"Hola Runoja!", Harry Kiianen, Nordbooks, 2015, 94 s.
Harry Kiianen oli ennestään minulle täysin tuntematon suuruus enkä varmaan myöskän edusta parasta mahdollista kohderyhmääkään, mutta kun uppo-oudon suomalaisen hengentuotoksen nimi on Hola!, niin sehän valikoitui matkaan jo kieltä ja kulttuuria kohtaan tuntemani lukkarinrakkauden vuoksi. Mainiosti oivallettu kansi.
Ensimmäinen runo Tango alkaa näin: "Haista sinä vittu sä et tiedäkään..." V-alkuisten ja muiden navanalussanojen viljeleminen ja käyttö on yleensä simppelisti näyttö ilmaisuvoiman puutteesta ja sanavaraston sekä hengen köyhyydestä aiheuttaen typääntymistä, vaan ei hätkähdytä eikä heilauta niin pätkääkään. Jokin tässä intuitiivisesti kuitenkin kutkutti ja jatkoin urheasti paria runoa pitemmälle. Ja luin teoksen itse asiassa lopulta pariin kertaan. Koulukiusaamisosio = suorasukaista tunteenpurkua & tärkeää asiaa!
Koko Elämä
Hommaat koiran
kävelet sen kanssa
rakastat sitä
se kuolee aikanaan.
hommaat toisen koiran
kävelet sen kanssa
se kuolee aikanaan
hommaat kolmannen koiran
kävelet sen kanssa se kuolee
sitten sinä kuolet
siinä se
Näinpä! Eihän tässä elegian tai lyriikaan riemuvoittoa juhlita eikä varmaan tavoitellakaan, mutta tietyiltä osin raa'anrempseää, rehellisenoloista revittelyä, mikä sekä riemastutti että huvitti!
Näin mummoperspektiivistä arvelen, että pojassa on potentiaalia...
Olin niin väsynyt
Olin niin väsynyt
että silmälasini räjähtivät
Tuttu tunne, joten
Poks-poks:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti