torstai 26. toukokuuta 2022

Jukka Hakala: "Valheet joihin uskomme" - ex Libris...

"Valheet joihin uskomme", Jukka Hakala, WSOY, 400 s., kansi Tuomo Parikka.

"Jukka Hakala  (s. 1968)  on brändiammattilainen ja liikkeenjohdon valmentaja, joka on julkaissut useita kiitettyjä viestinnän tietokirjoja. Valheet joihin uskomme on hänen ensimmäinen romaaninsa." (Lievelehti)

 

                                                              ©Lari Järnefelt 
 

”Pahimpia ovat tarinat, joita kerromme itsellemme. Mihinkään ei ole niin helppo uskoa kuin omiin valheisiinsa.”
Nelikymppinen Aki saa yllättävän tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä.
Opintojaan päättävä Laura tekee kahta työtä ja hautoo suuria suunnitelmia. Häikäilemättömällä HP:llä on jo kaikki, silti hän haluaa vielä enemmän. 
Kaikki kolme joutuvat pohtimaan valintojensa merkityksiä pohjia myöten.

Valheet joihin uskomme on kertomus unelmista, kunnianhimosta ja bisnesmaailman likaisesta pelistä. Mikä on oikein ja mikä tavoittelemisen arvoista? Koukuttava, hauska ja syvästi inhimillinen romaani löytää modernista työelämästä purevan satiirin ainekset." (Takakansi)



Mainio kansi, joka kuvaa sisältöä osuvasti ja heittää silmillemme relevantin kysymyksen; kuka tai mikä meitä ihmisiä oikein naruissa pitelee ja hyppyyttää kuin sätkynukkeja? Mikä on ympäristön ja/tai yhteiskunnan paine tavoitteidemme muodostumisessa ja mikä osuus on omalla mielellä ja itse asettamillamme tavoitteilla pyrkimyksissämme ja riennoissamme? Entäpä trendikkään itseohjautuvuuden merkitys menestymiselle elämässämme?

Aki tiesi :  -  että lennokkaan visioinnin ja paskanpuhumisen raja on häilyvä. 
 Nyt piti vain uskaltaa ajatella ilman pidäkkeitä. Piti vain kehdata, vaikka välillä vähän hävettikin.  Hän antoi mennä.
 
Aleksi:   ja hänen kaksi kollegaansa vannoivat ketterän toimintamallin nimeen,  
he olivat kuulemma ensimmäinen agilesti toimiva toimisto, kaikki heistä olivat sertifioituja scrum-mastereita, Aleksi oli toimitusjohtaja ja siksi pikkutakissa, AD:lla oli pipo ja maripaita, tekkipuolesta ja koodista vastaava kaveri näytti siltä kuin olisi iltatöissä metallibändissä. Alan konventioiden haastaminen ei yltänyt pukeutumiseen.
 
Teos on herkullinen ja raadollinenkin nykyliike-elämän kuvaus eloisine henkilökuvauksineen ja ihmissuhdekiemuroineen, pyrkimyksineen!
Paljon on virrannut vettä joessa ajasta ennen 1990-lukua, jolloin isoviikate leikkasi yhteis-  ja yrittäjäkuntaa. Ajasta, jolloin kättä-päälle -sopimukset olivat ihmisen mitta ja sitovammat kuin nimi paperissa, ja jolloin johtamiskulttuuri etenkin vanhoissa suurfirmoissa oli "hienostunutta", selkeälinjaista ja selkään puukottamatonta, joskaan ei vailla tervettä kilpailuhenkeä...

Aki & Laura: - Nyt kohtalo oli heittänyt Akin tielle Lauran. Hekin olivat eri maasta, eri aikakausilta. Akista tuntui, että hänen piti koko ajan vähän esittää, olla ikäistään nuorekkaampi, varoa sanomisiaan tai pinttyneitä tapojaan.
 
- Korson solussa Aki oli näytellyt karskimpaa, puhe täyttyi kuin huomaamatta kirosanoista ja keksityistä naisseikkailuista. Nyt hän opiskeli Lauran maailmaa, googlaili Lauran keskusteluihin heittämiä käsitteitä ja tutkijoita ja kirjoja sekä määritelmiä pakenevia musiikkityylejä, painoi niitä mieleensä, jotta olisi seuraavalla kerralla taas vähän enemmän kartalla, vähän enemmän kiinni ajassa.
 
- Aki oli sekaisin Laurasta. Ei hulluna vaan sekaisin. Hän ei uskaltanut ajatella,
 että heistä syntyisi jotain, hän ei uskaltanut miettiä heitä edes "heinä", ei osannut kutsu sitä mitä heidän välillään ikinä olikaan suhteeksi. - Aki ei tiennyt mitä tekisi ja syytti siitä keski-ikää...

Vauhdikas, sisältörikas ja nasevasti kirjoitettu  teos, joka jättää aprikoimaan!
Niinpä, noin laajemmassa mielessä olemmeko me, Sinä ja minä luonnoltamme ja elämässämme  mallia vakaasti portaalta ja pallilta toiselle askel kerrallaan vai uskaliaita hyppääjiä start- up  -malliin? Elämän marionetteja? Ja jos, niin kuka ja mikä lankojamme pitelee?
 
Hämmästelee & kummastelee ykskin  pieni Telluksen tallaaja:

10 kommenttia:

  1. Uskalsin hypätä ja olen siitä kiitollinen. Vähempikin riittää elämässä. Joskus oravanpyörä liikkuu liian lujaa, eikä sitä jaksa.
    Mukavaa Helatorstaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan kommenttisi täysin ja ilomielin! Mitä siitä, että joskus menivät polvet ruvelle, kun on ratkaisut ovat osoittautuneet näin pitkässä juoksussa oikeiksi valinnoiksi, joten mitäs me hurjapäät.

      Kiitos kommentistasi, oloisaa Helatorstaita ja loppuviikkoa Sinulle:)

      Poista
  2. Kiinnostavia teemoja ja paikkoja kuten Korson solu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Teoksessa tosiaan oli, mitä pureskella ja pohdiskella ja minkä parissa viihtyä.
      Korso on mainettansa parempi, joskin keskustan uudistus tulee tarpeeseen ja ympäristö on viihtyisää pienkerrostalo- ja omakoti-rivitaloaluetta.

      Poista
  3. Pelejä ja petoksia kannattaa tarkkailla, itsepetos aikamoinen ilmiö sekin. Kirjan nimestä tuli mieleen mennävuosien Games People Play... monenmoista psykologiaa sisältää ihminen, sekä itsessään että sosiaalisena olentona.

    Hyvää helatorstaita, kävin tarkistamassa oliko se se päivä joksi sitä uumoilin... kyllä; googlaamalla selvisi että että on Ascension Day eli ylösnousemisen kunniaksi. (Tämä viitaten oman blogini kommenttilootaan. Kiitos taas kerran virkistävästä jutustelusta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsepetos se melkoinen peto onkin. Totta: ihminen on monimutkainen toimija.

      Kiitos itsellesi sekä kommentistasi että valoisista ja energisistä postauksista sarjasta jaettu ilo sekä mukavaa loppuviikkoa tihkusateen helliessä luontoa ja puhdistaessa ilmaa!

      Poista
  4. Minua jotenkin kammottavat tällaiset työelämän kuvaukset. En rohkene lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki! Aika paljon on työelämä toimintatapoineen ja -kulttuureineen muuttunut siitä kun itse vielä ns. sorvin ääressä olin, eikä välttämättä vain edukseen...

      Poista
  5. Vauhdikas kirja varmasti, mutta ei ehkä minulle, koska en ole enää työelämässä. Inhoan muuten sanaa ketterä yritysmaailmassa! Minä asun Korson lähellä oikein kivalla omakotialueella. Korsossa käyn vain kaupassa ja kirjastossa 😊

    Kiitos kommentistasi Suomen ruokahistoriaan, onnistuin deletoiman sen - minä tai tämä oikutteleva bloggeri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhdikasta menoa, ei käy kateeksi nykypäivänä työelämässä olevia kaikessa sen hektisyydessään ja "ketteryydessään".

      Tuo ruokahistoria oli mielenkiintoinen kattaus, joten kiitos itsellesi ja mainiota viikonloppua!
      PS. bloggerin kanssa tuntuu moni meistä nyt olevan riidoissa(:

      Poista