lauantai 21. toukokuuta 2022

Akkuja lataamassa...

 

-  Metsä on suomalaisten psykiatri. - Arto Seppälä

Oli koittanut korkea aika lyödä hyntteet kasseihin ja kääntää auton nokka kohti Itä-Hämettä ja siellä järven rannalla, nuoren koivikon keskellä odottavaa vanhojen hirsien satuilua, tuttua vuokra-mökkiämme.

Startatessa kotipihan parkkialueella kukoisti Sakura-aika:

 



 

Isäntäväen tielle kääntyessämme näimme pellolla sulassa sovussa meitä tulijoita vastaanottamassa ja tähyämässä sulassa sovussa metsäpeuran ja - jäniksen, jotka hetken tilannetta arvioituaan päättivät jänis edellä pompotellen ja peura perässä iloisesti ja ilmavasti loikkien häipyä poseeraamasta metsikön kätköihin jättäen jälkeensä taivaalla liitelevät pääskyt.

Sauna lämpeni joka päivä ja vetreytti lihaksia, Kanssakulkija tietysti myös pulahti uimasiltaan noin viisiasteisessa järvessä väittäen sen tekevän hyvät hyrinät jälkikäteen. Hmm... ja hyvät hyssyrät...

Kilometrejä kertyi. Kuljettiin päivittäin upeita metsälenkkejä puhtaassa ilmassa, hyvin hoidetussa vanhassa kuusikossa  ja sen kärryteillä kuin satumetsässä  ihaillen toisella puolen kimmeltävää järvenselkää. 
 
Pihamaalla nautimme ilmaiskonserteista peippojen, västäräkkien ja muiden siivekkäiden esityksiä kuunnellen. Aamuiset joutsenten hyvän huomenen töräytykset vaativat totuttelua, jottei olisi kahvikupponen käsistä säikähdyksestä livennyt. Rantasipit puolestaan tapasivat lounasaikaan juhlavine mustavalkoisine pukuineen tepastella akkunan edessä kauniin vihreällä nurmikolla. Ainutkertainen bongaus oli uljaasti liitelevä Ruskohaukka, jonka siipienväli saattaa olla 140 cm.

Mutta sarjasta ei makiaa mahan täydeltä: vallinneen kelpo kelin, joskin tuulisen jälkeen istuessamme ulkona päiväkahveilla, ilma otti ja synkkeni äkisti  tummanpuhuvaksi pilvimatoksi, tuuli yltyi vonkumaan, ripsahti muutama tippa varoitukseksi  ja sitten alkoivat rakeet voimalla  rummuttaa:

 




Onneksi tuo oli vain hetkellinen, ennekokematon muistutus Ukko-Luojalta nauttia kaikesta tarjotusta. Kun sitten koitti - aivan liian pian - kotiinlähdön aika, 
oli pihanäkymä ennallaan. Uutuutena nurmikon keskellä avautuivat pieninä ryppäinä nämä suloiset, päivänkakkaranomaiset valopilkut, osuvasti nimeltään Kaunokainen:

 




 

Kaunista, sielun- ja mielenlepoa, rauhoittavaa  ja rentoa asenteella kaukana kavala maailma ja äänettöminä kaikki tekniset laitteet.

 

Metsän seinä
on vain vihreä ovi
josta valo
ohjaa ystäväänsä 
Risto Rasa


On lähdettävä voidakseen palata ja palattava voidakseen lähteä:) 
 
Kiitos vihreä ovi ja aurinkoista viikonloppua!!
 
Metsäntyttönä:

16 kommenttia:

  1. Oi miten ihanalta kuulostaa lomasenne. Erityisen kade olen kanssakulkijallesi, kun joka päivä pääsi saunasta järveen!

    Täällä ei ole rakeita satanut, mutta pohjoinen tuuli muistutti vielä pari päivää sitten, että eipäs kesäillä vielä - pipo ja hanskat olivat tarpeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara ja Kanssakulkija pyytää saada lämpimästi kiittää taannoisista terveisistäsi ja uhoaa, että mitäs me vesipedot ja vedenneidot sekä toivottaa Sinulle monia virkistäviä ja antoisia tulevia uimareissuja :)

      Äskeisellä aamukävelyllä totesin, että vaikka luontonäkymät ja 10-asteen lämpötila muuta lupasivat, tuuli oli onneksi mukaan otetun pipon myötäinen, joten varsinainen kesä antaa vielä odotuttaa itseään.
      Mukavaa viikonlopun jatketta Sinulle!

      Poista
  2. On teillä ollut ihanaa, eivätkä pienet raesateet hetkauta kevään kauneudesta nauttijoita!
    Mutta että uimaan, ehei, ei vielä, hrrrr.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SusuPetal! Eipä tässä enää pienistä hätkähdä eikä sivuraiteille ajaudu. Tuo raekuuro oli voimakkuudessaan uusi ja vakuuttava kokemus.

      Avantouimarit ovat oma kylläkin mukava rotunsa, mutta ehdottomasti hrhh ja ehei, joku roti sitä pitää ihmisellä olla, +20 ja siitä ylöspäin kuin linnunmaitoon voisimme siis pulahtaa:)

      Poista
  3. Onpa teillä ollut kaikin puolin ihanaa siellä! Luonnon helmassa mieli lepää, ja mukavasti olette bongailleet erilaisia eläimiäkin. Rakeet taatusti yllättivät. Ihania nuo kirsikankukat! Mekin nautimme tänään kävelystä metsässä ja auringon lämmöstä mehutauolla laavulla. Aurinkoista viikonlopun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirjarikas elämäni! Mukava kuulla, että metsä on kutsunut teitäkin ja laavu on aina laavu omine tunnelmalisineen. Aurinkoista sunnuntaipäivää ja viikon alkua Sinulle:)

      Poista
  4. Kuulostaa tosi ihanalta ja rentouttavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämänkaltaiset irtiotot arjesta ja sen rutiineista tekevät yllättävän hyvää sekä mielelle että kropalle ja kotiiin palatessa on aina parempi mieli. Kommentistasi kiitos ja aurinkoista kesäntaitetta Sinulle!

      Poista
  5. Ihana mökkireissukuvaus! Tykkään itsekin mökkeillä ja minullakin siihen liittyvät luonnossa liikkuminen ja ihan vain luonnon tarkkailu. Paljon ulkona olemista, jos sää sallii! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elegia! Kyllä tuo Luonto-Äidin syli on se koskaan pettämätön, aina hellivä ja sekä mieltä ja kuntoa hoitava
      elämyksellinen lepo- ja turvapaikkaa maailman melskeissä.
      Mukavaa ja antoisaa kesänalukua Sinulle!

      Poista
  6. Oi miten ihana juttu, kun lähditte metsämökkiin kaunokaisten keskelle lataamaan akkuja (onko niitä montakin mukana?). Nauttikaa ja rentoutukaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai suloisesta kommentistasi! Jep tarpeellinen määrä ja kaikki täpötäynnä palattiin:)

      Poista
  7. Ihana postaus, sielua virvoittava 💕 Pelkästään sana metsä saa hyvän olon hyrisemään 🌲🌳🌲... ja peippo 💚

    Nytpä suljen teknologiat ja lähden live-elämysten pariin. Sain uutta intoa. Mukavaa uutta viikkoa täynnä antoisia kokemuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ihanainen ja hauskaa, että virrasta riitti sinne asti, se on meille molemmille lisää!
      Live on rautaa, se virkistää sekä mieltä että kroppaa ja lisää hyvinvointiamme. Siispä sopivan puhdikasta ja kesäistä eloa ja oloa Sinulle:)

      Poista