"Kotimaiset ja ulkomaiset huippukirjailijat pureutuvat uusilla ja yllättävillä tavoilla meitä kaikkia koskettavaan aiheeseen - seksiin.Granta-aikakauskirjan neljännessä suomalaisessa numerossa käsitellään monenkirjavia seksuaalisia suhteita, sukupuolten välisiä valtarakennelmia, pornon katsomista ja seksuaalista identiteettiä. Kirjoittajina muun muassa Aina Bergroth, Timo Hännikäinen, Tommi Liimatta, Sayaka Murata, Erkka Mykkänen, Chinelo Okparanta, Eeva Rohas, Tiitu Takalo ja Jeanette Winterson." (Kustantaja)"Jos seksuaalisuudessa voi olla kyse komediasta, ei tragediakaan ole koskaan kaukana – etenkään silloin, kun ihmisen seksuaalisuus törmää yhteisön asettamiin rajoituksiin. Ääriesimerkki tästä tulee esiin Chinelo Okparantan novellissa, joka kuvaa kahden naisen välistä suhdetta Nigeriassa – maassa, jossa homoseksuaalisuus on lailla kielletty. Timo Hännikäinen puolestaan käsittelee esseessään sitä, miten yhteiskunta raaistuu, kun seksuaalinen haluttavuus asetetaan ihmiselämän korkeimmaksi päämääräksi." (Komediasta tragediaan, Aleksi Pöyry)
Kuusitoista kirjoittajaa ja yhtä monta hengentuotetta re: seksi. Seksi, sex appeal, kuten erotiikkakin hienoviritteisyydessään osoittautuu varsin kinkkiseksi teemaksi ja varsinaiseksi sudenkuoppasuoksi. Selkeintä ja yksiviivaisinta ilmaisua tarjonnee genressä, tässä ilman sen suurempia moraalis-eettis-esteettisiä kannanottoja tahi omaamatta laajempaa tuntemusta eli lähinnä silkan oletusarvoisesti (silti painottaen, jotta kaikessa kanssakäymisessä aina pitäisi olla kyse vain ja ainoastaan siitä, mitä kaksi tai useampi aikuinen ihminen yhteisestä sopimuksesta vapaaehtoisesti tekee, vaikkei niin suinkaan useinkaan ole asianlaita) puhdas, "rehellinen" porno, ilman verhoiluja, kiertoilmaisuja ja teennäisyyttä vaan suoraan sinä itsenänsä.
Seksin määritelmä jo sinänsä on varsin laaja ja pitkälti subjektiivisuuten perustuva, mikä myös näkyy Grantan teksteissä. Kokoelman tyylikkäintä ja laadukkainta antia on ilman muuta Mark Dotyn Mistä ei voi kirjoittaa. Timo Hännikäinen puolestaan kritisoi seksuaalisen haluttavuuden ylivaltaa mm. seuraavasti: "Hyvännäköiset ihmiset ovat korvanneet ansioituneet ihmiset kulttuurisina suunnannäyttäjinä. Ennen ihailun kohteeksi päästäkseen piti tehdä merkittävä taideteos tai uraauurtava tieteellinen läpimurto, osoittaa urheutta sodassa, auttaa köyhiä tai menestyä urheilussa. Nykyään pitää vain olla kaunis ja seksikäs. Ja ne, jotka eivät sellaisia ole, yrittävät kaikin keinoin sellaisiksi tulla." On siinä ulkonäköpainetta kerrakseen olla "timmi ja karvaton" Angstinsa & Weltschmerzinsä kanssa kamppailevalle nuorelle ihmiselle!
Tärkeä esiinnosto, josta hatunnosto Hännikäiselle!! O tempora, o mores, sanon minä.....
Jotain hellyttävän tutunomaista on myös Sayaka Muratan kertomuksessa Siisti liitto: "Sinä ja minä olemme molemmat siistejä eläimiä, emmekä ole koskaan toistemme tiellä. Eikö se olekin hyvä?
Se on todella hyvä. Tietenkin miehessäni on myös minua ärsyttäviä piirteitä: hän esimerkiksi vaihtaa uuden vessapaperirullan ennen kuin vanha on lopussa ja pinoaa likaiset astiat sen mukaan, miten ne sopivat päällekkäin, eikä sen, miten rasvaisia ne ovat, kuten minusta olisi parasta.
Hänen pikkuvikansa eivät kuitenkaan rasita minua, ja veikkaan sen johtuvan järkevästä etäisyydestä, jonka säilytämme välillämme." Jep.
Lieko tässä koosteessa ollut kuningasideana uida Fifty Shadesin vanavedessä laajemman lukijakunnan päiväuniin & suosioon ja suurempien myyntilukujen tavoittelu?? Idea koota saman teeman alle yksien ja samojen kansien väliin eri kirjoittajien näkemyksiä on toki mitä mainioin! Hauskinta on ilman muuta kuitenkin itse kansikuva: lompsa hilpeän humoreskisti levällään kainona odotusarvona siitä, että sisällöstä ikääkuin yhtä hauskasti avautuu ns. koko Ranska ja Reininmaa... Valitettavasti näin ei käy ja tämä nelonen jäi kyllä minulle heppoisen, hajanaisen höttömäiseksi, auttamatta edeltäjiään heikommaksi koosteeksi. Ensi kerralla: jos ei hyvin, niin paremmin sillä Voltairen mukaan: ”Le mieux est l'ennemi du bien.”
Harmittelee:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti