"Brasilia", Maria Manner & Teivo Teivainen, Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2016, 198 s. Valokuvat Luiz Baltar.
"Maria Manner on Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja, joka toimi lehden kirjeenvaihtajana Brasiliassa vuoden 2014. Oleillut maassa myös ennen sitä ja sen jälkeen. Viihtyy rannikon suurkaupunkien lisäksi parhaiten Amazonian sademetsissä. Työskennellyt aiemmin HS:n politiikan toimittajana, Taloussanomissa ja Ylioppilaslehdessä. Valtiotieteen maisteri, Teivo Teivainen (s. 1965) on maailmanpolitiikan professori ja tutkimusjohtaja Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Vietti vuoden 2014 vierailevana professorina Rio de Janeiron valtionyliopistossa. Asunut Etelä-Brasiliassa Porto Alegressa 2000-luvun alussa. Liftannut ja luennoinut eri puolella Brasiliaa 1980-luvun lopusta lähtien. Julkaissut useita Latinalaista Amerikkaa käsitteleviä kirjoja."(Lievelehti)Luiz Baltar on kuvajournalisti Rio de Janeirosta. Hän uskoo valokuvaukseen kriittisen ilmaisun ja aktivismin muotona ja pyrkii luomaan vuoropuhelua kuvan ja yhteiskunnallisten kysymysten välille, etenkin mitä tulee hänen kotikaupunkiinsa. (Lievelehti)
Baltarin puhuttelevat kuvat elävöittävät tekstinmyötäisesti ja onnistuneesti teosta.
"Tämä kirja on sukellus Brasiliaan. Se kertoo Etelä-Amerikan jättivaltion murroksesta ja kasvukivuista, toiveista ja pettymyksistä. Teos vie lukijan suurkaupunkien laidoille, karismaattisten saarnamiesten kirkkoihin, laakeille viljelyksille ja sademetsää halkovalle valtatielle.
Kirjailijat pohtivat kuluttamista, korruptiota, rasismia ja kansalaisten kasvaneita vaatimuksia. Miten on syntynyt poikkeuksellisen monimutkainen poliittinen järjestelmä ja ristiriitojen riivaama talous? Mitä tapahtuu, kun kymmenet miljoonat ihmiset nousevat köyhyydestä? " (Takakansi)
Teos on varsin ajankohtainen näin kesäolympialaisten alla, joiden järjestely on poikinut paljon levottomuutta, tyytymättömyyttä, korruptiota ja eriarvoistumista. Tekijät lähestyvät eri aihepiirejä paitsi asiapitoisesti ja faktoja luetellen myös kerronnallsin keinoin ikäänkuin ruohonjuuritasolta, käydyin keskusteluin ja henkilökuvin värittäen. Oma osansa on luonnollisesti jalkapallolla, joka on edelleen osa kansallista identiteettiä ja maan eri kolkkia sekä yhteiskuntaluokkia yhdistävä tekijä. Mutta ovat myös presidentit Lula ja Dilma, Petrobras, köyhimpien huonot mahdollisuudet kouluttutua huolimatta "Bolsa Familiasta", tuesta jonka ehtona oli että perheen lapset kävivät koulussa ja rokotetaan. Bolsa Familiasta tuli monilla mittareilla maailman suurin yksittäinen sosiaaliohjelma ja sen piiriin kuului 2015 14 miljoonaa perhettä, jotka saivat keskimäärin hiukan alle 50 euron avustuksen kuukaudessa. Ovat Amazonasin hakkuut, silmänkantamattomat sokeriruokoviljelmät, huumeongelmat ja väkivälta, faveloissa myös poliisin taholta. Mutta ovat myös capoiera, samba ja Rion karnevaalit, monet uskonnot ja niiden sekoitukset jne. Runsaudensarveen mahtuu elementtejä.
- Brasilialaisilla on keinonsa selviytyä maailmassa. Siinä missä suomalainen ajattelee selviytyvänsä hankaluuksista päättäväisyydellä ja luonteenlujuudella, sillä myyttisellä sisulla, brasilialainen ratkaisee asioita nokkeluudella ja älyllä. Tähän luovaan ongelmaratkaisuun ja tapaan luovia hankalissa tilanteissa viitataan käsitteellä "jeito brasileiro". Jeiton mahdollisia käännöksiä ovat muun muassa konsti, jekku, taipumus tai keino. - Jeitoon voi liittyä sääntöjen kiertämistä tai venyttämistä omaksi hyväksi, mutta yleisesti ottaen se on kekseliäs ja improvisoitu tapa hoitaa jokin tilanne. Se on ennen muuta keino selviytyä odottamattomassa tai hankalassa paikassa ja epäoikeudenmukaisessa yhteiskunnassa.
Tämä kirja on sydäntä lämmittävä, iloisen lämpimiä muistoja esiinkutsuva ja hauskuudessaan melkoinen tietopaketti eri perspektiiveistä kaikille meille nojatuolimatkailijoille, joiden sydän kuten omani, sykkii Brasilialle ja joiden sielu on jäänyt vaeltelemaan silmänkantamattomille praioille Porto de Galinhasiin, "Kanojen satamaan", jonne myös viimeiset orjalaivat purkivat lastinsa. Sekä Recifen mijoonakaupungin tornitalojen varjoihin ja Olindan maalauksellisille kujille, ja jotka on kiepattu mukaan istumaan illanviettoon keskelle katua polkaistuun hauskahetkeen. Meille jotka olemme tavanneet ahkeria ja työteliäitä ihmisiä, saaneet kokea paljon kauneutta, ystävällisyyttä, iloa ja koko olemuksen täyttävää naurua, pursuilevaa ja luontevaa elämäniloa, nähneet favelat ja katulapset ynnä parempiosaisten runsaan vaurauden merkit, kokeneet luonnon värikylläisyyden ja monimuotoisuuden, rankkasateen, lämmön ja auringonloiston...
Tuleville potentiaalisille kanssalukijoille: juonikasta Brasilianreissua & boa viagem sekä kirjoittajille; muito obrigada!!
"Päiväntasaajan eteläpuolella ei ole syntiä". Näin on todennut hollantilainen teologi Kaspar van Baarle. Tuon haluaisin uskoa; joten
jeito brasileiron hengessä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti