"Kumpi painaa enemmän, usko vai oikeus elämään? Naistuomari joutuu tekemään vaikean ratkaisun Britannian johtavan nykykirjailijan vavahduttavassa romaanissa.Kiperiä kiistoja työkseen ratkova perheoikeuden tuomari Fiona Maye ajautuu omassa pitkässä avioliitossaan vaikeaan tilanteeseen. Hänen miehensä ilmoittaa yllättäen haluavansa solmia kypsällä iällä ulkopuolisen suhteen nuorempaan naiseen. Samaan aikaan Fiona ylittää ammattietiikan rajat sekaantuessaan tapaukseen, jossa leukemiaan sairastunut alaikäinen Jehovan todistaja kieltäytyy verensiirrosta. Mihin pisteeseen saakka ihmisellä on oikeus päättää omasta elämästään?" (Kirjan lievelehti)
Otetaan leukemian vuoksi välitöntä verensiirtoa tarvitseva, niukasti alaikäinen poika Adam,
jonka vanhemmat ja potilas itse kieltätyvät toimenpiteestä uskonnolliseen vakaumukseensa vedoten ja perheoikeuden 59-vuotis tuomari Fiona, jonka aviomies, antiikin kirjallisuuden professori Jack ilmoittaa äkisti haluavansa vielä kerran heittäytyä hurmiollisen intohimon pyörteisiin nuoren tilastotieteilijä Melanien syleilyssä, niin otetaan samalla tietoinen riski ajautua auttamattomasti kioskikirjallisuuden saralle. Kun puikoissa on McEwan näin ei käy, vaan hän onnistuu solmimaan nämä erilliset aihepäät yhteen kauniiksi, värikylläiseksi ja älyperäiseksi keräksi, josta lukijalle jää kerittävää ja purettavaa varsin kiintoisan lukukokemuksen verran. Kerronta kulkee vaivatta pohdiskelun suvannoissa viipyillen ja lukijalleen mietiskelymahdollisuuksia tarjoten; päähenkilö Fionan tuntoja ikäänkuin sisältäpäin availlen ja myötäillen. Oikeussaliosioiden istunnotkaan eivät pitkästytä eivätkä haukotuta, vaan ovat luonteva osa kokonaisuutta.
Teos oikeuttaa paikkansa nykykirjallisuuden keskiössä ja sijoittuu kevätkauden omalla lukurintamallani ilman muuta sen helmiin. Juhani Lindholmilta ilmava ja vivahderikas käännös. McEwanin kirjalliset ansiot ovat kiistattomat ja tässä teoksessa hän tuntuu jotenkin palaavan juurilleen, tiiviimpään ja pelkistetympään kerrontaan. Teema sivuaa myös meilläkin ajankohtaista kysymystä, oikeudesta jättää lapsi rokottamatta ja sen seuraamuksista samoin kuin ihmisen oikeudesta päättää omasta elämästään sekä päättää oma elämänsä...
Henkilökohtaisesti näen sen näin: verensiirto voittaa vakaumuksen, rokottamattajättäminen = vastuuttomuutta ja pro eutanasia, mutta silti
pähkittävää piisaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti