"Päättyy myöhäinen kesä", Luis Ruffato, Into Kustannus 2022, 227 s.,
suomentanut Tarja Härkönen.
"Luis Ruffato (s. 1961) on palkittu brasilialainen kirjailija ja runoilija.
Hän syntyi Cataguasesissa, pienessä teollisuuskaupungissa Kaakkois-Brasiliassa, ja työskenteli nuoruutensa erilaisissa hanttihommissa auttaakseen perhettään. Hän joutui myös näkemään katujen todellisuuden kodittomana São Paulossa.
Ruffato on yksi Brasilian arvostetuimmista nykykirjailijoista. Hän on voittanut useita kirjallisuuspalkintoja, ja hänen teoksiaan on julkaistu 13 kielellä." (Lievelehti)
"Vakavasti sairas Oséias palaa lapsuutensa maisemiin Cataguasesiin kahdenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Yhteydet sisaruksiin ovat katkenneet ja kotikaupungissa häntä odottavat menneisyyden haavat.
Oséias yrittää sovittaa kekonsa ja tekemättä jättämiset, mutta onko jo liian myöhäistä?" (Takakansi)
Aiemmat nautinnollisest lukuhetket Ruffaton seurassa: Rutosti hevosia (2014), Tekokukkia (2015 ja Lissabonissa muistin sinut (2018)" (Lievelehti)
Koska yhden Koillis-Brasilian -reissun jäljiltä tunnen suurta lukkarinrakkautta maata ja sen kulttuuria ja tietty Ruffatoa kohtaan, niin odottavin mielin lyöttäydyin seuraan kokemaan kuinka São Paulosta starttaava kuuden päivän matka menneisyyteen sujuu...
Oséias, lempinimeltään Peninha: - Mikään ei edistynyt. Olin edelleen Peninha, kevyt höyhen.
Peninha tuulen viemä... Peninhas oli myös sarjakuvahahmo,
Akun serkku...
Peninha, pieni tuska... Peninha, kevyt höyhen... Rangaistus,
armahdus...
Lapsuuteni: - tuoksuu puuvillalta, jonka purjekankain peitetyt kuorma-autot rahtasivat koillisesta valtavina paaleina ja jonka lihaksikkaat, hiestä kiiltävät miehet kasasivat valkoisiksi lumivuoriksi. Kokonaiset perheet sinnittelivät kutomoiden matalilla palkoilla ja asuivat rivitaloissa Pombajoen rannalla,
missä vesi tulvi joka kesä joennuoman yli turmellen vähäiset huonekalut, kastellen seinät ja sairastuttaen lapset. Enää tekstiilitehtaita on tuskin nimeksi ja rikkaat ovat nyt toisennimisiä, mutta tulvat pysyvät.
Opettaja - ei tuntenut minua kohtaan sen erityisempää kiintymystä, koska minulla oli työläistausta, mutta hän ihaili sitä, mitä hän piti ponnisteluna ja omistautumisena - ei älykkyytenä, sen määreen hän oli varannut niille,
joilla oli syntyperä.
Marilda, ensimmäinen tyttöystävä: Ei Marilda, emme me voi päättää tulevaisuudesta. Tulevaisuus on menneisyyden heijastusta. Olemme sitä mitä olemme. Itse me valtatiemmi rakennamme. Itse piirrämme nuolen siihen.
Kun valitsemme yhden suunnan emmekä toista, määrittelemme kohtalomme.
Elämäni: - hotelleissa ja maantiellä... En saanut rauhaa enää koskaan...
Sitä rauhaa jonka tunnemme, kun tulemme kotiin, kun suljemme oven ja irrottaudumme maailmasta. Sitä tunnetta, että olemme turvassa - ei, sitäkin enemmän..., että... että olemme haavoittumattomia! Nimenomaan!
Että mikään eikä kukaan voi tavoittaa meitä, sillä olemme suojassa turvapaikkamme neljän seinän sisällä... Teräksiset seinät, turvapaikka ajan ulkopuolella...
Rauhallispoljentoista, osin pedanttista - kuten aamutoimien toistuva kuvaus - vaan ei pitkäveteistä kerrontaa, jossa kirjailija käsittelee brasilialaista yhteiskuntaa, sen kerrostuneisuutta, katkenneita sukulais- ja ystävyyssiteitä ja ajan kulkua, menneisyyttä ja sen merkitystä elämän kululle loppusuoran häämöttäessä.
Onko mitään korjattavissa, onko mihinkään paluuta, jäävätkö meillä elämän reppuumme eväiksi vain muistomme? Kuinka osaisimme elää juuri tätä päivää?
Entä kuinka maalinauhan katkaisemisen arvoitus ratkeaa?
Tarja Härkösen takuuvarma suomennos ja upea sekä aurinkoinen, teoksen myötäinen Sanna-Reeta Meilahden kansi siivittivät ja kruunasivat lukukokemuksen.
- Ja ainaisuudessani aina sama poissaolo. Carlos Drummond de Andrade
Reissussa viihtyi:
Onpa kiinnostava kirjailija. En ole lukenut brasilialaista kirjallisuutta, joten tämä voisi olla hyvä vaihtoehto.
VastaaPoistaJa aurinkoista viikonloppua ja lukuiloa :)
PoistaKiitos Mai! Vahvennoksia klikkaamalla löydät halutessasi avaukset noista mainitsemistani Ruffaton teoksista, jotka ovat lyhyempiä ja selkemmin kappalein jaettuja.
PoistaMuita brasililaisia, joista olen postannut: Paolo Lins "Jumalten kaupunki 2016, Claire Lispector "Passio" 2014, Daniel Galera "Hyöky" 2014 ja Machado de Assis "Kuolematon ja muita novelleja" 2014. Mielenkiintoisia kaikki.
Aivan upea, keväinen keli: varikset raakkuvat, yhdellä oli jo oksa nokassaankin ja ti-tyytä kuuluu monelta taholta, joten kävely maittoi aurinkoisessa kelissä. Harmi vaan, että katse oli tiukasti pidettävä kohti maankamaraa, jalan alla kun on ruokottoman liukasta tarjolla. Pysytään pystyssä ja nautitaan, valosta ja kaikesta siitä, mikä on edessäpäin luontoäidin tarjoamana:))
Sinä oletkin lukenut Ruffatoa ahkerasti! Itse olen lukenut vain Lissabonissa muistin sinut, josta myös tykkäsin. Rutosti hevosia jäi kesken, vaikka olisin kyllä halunnut pitää siitäkin. Mutta tämän uuden kirjan voisin lukea, ja noita muitakin pitää vielä harkita (jopa Rutosti hevosia). Mukavaa kun pääsit tämän kautta Brasilian tunnelmiin! Aurinkoa päivääsi!
VastaaPoistaKiitos Kirjarikas elämäni! Ruffaton parissa on tullut tosiaan viihdyttyä ja samalla mukavasti nojatuolimatkailtua ja muisteltua tehtyjä reissuja.
PoistaMukavaa sunnuntaipäivää Sinulle:)
Tykkäsin tosi paljon lukea Lissabonissa muistin sinut... nautin se tunnelmasta 🧡🌹🍏 Ihanat värit tuossa kannessa.
VastaaPoistaLissabonissa oli tosi mukavaa Ruffaton opastuksella piipahtaa ja nauttia lukemastaan.
PoistaKansi on todella sitä luokkaa, että jos ei varattuna niin nähtynä olisi taatusti tarttunut hyppysiin.
Kommentistasi kiitos ja somaa sunnuntaita Sinulle:)
Taas me luetaan samaan tahtiin. Sain tämän romaanin juuri loppuun ja kirjoittelin jo postauksenkin valmiiksi. Ruffaton kirjoitustyyli - ilman kappalejakoja ja puutteellisin välimerkein, menneisyys ja nykyisyys sekoittuen - kuvaa loistavasti Oseiaksen kuumeisia ajatuksia. Ei kevyt eikä lukijalle helppo, mutta kirjallisesti tyylipuhdas. Minäkin olen lukenut nuo aiemmat suomennetut ja tykännyt.
VastaaPoistaIcebugit jalassa on nyt käveltävä, viikonloppuja!
Kiitos riitta k! Sama tahti jatkuu, mutta hyvissä kirjoissa on pysytty. Tuo kappalejaottomuus ensin häiritsi hivenen, mutta kuten toteat sen funktio selvisi lukiessa. Saapa nähdä, mitä seuraavaksi kirjailijan kynästä irtoaa...
PoistaMukavaa sunnuntaita ja tiukas Icebugt jalkaan nyöritettyinä happihypyille:)
Brasilialainen kirjallisuus on jokseenkin tuntematonta, kiitos esittelystä 😀
VastaaPoistaKiitos Jokke! Siispä jotain mukavaa luettavaa odottamassa tilaisuuden tullen nurkan takana.
PoistaMinulla on tämä pinossa odottamassa. Olen kovasti tykännyt tähän asti lukemistani Ruffatoista, Rutosti hevosia, Tekokukkia ja Lissabonissa etc. Minusta hänellä on taito saada "latinalainen" kaupungin ja kadun tunnelma käsin kosketeltavaksi tänne Pohjolan perukoille asti.
VastaaPoistaKiitos Leena ja samoin! Ruffato on taiturimainen tunnelman tuoja, pystyy lukiessa aistimaan vieraiden paikkojen tunnelman, hyörinän ja tuoksut laadukkaan tekstin ansiosta;)
Poista