiteytit: akselilla omakohtaisuus - ulkopuolisuus kun mennään on kiinnostavuus taattu:) Kesäiloa Sinulle!

      Poista