Nocturne...

Eino Leino 3.7.1903:

NOCTURNE

”Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhotuu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
omani on Hiiden vuoren kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.”

                           


Uljaat uroomme kätkekööt autonavaimensa mummon kukkapurkkiin, pitäkööt sepaluksensa suljettuina sillä pakollisella yöllisellä venereissulla, saunokoot nahkansa punaisiksi, pähkikööt jalkapallot, naiset ja autot, mutta pitkööt juomat raikkaina ja  grillit pihvinkuumina.
Me tytöt sipaisemme kukkasen korvan taa, kirmaamme paljain varpain kosteassa heinikössä hiukset lainehtien kuin syksyinen viljapelto, otamme omaksemme auringonlaskun ja nousun ja olemme kesän lapsia tässä ja nyt... Kun sitten keskiyöllä varoen kurkistamme peilityyneen vedenpintaan, niin kenenkäs kuva - jos ei  yllätys yllätys -  oman armaan, uljaan uroon - meille sieltä  ilkikurisesti silmää iskien heijastuu:)  Aistein avoimin,

juhlavaa juhannusta: