James Ellroy ei enempiä esittelyjä tarvitse, mutta repetitio etc. " Langenneiden enkelten kaupunki liekehtii korruption ja roturistiriitojen saastaisessa tulessa. Joulukuussa 1941 Amerikka kiehuu toisen maailmansodan partaalla ja rodulliset jännitteet kärjistyvät japanilaisten pommittaessa Pearl Harboria. Iskua edeltävänä päivänä Los Angelesista löytyy raa’asti murhattu japanilainen perhe. Tapaus vaikuttaa rituaaliselta itsemurhalta mutta kaikkia se ei vakuuta. Rikostutkinta asettaa vastakkain kunnianhimoisen William H. Parkerin, joka on tuleva poliisipäällikkö, moraalittoman ylikonstaapeli Dudley Smithin, japanilaisen rikoskemistin, joka on valmis tekemään kaikkensa välttääkseen internoinnin, ja ilmiantajana toimivan nuoren naisen. Langenneiden enkelten kaupunki räjähtää ja murhia ympäröivä poliittinen myrsky paljastaa korruption likaisen ja veren tahriman sielun. James Ellroyn ylistetty Los Angelesin kvartetti käsittelee Los Angelesin alamaailmaa ja korruptoitunutta poliisilaitosta 1950-luvulla. Perfidia aloittaa uuden kvartetin ja sijoittuu edeltävälle vuosikymmenelle valaisten aiemmista kirjoista tuttujen hahmojen menneisyyttä." (Kustantaja)
Dekkarikirjallisuus on minulle ollut James Ellroy + muut, joten melkoisin odotuksin tartuin tähän uusimpaan. Ja pääsin kuin pääsinkin aina sivulle 374. Ellroyn kynä piirtää siinä määrin säälimätöntä, väkivaltaista ja todentuntuista, joskin myös fiktiivistä jälkeä sekä lähihistoriasta, Yhdysvaltain politiikasta että Los Angelesin poliisikunnasta lähinnä korruptoituneena ja kuitenkin legitiiminä "rikollisorganisaationa", että vain mielikuvitukselliset rajat tulevat vastaan. Henkilökuvauksen paksuudella kuin ei myöskään varsinaisella juonen pyörityksellä tässä pullistella, mutta ihmismielen raadollisuudesta ei jää sitten niin epäilyksen häivääkään Ellroyn pitäytyessä tyylilleen uskollisena. Puhdas rikosromaanihan tämä ei suinkaan ole.
Mutta, mutta lukukokemus alkoi hiljalleen takkuilla kerronnan polkiessa paikoillaan, väsähdin japseihin, kinkkeihin ja väkivaltaan; ja tuli vankka tunne siitä, että ollaan nousemassa perä edellä puuhun... Miksi näin kävi, en osaa tarkemmin analysoida enkä eritellä, ja kirja jäi keskenlukuiseksi. Silti, ei unohdeta: Perfidia
Mieleeni nousi kysymys, jonka aikaa sitten eräs lapsi pää kallellaan esitti:"Mitenkä se oikein on, synnytäänkö sitä vihollisiksi, vai kuinka se oikein tapahtuu?"
Hämillään:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti