Aleksandrs Čaks: "Sydän jalkakäytävällä" - ex Libris...

"Sydän jalkakäytävällä", Aleksandrs Čaks, Paperiporo, 2021, 117 s., suomentanut Mirja Hovila.

Aleksandrs Čaks (1901-1950), runoilija Jumalan armosta, syntyi ja kuoli Riiassa, joka kuului ensi  Venäjään, sitten itsenäiseen Latviaan ja lopuksi 

Neuvosto-Latviaan. Hänen lyhyt elämänkaarensa heijastelee oman aikansa muutoksia ja mullistuksia hyvässä ja pahassa, Runot, novellit, lehtikirjoitukset, krittiikit ja kannanotot kertovat sivistyneestä, monipuolisesta ja inhimillisestä miehestä, jonka ääni kuuluu edelleen vahvana." (Lievelehti)

 

                                                      ©Latvian kansallisarkisto

"Raitiovaunu, jäätelö, ruislimppu, vesiränni ja nappipeli. Puistokatu, katukivi, lamppu, roskalaatikko, kioski ja hautausmaa. Ajuri, katupoika, talonmies, lehtimummo, ilolintu, merimies ja kauppias. Rakkaus ja kaipaus. 

Näistä ja monista muista aiheista on syntynyt Aleksandrs Čaksin runoista ja novelleista suomennettu valikoima. Čaks (1901–1950) oli Latvian ensimmäinen urbaani runoilija ja modernismin edelläkävijä.

Neuvostoaikana Čaks valjastettiin järjestelmän palvelukseen. Sensuuri ja painostus mursivat hänen terveytensä – sydän ei kestänyt. Čaksin laajaa tuotantoa on tutkittu paljon, ja monet runot on sävelletty. Hän on edelleen Latvian rakastetuimpia runoilijoita" (Takakansi).

 

 

Ensihipaisu Čaksin tuotantoon tapahtui Heli Laaksosen versioin varustetun Poimit sydämeni kirjahyllystä  Runovuoropuhelu teoksen seurassa hykerrellessä. Esittelyn perusteella  Čaks vaikutti mielenkiintoiselta tuttavuudelta semminkin, kun latvialainen runous oli itselleni tutkimatonta ja tuikituntematonta aluetta, joten odotusarvo oli korkealla lähteä tarkistamaan, pitävätkö suomentaja Mirja Hovilan seuraavat houkuttelevat alkusanat paikkansa:

 

- Čaks kuvaa usein aisteja ja värejä- ja miten intensiivisesti, värikkäästi, epätavallisin siveltimenvedoin! Usein korostuvat tuoksut ja hajut, 

mikä näkyy myös valikoimani novelleista. Čaksin kielikuvat ovat epätavallisia, ja monesti runo päättyy yllättävästi, kuin hän äkkiä vaihtaisi puheenaihetta. 

Runot ovat kuin impressionistin taulut...

Makupaloja ja otteita: ensimmäinen1920-luvun lopulta ja julkaistu1991, toinen Tänä iltana ja kolmas Tunteet ja järki:

-  Minä olen vain kadun ja bulevardin jatke. 

Kun kävellessäni astun lammikkoon, tuntuu kuin se lähtisi mukaani.

- Voi miksen ole talonmies tai poliisi,

joka kulmassa seisoo.

Saisin rauhassa hengittää bensiiniä ja kahviloiden

savua,

nähdä pyöreitä renkaita pyöreiden pöytien sijaan. 

 

 

- Tänä iltana haluan haaveilla

kaikesta, mikä on torneja korkeammalla.

- Tänä iltana haluan haaveilla,

vain haaveilla

ja unohtaa, että tarvitsen rahaa,

että kengänpohjani ovat puhki

ja huomenna

          on saatava työtä.

 

 

 Tunteita voi ymmärtää vain tuntein.

Entä järki?

Mikä järki!

Sanokaa: näkevätkö korvat?...

Tunteita voi ymmärtää vain tuntein.

Järki on vielä liian tylppä haarukka,

jotta siihen voisi pistää kaiken

minkä voi tuntea.

palasen vielä voi, mutta entä muruset ja niitä

                                                   pienemmät?...

 

Čaksin  yllättävän tuoreen oloiset ja vekkuleita, yllätyksellisiä käänteitä sisältävät runot ja novellit ihastuttivat ja ilahduttivat; mikä parasta: Hovilan  houkuttelevan oloiset alkusanat vastasivat huutonsa!

Mirja Hovila on tehnyt on tehnyt kulttuuriteon kääntäessään tämän koosteen ja varustaessaan sen elävöittävillä ja taustoittavilla valokuvilla.

 -  Älkää astuko päälle  -tuo sydän jalkakäytävällä on Čaksin...

Aleksandrs  Čaksin jalanjäljillä on mielenkiintoisin aatoksin  asteltu myös blogissa Kirjarikas elämäni.

Sietääpä jatkossa katsella tarkasti jalkoihinsa jalkakäytävillä astellessa: