"J.K. Tamminen on pitkän linjan rikostoimittaja. Vuodet rikosten ja rikollisten parissa ovat tehneet alamaailman salaisuudet hänelle tutuiksi. Tammisen vahvat ja toverilliset suhteet kovan luokan rikollisten - ja myös poliisin - kanssa ovat avanneet ovia maailmaan, jossa luottamus ansaitaan teoilla, ei puheilla. Autenttisuudessaan pysäyttävä aikalaisromaani avaa karun näkökulman poliisin erikoisyksikön toimintaan. Pasilan miehen keskushahamo on Helsingin huumepoliisin päällikkö, rikosykikomisario Jouko Aro,
joka on ansiomerkeillä palkittu lainvartija ja työtoverien arvostama esimies. Arolla on laajat henkilösuhteet. Hän on poliisi, joka kysyy konnalta päivän kuulumiset. Hän on mies eturintamalta. Arolle on tärkeää tulos. Kaikki keinot ovat luvallisia, mutta oikeassa mittasuhteessa.
Mittasuhteen päättää Aro. Jouko Aro on miehekäs eikä valita. Hän ei kestä paskahousuja ja nirppanokkia. Sisäministeriön vinkujat ovat Arolle liikaa, samoin KRP:n hidastelijat.
Aro ei näe yhtään hyvää syytä olla hidas. Homma on hallussa, kunnes eräänä päivänä julkisuuteen astuu kihlakunnansyyttäjä, joka kertoo: "Jouko Aroa epäillään useista törkeistä virkarikoksista.
Kyse ei siis ole yhdestä teosta, vaan tutkinnassa on ilmennyt, että toiminta on ollut pitkäkestoista. Tasoluokka on törkeä, eli kyseessä on tuhansien eurojen rikoshyöty. Uutinen on kuin isku vyön alle Arolle itselleen ja hänen alaisilleen - tai ainakin useimmille heistä. Kovan luokan rikollisten keskuudessa tieto herättää hämmennystä. Keskusrikospoliisiin piirissä olleen pikemminkin tyytyväisiä." (Takakansi)
Tapaus Jari Aarnio on ollut tapetilla pitkään ja sitä on tympääntymiseen asti revitelty ja selostettu mediassa. Kaikki tämä nyt, kun poliisivoimia entisestään supistetaan. Aprikoiden tartuin tähän Tammisen, joka omien sanojensa mukaisesti on "kuprun tehnyt yrittäjä, konna, juristi teologi ja nyt siis myös kirjailija" (Yle 4.5.2016) - esikoisteokseen, joka tarjosikin selkeäsanaisuudellaan ja riittävilla kerronnallisilla ansioillaan yhdenlaisen version tästä kuluneesta ja liki loppuunkalutusta luusta. Kirja esiintuo myös eri yksiköiden väliset yhteistyön ongelmat, keskinäisen kilpailutilanteen sekä tiedonvälityksen panttaamisen haitat ja sen usein vain yksisuuntaisen kulun. Ei mikään vuoden tulokas dekkari, kuitenkin eräs näkökulma maamme rikos- ja oikeushistorian erikoislaatuisimpaan vyyhteen ja laajaan tutkintamateriaaliin sekä eräänlainen sisäpiiriläisen kurkistus ja visio tapahtumain kulusta.
-Vuosien kuluessa rajat tullin ja poliisin välillä ovat huumekaupan osalta sulaneet.
Välillä tämä on hieman ongelmallista. Helsingin huumepoliisin rinnalle ovat kasvaneet merkittäväksi tekijöiksi Eteläisen tullipiirin uuden ajan miehet ja naiset.
Lisäksi keskusrikospoliisilla on omalla toimialallaan vastuu kansainvälisten virkamiessuhteiden hoidossa. Näin on erityisesti poliisitoimen osalta. Seurauksena on monipuolista osaamista, mutta välillä myös huomionkipeää kilpailua.
- Joskus kannattaa päästää pikkutekijä läpi. Pieniä takavarikoita on syytä välttää. Tärkeintä on suuri kuva. Jokainen nimi on tärkeä.
"Pasilan mies" valikoitui omaksi kirjasesongin kotimaiseksi dekkariesikoiseksi puolisattumalta ollen samalla pieni panos kuluvaan dekkariviikkoon.
Hyväksi lopuksi toivoa sopii, ettei tämä pitkä varjo lankea koko ammattitaitoisen ja vaativaa työtä yhä niukkenevin resurssein tekevän ammattikunnan päälle, vaan että he kaikesta priorisointitarpeista huolimatta jaksavat sinnikkäästi puurtaa yhteisen hyvän eteen ja ylläpitää turvallisuutta kaikilla saroilla!
Voimia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti