"Stoner", John Williams, Bazar 2015, 306 s., esipuhe John McGahern, suomentanut Ilkka Rekiaro, etukannen kuva Getty Imagines/Stephen Carret Photography.
"John Williams syntyi Itä-Teksasissa 1922. Jo lukioaikana hän innostui englannin kielestä ja kirjallisuudesta.
Hänen isovanhempansa olivat maatyöläisiä ja hänen isäpuolensa työskenteli paikallisen postin talonmiehenä. Reputettuaan yliopiston alkuopinnoissa hän liittyi armeijaan ja palveli toisen maailmansodan aikaan Intiassa ja Burmassa. Sotaveteraanien paluuta helpottamaan säädetty laki mahdollisti sen, että Williams kykeni opiskelemaan Denverin korkeakoulussa ja saavuttamaan tohtorintutkinnon Missourin yliopistossa, jonne Stoner-romaanikin sijoittuu. Samalla kun Williams työskenteli kirjailijana ja runoilijana, hän toimi tutkijana ja opettajana Denverin yliopistossa. Hän oli yksi luovan kirjoittamisen opetuksen uranuurtajista. Williams jäi eläkkeelle 1985 ja kuoli 1994.
William Stoner kasvaa maalaistalon poikana Yhdysvaltojen Keskilännessä, pääsee opiskelemaan ja löytää alan, joka kiehtoo häntä: englannin kielen ja kirjallisuuden.
Stoner menestyy opinnoissaan, valmistuu maisteriksi ja saa opettajan viran yliopistolta. Hän menee naimisiin, saa lapsen ja opettaa vuosikymmenten ajan, mutta elämä tuottaa vain pettymyksiä. Stonerin ainoat intohimot ovat rakkaus ja opiskelu,
ja hän tuntee epäonnistuneensa molemmissa." ( Kustantaja)
Jo kirjan jyhevä kansikuva herätti uteliaisuutta ja mielenkiinnon, jota jäntevä, runollinen ja osin raastavan riipaisevakin kerronta kauttaaltaan piti yllä. Laadukasta kynänkäyttöä sekä kirjailijalta että suomentajalta. Tarinankulkua en käy tässä sen tarkemmin avaamaan, sillä kyseessä on teos, joka ehdottomasti ansaitsee oman kulloisenkin, ainutkertaisen ja subjektiivisen lukukokemuksensa. Williams kertoo yhden pienen ihmisen suuren tarinan oivaltavasti, ja elegantin pelkistetysti kaikennieleviin tunnekuohuihin sortumatta.
Tarina on toden- ja aidonoloinen myös aikakauden piirtoineen ja yliopistomaailman akateemisine koukeroineen ja kiemuroineen, luontokuvausten tarkkuutta unohtamatta. Eivätkä Stonerin kokemat pettymykset, innostuksen hetket, rakkaudettomuus ja rakastaminen - yksinkertaisesti kaikki se, mistä ihmisen elintaival intohimoineen pahimmillaan ja parhaimmillaan rakentuu - jätä ulkopuolelle tahi kylmäksi, vaan aiheuttavat heijastuksenomaisia häivähdyksiä ja peilautumisia omiin tuntoihin ja kokemuksiin. Oiva osoitus ja taidonnäyte siitä, kuinka pelkistetty kerronta kantaa läpi tekstin, kun asialla on Willamsin kaltainen taituri ja sananiekka. Tähän teokseen ei ole kerrassaan mitään lisättävää eikä mitään poisotettavaa; kaunokirjallisuutta isolla K:lla
"Butcher's crossingin" suomennoksen on Bazar luvannut myöhemmin ja hyvä niin!
Täysin myytynä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti