"Chilikirja", Jukka Kilpinen, Tommi Hietavuo ja Teija Aaltonen, Gummerus, 2015, 157 s.,
kuvat Jukka Kilpinen, ellei toisin mainita, ulkoasu ja taitto: Eveliina Rusanen.
"Matka chilien maailmaan on kiehtova kuin kurkistus kaleidoskooppiin. Se taikoo esiin yhä uusia näkökulmia ja koukuttaa harrastajansa nopeasti. Erilaisten lajikkeiden joukosta on helppo löytää omansa: ikkunalaudalle, parvekkeelle, puutarhaan ja kasvihuoneeseen. Chilitarinat ja maaesittelyt syventävät ymmärrystä kiehtovasta kasvista. Valokuvissa hehkuvat monenmuotoiset chilin hedelmät, joiden värikirjo on lainattu suoraan sateenkaaresta. Makumaailman vivahteet ovat loppumattomat: pippuria, omenaa, limeä ja umamia. Maukas ja terveellinen kasvi nauttii kestosuosiosta. Etelä-Amerikasta kasvi on matkustanut ihmisten seuralaisena muillekin mantereille. Suomesta on tullut chilin ihmemaa! Chilin sanansaattajina Jukka "Fatalii" Kilpinen, Tommi "Aji Inferno" Hietavuo ja Teija Aaltonen." (Kirjan takakansi)No tässäpä pirtsakka ja kattava tietopaketti kera hervottoman väripläjäyksen meille punaisen paholaisen vannotuneille ystäville! Teos tekee hyvää sielulle & sydämelle, sillä kuten kirjoittajat toteavat:" Chili ei ole pelkästään mauste eikä kasvi - se on kokonainen elämäntapa." Ja sitä se on meille ollut siitä alkaen, kun ensimmäinen chili kaupanhyllyltä mukaan lähti. Eipä ole montaa ruokaa, jota ei chilillä keittössämme ryyditettäisi ja terävöitettäisi. Tapana onkin tokaista:
"Nyt chilityttää" ja ei kuin vaikka Hotchilipastan vääntöön. Männä talvena "Pimientos de Padron" naposteltiin jo klassikkoalkupalana ja jännättiin, kummalle se joka kymmenes "riiviö" tällä kertaa napsahtaisi. Erilaiset Fruterioiden tarjoamat uutuusmallit tulivat myös kokeilluiksi.
Varsinainen kasvatuspuoli alkoi meillä ikkunalauta - parvekemallisena vuosi sitten, sijoittuu tarkasti Vaarin tontille ja toiminta-alueelle sekä lepää hänen vankoilla harteillaan ja vastuualueellaan. Jaa-a, eitteikö meillä pilkkuja viilailla?? Jaa-a, etteikö turha tarkkuus olekaan taiteellista kypsymättömyyttä? Itse osallistun harrastukseen vain ja ainoastaan aputyttönä, mutta hanttihommiin tarpeellisena sellaisena, kasvustoja pois tuuletuksen alta siirrellen, aurinkoon ja varjoon ees-taas vaihdellen sekä ennen kaikkea innokkaasti taimien venymistä varroten ja vahtien. Padronin siemenet ovat parhaillaan lampun alla ja toisaalta seurataan, josko ravinteenannon myötä myös talvehtineisiin rankoihin eloa pilkahtaisi. Ne kun jäivät kotimiehiksi oman onnensa ja Esikoisen käyntien yhteydessä suorittaman kastelun varaan, mutta sitä ennen ne helteisenä viime kesänä loihtivat parvekkeestamme varsinaisen vehmaan ja varjoisan viidakon.
Harmitonta & hauskaa puuhaa, joka vie mennessään!
Chili con carnen liedellä iloisesti poristessa & massun kurniessa,
tohkeissaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti