"Korotan ääneni ja laulan", Po Chü-i, Basam Books 2015, 156 s. suomentanut
"Po Chü-i oli Li Pon ja Tu-Fun rinnalla yksi Kiinan klassisen T´ang kauden suurista runoilijoista. Niemisen aiemmat, 1970-luvun Po-suomennokset täydentyvät tässä valikoimassa teatterisovitusta varten käännetyllä Laululla loputtomasta murheesta (1990)." (Lievelehti)
- Putoilevien lehtien ääniä. Kuin sataisi. Kuun hohde kuin huurre maassa. Myöhään yöllä menen nukkumaan. Kuka ravistaisi vuodevaatteistani tomun?
"Po Chü-i (Bai-Juyi, 772 - 846) kirjoittaa runoissaan yksinkertaisesti ja koruttomaasti erosta, ikävästä ja yksinäisyydestä. Näiden kipeiden tunteiden tulkiksi Pon tekivät hänen virkamieselämänsä toistuvat komennukset syrjäisiin maakuntiin. Ne saivat hänet tuntemaan itsensä maanpakolaiseksi ja veivät hänet yhä uudelleen etäälle rakkaistaan, perheestään ja ystävistään, Matkoillaan Po tallensi runoiksi häikäisevän kirkkaita ja kauniita maisemia. Virkamiehenä Po näki kaikenlaisia ihmiskohtaloita,
joista omakohtaisten tuntojen ohella kumpusi milloin kärkkäitä protestirunoja,milloin koskettavia säkeitä ystävyydestä, vanhenemisesta ja kivusta." (Takakansi)
Esittelytekstin perusteella saattaisi helposti hairahtua
kuvittelemaan koostetta yhdeksi pitkäksi jeremiadiksi, vaan kuinkas
sitten lukiessa kävikään ?
Vietetäänpä yhdessä Joutilas ilta:
Varhainen kaskas vaikenee,
valopisteintä kiitelee tulikärpäsiä sinne tänne.
Suitsuke palaa kirkkaana, savuamatta.
Bambukorin reunoilla on kirkasta kastetta.
En mene vielä sisään nukkumaan,
laskeudun portaat, astelen kuistin edessä.
Kuun viistot säteet hohtavat matalaan eteiseen,
viileä tuuli täyttää korkeat puut.
ajatukseni, tunteeni saavat kulkea omia teitään.
Tällaisina hetkinä ihmisen on hyvä olla.'Mistä se johtuu?
Siitä, että mieli on tyhjentynyt joutavasta.
ja annetaan Aaltojen huuhtoa hiekkaa:
Jos kysyt, miten verrata vuorovettä ja valtamerta
miehen rakkauteen ja naisen sydämeen:
ei intohimo ole päivästä päivään muuttumaton
niin kuin vuorovesi,
mutta niille jotka toisiaan rakastavat
ei valtamerikään ole liian syvä.
Näihin runoihin ei ajan hampaan purema yllä! Nämä ikiaikaiset runot rauhoittivat, antoivat väljyyttä ja perspektiiviä
ajattelulle ja ilahduttivat, lohduttivat kaukaa aikojen takaa. Kaikki
tuo erittäin tärkeää tässä kaoottisessa maailmantilanteessa...
Hyväksi lopuksi: Luen Chuangtsea:
Chuangtsen mieliestä kaikki ilot olivat yhtä,
mutta minä sanon: samuudessa me olemme erilaiset,
saman laina alaisenakin kukin seuraa omaa luontoaan:
feeniks on matoa ylväämpi kaikesta huolimatta.
Lämmin kiitokseni tämän kauniin, ajattoman ja puhuttelevan runoilijan löytämisestä kuuluu antoisan ja pohdiskelevan Deadline Torstaina -blogin Kyösti Salovaaralle! Vahvennoksia klikkaamalla löydät halutessasi lisätietoa ao. asiasta, tässä tapauksessa linkistä myös oman suosikkirunoni Kaadan puita:)
Aurinkoista viikonloppua:
Kauniita, sydäntä hiveleviä säkeitä.
VastaaPoistaViisaita ja ajattomia värssyjä!
PoistaTeoksen viimeisen runonsa joka alkaa:" Olen täyttänyt seitsemänkymmentäviisi" hän päättää: "Otan siveltimen ja vastaan ystävän runoihin, kopeloin viitan poimuista rahaa lääkkeisiin, ja hoidettuani nämä pikkuaskareet, käännän selkäni ja nukahdan kasvot etelää kohti."...
Kommentistasi kiitos ja näiden ensimmäisten keväisten päiväin aurinko lämmittäköön mieltäsi:)
Vanhat kiinalaiset ja japanilaiset runot tarjoavat mielenrauhaa. Ne elähdyttävät ja ilahduttavat.
VastaaPoistaKiitos Margit! Kaikki tuo pitää hyvin paikkansa ja niiden pariin palaa mieluusti uusia näkökantoja löytäen aina uudelleen.
PoistaUpea vinkki Kyöstiltä ja mukava bloggaus 😀
VastaaPoistaKiitos Jokke! Tämä(kin) oli ilahduttava ja ajatuksia herättävä löydös, joka jää mukaan matkalleni.
PoistaOnpa kauniita runoja! Ne tosiaan hoitavat mieltä. Lisäksi noin vanhoja, mutta yhtään ei ole ajan hammas purrut. Kiitos hienosta lukuvinkistä, tähän voisi tutustua! Kiinalaisia runoja en ole varmaan lukenutkaan, mutta siellä idässä osataan kyllä kirjoittaa, minkä japanilaiset tankat ja haikutkin todistavat.
VastaaPoistaKannattaa; tämä on sisällöltän sivumääräänsä suurempi teos, joka ei lukemalla kulu, kuten eivät myöskään mainitsemasi japanilaiset.
PoistaKommentistasi kiitos ja mainiota sunnuntaipäivää Sinulle;)
Iättömän rauhoittavaa 💕 Sattumoisin luen juuri itse Zen Stories For All Ages; One Hand Clapping. Kaukoidän wiisauksia. Leppoisaa ja meditatiivistä uutta viikkoa sinulle.
VastaaPoistaNiin totta ja sille on käyttöä juuri nyt!
PoistaKommentistasi kiitos ja sitä samaa Sinulle:)
Takkutukka, minäkin hankin (kirjastosta) tämän kirjan Kyöstin innoittamana.
VastaaPoistaSinun minun blogiini laittaman kommentin inspiroimana taas hain kirjastosta Solženitsynin runoja. Babi Jar on aina tuonut mieleeni Billie Holidayn laulaman Abel Meeropolin runon Strange Fruit, joka kertoo Ku Klux Klanin lynkkaamista mustista riippumassa puissa. Aloin kuunnella Holidayta vanhalat vinyylilevyltä. Näin inspiraatioketju johtaa asioista toisiin.
Mutta siis, Po Chü-i on hyvä runoilija. Hänen kohdallaan juuri se aika, mikä näiden runojen kirjoittamisesta on kulunut tähän päivään nostaa kylmiä väreitä lukijassa, niin vanhaa ja samalla niin ikuista. Kaunista.
Jevtusenkoa siis tarkoitin, Olen vaiti ja huudan. Käyn ylikierroksilla ja sotken asioita.
PoistaPo Chü-i oli oiva löydös, kiitos Kyöstille!
PoistaViimeinen runokin 75-vuotiaana oli herkullisen omakohtaisia tunteita herättävä. Teos on kestänyt aikaa hyvin.
Kuin myös Billie Holiday ja Strange Fruit;)
Jevtusenkon "Olen vaiti ja huudan" on kulkenut mukanani sitten v:n 1965, jolloin sain sen lahjaksi silloiselta poikaystävältäni. Poikaystävä jäi, mutta runot eivät...
Kierroksia on tosiaan päällä ja pieni kävelylenkki kevätilmassa, toki Icebugit tiukasti jaloissa, tekee päivittäin terää vastapainoksi. Kommentistasi kiitos ja aurinkoisia kevätkelejä tinttien ti-tiiden terapeuttista ja optimistista äänten virittelyä kuunnellen!
Aivan ihania sitaatteja, lepoa sielulle. Minä olen vastikään kuunnellut espanjaksi Genjin tarinan kirjoittaneen Murasaki Shikubun päiväkirjaa. Aivan hurmaava kurkistus 1000-luvun Japaniin. Yritän joskus purkaa bloggaamattomien jonoa. Nyt ajatukset ovat Ukrainassa.
VastaaPoistaKiitos riitta k! Shikubu onkin tyystin tuntematon minulle, mielenkiinnolla siis odottelen suman purkuasi. Noissa vanhoissa, aikaa kestävissä runoissa kuten filosofeissakin, on jotain ikiaikaisen rauhoittavaa ja seesteistä, joka koskettaa sielua.
PoistaSamassa suunnassa ja samansuuntaisina aatoksemme ja sympatiamme kulkevat!!
Näissä sitaateissa on jotain todella rauhoittavaa. Hyvää lukemistoa tässä nykytilanteessa!
VastaaPoistaKiitos Anki, tämä oli suorastaan terapeuttinen kooste, joka soi mielenrauhaa kaiken maailman melskeen keskellä!
Poista