Hening Mankell ei esittelyjä kaipaa. "Vuoden 2014 alussa hän sai kuulla sairastavansa syöpää. Synkän sairauskertomuksen sijaan diagnoosi innoitti hänet kirjoittamaan väkevän manifestin elämälle. Kirjoituksissaan Mankell palaa lapsuuteensa, levottomaan nuoruuteensa ja Afrikassa vietettyihin vuosiina. Hän ruotii suhdettaan uskoon, taiteeseen ja äitiin, joka hylkäsi hänet. Henkilökohtaisten asioiden rinnalla kulkevat universaalit kysymykset. Mankellin kirjoitukset tiivistävät humaanin ja oikeudentuntoisen maailmannäkemyksen." (Takakansi)Fragmentteja:
-" Kaksi käsitettä tiivistää kaiken, mitä on ollut, ja luultavasti myös kaiken, mikä on oleva: hengissä säilyminen ja tuho.
-Kunnioitan ihmisiä, jotka uskovat tuonpuoleiseen elämään, mutta en ymmärrä heitä.
Tuntuu kuin uskonto olisi pelkkä puolustus sille, ettei hyväksy elämän ehtoja.
Tässä ja nyt, ei muuta. Siinä piilee elämämme ainutlaatuisuus, ihmeellisyys.
Ensimmäisessä kirjassani, jonka kirjoitin 1973, on virke: Kun kerran sylkäisee mereen, niin siinä on ikuisuutta omiksi tarpeiksi. Olen samaa mieltä yhä, yli 40 vuotta myöhemmin.
- Olemme kehittäneet ties kuinka monta henkiinjäämisstrategiaa. Mutta menestyksemme taustalla oleva perustava voimanlähde on meissä asustava elämänhalu ja elämänilo. Jos ne yhdistää meissä alati läsnä olevaan uteliaisuuteeen ja tiedonhaluun, saa kuvan ihmisen ainutlaatuisesta kyvystä."
Pohdiskeleva oivaltava, elämänmyönteinen ja kaunis kolmeosainen teos. Mankell ottaa lukijansa mukaan herpaantumattoman mielenkiintoiselle taipaleelle ja tekee sen vaivattoman oloisesti samalla intensiteetillä ja taituruudella kuin aina ennenkin! Lukiessa aika ja paikka häipyivät pois. Mielestäni Mankell tietää ja tarjoilee lukijalleen Ihmisenä olemisesta kaiken oleellisen...
"Jumala, anna sieluni kypsyä, ennen kuin se korjataan", Selma Lagerlöf Ajomies, siteeraa Mankell ja kehottaa olemaan välittämättä uskonollisesta pohjavireestä.
Muhitellen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti